Tammikuu: Lux, uponnut laiva ja 28. vuosipäivä

-

Keskiviikko 8.1.2025

Lux Helsinki alkoi. Näin jo Kasarmintorilla ja Senaatintorilla teoksia. Ostin talvitakin Stockalta, 180 euroa vain. Se oli halvin kaikista, siellä oli 1 200 euron takkejakin.

Sunnuntai 12.1.2025

Kaunis päivä, -8 astetta, aurinkoa, valkeaa lunta. S:n kanssa pieni kävely. Illalla kävin katsomassa Lux Helsinkiä. Siellä oli 10 000 muutakin, en oikein nähnyt mitään, peilipöllön vain.

Perjantai 17.1.2025

Illalla Sivukirjastossa, S tuli myös, ja kirjailijatuttuja. Siellä vierähti monta tuntia, ja oli nastaa. Paras baari Helsingissä. Paluumatkalla pizzapaloja, vegaanisina tottakai.

Lauantai 18.1.2025

Kotosalla kolmeen asti, luin kirjan. Sitten fillarilla 22 km ja tunti kymmenen. Oli kivaa, aurinko laskemassa, pyörä kulki mukavasti. Siinä heti unohtaa kaikki huolet ja harmitukset, tulee sellainen onni ja kupla. Kävin Kruunuvuorenrannassa, siellä taas uusia taloja.

Illalla katsoimme Lolita-sarjaa. Se aiheutti kaipuun Venetsiaan. Tai mihin vain Italiaan, vaikka Bariin.

Sunnuntai 19.1.2025

S oli tehnyt aamiaiseksi tofukokkelia ja kahvia. Kävimme yhdessä fillaroimassa Vuosaaressa ja sitten Wan Aroy -thaimestassa syömässä. 23 km, ja tuli niin hiki ja vilu, ettei vaan pystynyt jatkamaan ruuan jälkeen. 146 km viikossa, on sekin jotain. Illalla hiihtoa telkkarista.

Perjantai 24.1.2025

Kuukausi jo joulusta! Illalla Tekstin talon festareille. Siellä oli tauko ohjelmassa, liikaa ihmisiä, ei paikkaa istua ja lukea. Ostin kirjan ja lähdin ratikalla Viiden pennin krouviin, jossa ensitöikseni kaadoin täyden tuopin. Ostin sitten toisen, luin ja tulin kotiin. On muuten parhaita paikkoja Helsingissä lukemiseen rauhassa.

Lauantai 25.1.2025

Kello 18 leffaan. Oli hyvä leffa, "Ei koskaan yksin". Sen jälkeen kävelimme Fredalla ja aina kauppatorille asti, nastaa. S tykkäsi nähdä mitä siellä on nykyisin. Kävimme katsomassa Ratakadun vanhan asuntomme pihaa, nostalgista. Ja vielä Rytmiin, jossa saimme paikat tiskiltä, parhaat. Oli DJ ja paljon iloisia ihmisiä.

Sunnuntai 26.1.2025

Kävin fillaroimassa. Viisi astetta lämmintä, kova tuuli lounaasta, raskasta mutta hauskaa. Näin pilkkijöitä heikoilla jäillä ja Hertsikanrannassa uponneen laivan. Ajelin Nihdin täyttömailla, Kaivarin ympäri ja ostin Sivullisesta Aura Kanervan romaanin Karkuteillä.

Olisi ollut kirjapiiri, olin jo kirjankin lukenut, mutta unohdin täysin. Noloa, ehkäpä sitten ensi kerralla.

Tiistai 28.1.2025

Luin Rytmissä, ja sitten kävelylle muistelemaan Sankku-ponia, joka on kuollut. Kova ikävä, ensimmäinen eläinystäväni ikinä.

Perjantai 31.1.2025

Vuosipäivä. Illallinen Sea Horsessa, 28. vuosipäivä. Elämä kulkee noin vain nopeasti ja ihanasti. Ruoka oli hyvää: minulle salaattia ja silakoita, lisäksi suolakurkkua, kuhaa, karpaloita kinuskikastikkeessa ja vielä jaloviinaa. Olipas kivaa. Kerrassaan. S niin kaunis.

Päiväkirjastani vuodelta 2025.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden suosituimmat

Hyvästi Facebook!

-
Kuva
  Mikä idea on postata keskusteluihin AI:n ajatelmia sanasta sanaan? Mitä se edistää? Tuleeko copy-pastesta parempi mieli kuin ajattelemisesta ihan itse? Onko omaperäisyys kokonaan menneen maailman arvo? Taitaa olla tämän Facebookin paras käyttöpäivä jo auttamattomasti ohi. Vähän tai oikeastaan aika paljon tulee surullinen oli kaiken paskoontumisesta. Vielä enemmän surulliseksi tekee ihmisten eristäytyminen himoihinsa AI:n kanssa keskustelemaan. No, onneksi on Roihuvuori, ystävät, kahvilat, baarit, kirjat (jonkun ihan itse kirjoittamat, ei AI:n käskystä tai käskyttä pusaamat). Vielä voi tavata ihmisiä kasvokkain, nauttia ihmisyyden parhaista puolista eli leikeistä, naurusta, ilosta. Ihmisyys on tärkeämpää kuin AI:n luoma (näennnäinen tai todellinen) tehokkuus. Näillä puhein lopetan tänne kirjoittamisen muutoin kuin Instan kautta kirja-arvoiden ja muiden sellaista myötä. Niihin ei ikinä kukaan mitään kommentoi, joten ei tartte kommenttienkaan vuoksi täällä käydä. Hyvää jatkoa kaikil...
Read more »

