Junalla Trondheimiin

Maanantai 11.8.2025

Junassa Tukholman asemalla, lähtöön 20 minuuttia. Ykkösluokan vaunun istuin 15, ikkunan vieressä, selkä menosuuntaan, oma pöytä. Interrail-lipusta oli jäänyt kaksi päivää matkustamatta. Tukholmasta pääsee päivässä melko mukavasti Trondheimiin, joten sinne siis hetkeksi ja sitten muutamaksi päiväksi Tukholmaan.

Laivalla nukuin yllättävän hyvin. Perillä ehdin kello 6.43 lähtevään 53-bussiin ja olin rautatieasemalla kello 7.05 kahvikupin ääressä.

Perillä Trondheimissa hotellissa. Kävin jo syömässä 15 euron falafelin ja euron Stratos-patukan ja kävelin vähän. Erikoinen kaupunki: matalia monen aikakauden taloja, puutalojakin melkein joka kadulla. Hotellini on vanhassa osassa, täällä kaikki ovat vain kolmikerroksisia ja kadut kapeita. Uudella puolella on kävelykatuja. Liikennettä näin illalla vähän missään.

Matka laivasta Trondheimin hotelliin kesti noin 14 tuntia, siitä junassa 9,5 tuntia. Onneksi välillä oli kolme tuntia aikaa tutustua Östersundiin ja syödä siellä lounas.

Maisemat olivat aluksi pelkkää peltoa ja puskaa. Sitten vähitellen vuoristoa ylös kiivetessä näkyviin ilmestyi vaaroja tai tuntureita, puut pienenivät, joet kapenivat. Storlienissa porot seikkailivat radalla, mikä pakotti asemamiehen kävellen häätöhommiin. Matka rajalta alas Trondheimiin oli upea. Juna kulkee vuoren rinteellä, kylät ovat kaukana alempana joen varressa. Tunnin matkan jälkeen juna laskeutuu joen luo ja maisema rehevöityy, ja lukemattomat vesiputoukset syöksyvät alas rinnettä radan ali jokeen.

Perillä vuono, laskeva aurinko ja laskuvesi.

Tiistai 12.8.2025

Ostin kaupunkipyörälipun, saa ajella kolme tuntia kerrallaan koko päivän. Ei sada.

Mitäpä sitä ulkomaillakaan muuta kuin pyöräilyä ympäriinsä? No, likimain tuhatvuotiseen goottilaiseen katedraaliin kävin tutustumassa. Se on tyyliltään hyvin samankaltainen kuin Canterburyn, pikkaisen isompi. Kummassakin tulee rauhallinen ja ylevä olo, kunhan pääsee loitommalle amerikkalaisten turistien maukunasta.

Trondheim on kaunis: joki ja sen varren talot, ja joka puolella vastaan tulee sekä sympaattisia puutaloja että erinomaista aivan uutta arkkitehtuuria. Öljystä saadut rahat näkyvät. Näkyy myös 1970-luvun tylsähköjä liikerakennuksia, erityisesti kaupungin torilla, jota ei voi kutsua viehättäväksi.

Pyöräteitä on tärkeimpiin suuntiin, ja liikenne on rauhallista, joten pyörällä on kiva liikkua. Kaupunkipyörät ovat kyllä niin painavia ja kankeita, että kaupungin mäkisemmille alueille ei ole mitään asiaa. Onneksi rantoja riittää. Poljin noin 30 km, aikaa kului liki kolme tuntia. Ylämäissä hölkkääjät painoivat ohitseni.

Illalla kävin uudestaan polkemassa. Tosi kaunis kaupunki, paljon viehättäviä näkymiä: joki, rannan teollisuus ja mitä vain.

Keskiviikko 13.8.2025

Trondheimin kattojen ylle nousee aurinko, ja sadepilvet kaukaa kimppuuni karkaavat. Huoneeni kattoikkuna on yöllä auki. Kuulen kaupungin äänet, sateen ropinan kattotiilillä, baarien asiakkaiden puheet joita en ymmärrä. Baarit menevät aikaisin kiinni, joten yöllä on rauhallista. Tänään ei ole kiire mihinkään. Ihanaa.

Kävelin ja pyöräilin, kävin katsomassa laitakaupungin öljynporaustornia. Alkoi sataa. Kävin Munkholmen-saarella. Se on ollut linnoitus, luostari ja vankila. Pieni kuin mikä, ei oikein mitään tekemistä, mutta hienot maisemat kaupunkiin ja vuonolle ja paljon lintuja. Lounaaksi vege-buffet.

Illalla matkustin maailman pohjoisimmalla ratikalla. Se lähtee merenpinnan tasolta ja nousee mäkeä ylös noin 240 metrin korkeuteen. Pääosa radasta on yksiraiteinen, jopa usean pysäkinvälin matkalta. Liikenne ei siksi ole kovin taajaa eikä matka taitu nopeasti. Vaan mikäs kiire vuorelle olisi? Ratikat ovat vanhoja, samoin kuskit. Kyyti heittelee matkustajia puolelta toiselle, kiskot kolkkaavat. Pysäkit ovat kuin laavuja. Kaiken ei maailmassa tarvitse olla uusinta uutta.

Torstai 14.8.2025

Kauniita maisemia, junia, metroja, ratikoita ja yksi bussikin. Niistä oli tämä päivä tehty. Matkasin Trondheimista Storlienin ja Sundsvallin kautta Tukholman Hammarby Sjöstadiin.

Hieman väsytti, koska varikset pitivät aamukokouksensa ullakkohuoneeni kattoikkunan vieressä ja päällä. Aloittivat jo 4.45, mikä on mielestäni madonsyöjillekin liian aikaista. Mokomat. Kun olivat vartissa sopineet päivän puuhistaan, ne lehahtivat ilmoille.

Juna lähti Trondheimista puoli kahdeksan, ja Tukholmassa olin puoli kuusi. Sää oli sumuinen ja pilvinen, maisemat kauniit, sain monta hienoa valokuvaa. Vaan mikäs junissa maisemia katsellessa, kahvia juodessa ja lukiessa. Aika kuluu siinä missä muuallakin, yhtään ei jää aikaa säästöön.

Illalla kävin vielä ratikalla, metrolla, bussilla ja ratikalla syömässä masala dosan Hornstullin eteläintialaisessa.

Päiväkirjastani vuodelta 2025.