Päivien lumo / Karin Pennanen

-
Kuva
Karin Pennasen setä, Markku Pennanen, asui samassa isänsä rakentamassa talossa Helsingissä kuin Karinin vanhemmat kunnes muutti Riihimäelle 39-vuotiaana. Markku oli erikoinen luonne: hyvä lasten kanssa, lahjakas taiteilija, lukio & Sibelius-akatemian ja taideaketemian keskenjättänyt.  Markku oli etäinen, ei tullut sukujuhliin silloinkaan harvoin, kun hänet kutsuttiin. Piti harvakseltaan yhteyttä. Ja sitten hän kuoli tapaturmaisesti.  Kukaan ei ollut käynyt Makun talossa. Kun Karin meni sinne, talo oli yllättäen täynnä Markun tekemää taidetta, kaseteille äänittämiä päväkirjoja, puhelinkeskusteluita, elokuvia, ties mitä. Karin alkoi selvittää loputonta jäämistöä ja samalla tehdä dokumenttielokuvaa, ohjaaja kun on. Markun elämästä neljän vuoden työllä tiivistynyt dokumentti on huikea ja haikea. Markku oli elänyt yksin täyden elämän, tutkinut, piirtänyt, maalannut, ja elättänyt itsensä sanomalehtiä jakamalla öisin. Hänellä ei ollut perhettä, ei puolisoa, mutta hänellä oli vuos...
Read more »

Rokotuksista

-
Kuva
 Olen tavannut ottaa kaikki suositellut rokotukset. Olen myös ottanut rokotukset, joita ei välttämättä suositella otettavaksi, siis silleen että ilmankin pärjää vaikka voi sitten tulla sairaaksi.  koronarokote Eilen otin sitten taas rokotuksen, koska vuosittainen influenssarokotus on saapunut ja työnantajani sellaisen minulle ystävällisesti (ja haluten minun pysyvän tuotannossa!) tarjoaa. Työterveytemme on Mehiläisessä, joka on ostanut Femeda-lääkäriaseman Kalevankadulla. Sinne siis, joskin ensin meni Forumiin, jossa ihmettelin ettei toiseen kerrokseen päässyt ja sinne oli minut kutsuttu. Rokotus onnistu kuten aina ennekin. En tuntenut kipua eikä rokotuksen jälkeen vartin aikana alkanut olo huonontua. Olin tyytyväinen, mutta sitten seuraavana yönä heräsin kuvotukseen, päänsärkyyn ja yleiseen sairaudentunteeseen. Rokotus selvästi toimii!  Pahimmat sivuoireet olen saanut vyöruusurokotteesta. Se vei minut sohvanpohjalle flunssaisen oloisena kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kuumek...
Read more »

Everestin tiikeri / Tenzing & Ullman

-
Kuva
Tenzing ja Hillary valloittivat Everestin vuonna 1953. Saavutus oli suuri ja siitä seurannut julkaisuus ja mylläkkä sekoittivat hyvin vaatimattoman Tenzingin elämän. Hän sai palkintoja, mainetta, kunniaa ja mammonaa. Jotain julkisuudesta kertoo, että Tenzingin elämäkerta julkaistiin suomeksi jo vuonna 1955.  Kirja kertoo sankariksi päätyneen miehen elämän. Ennen kuuluisaa vuorenvalloitusta hän (ja myös Hillary) olivat valloittaneet lukuisia vuoria. Englantilaisen retkikunnan mukana he päätyivät korkealle vuoren rinteelle ja sitten toisen parin epäonnistuttua huiputuksessaan saivat mahdollisuutensa. Tästä kaikesta Tenzing kertoo kirjassaan.  Kiinnostavin osuus on tietenkin huipun saavuttaminen. Siitä Tenzing kertoo melkeinpä lakonisesti: oli kaunis sää, Hillary ja hän saapuivat huipulle samasta köydestä kiinnipitäen, Hillary hieman aiemmin, siis pari metriä. Tätä T ei pidä merkittävänä, kuten hän ei pidä omaa kansalaisuuttaan. Huipulla ei uskonnollisten fanaatikkojen harmiksi o...
Read more »

Maailman kauhea vihreys / Benjamin Labatut

-
Kuva
Tiede on kiehtovaa. Tieteilijöiden elämä historian pyörteissä, maanisen luovuuden keskellä, yhteiskunnan muutosten kourissa vasta kiehtovaa onkin. Siksi tieteilijöistä on tapana kirjoittaa teoksia, jotka kertovat miten heidän elämänsä ihmisinä on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja miten poikkeuksellinen lahjakkuus jollain tai joillakin tieteen aloilla ei tee ihmisestä hyvää, jaloa tai edes kovin miellyttävää.  Tällaisia kirjoja, populaaria tiedettä, on kirjoitettu enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti niitä on kiva lukea sekä viihteenä että oppiakseen. Labatutin kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa viihdetttä, mutta myös aiheensa perinpohjaisesti käsittelevä. Kirja alkaa ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoista, joissa taistelukaasut tappavat, vammauttavat ja jossa tykistötulen keskellä eräs fyysikko ratkaisee Einsteinin yhtälöt kuukaudessa niiden julkistamisen jälkeen. Samaan aikaan kemisti Haber juonii uusia kaasuja, joista jalostuu myöhemmin hänen sukulaisiaan leirei...
Read more »