Mane

 Tässä muistiin muutamia tilastotietoja vuodestani 2025 ilman sen kummempia kommentteja.  Lifecycle - kotona tuli oltua, töissä ei Lifecycle - unet lyhenivät, pari vuotta sitten oli vielä 7h21min.  Lifecycle - joulukuussa tuli käveltyä aika paljon.  Harmillisesti ystävien kanssa tuli vietettyä aikaa entisaikoja vähemmän.  Ulkomailla paljon hotelleissa ja kulkuvälineissä Tämä on erikoinen, koska en ole kokenut itseäni mökki-ihmiseksi Ihmisen elämästä kolmasosa kuluu nukkuessa. Onneksi uneni ovat viihdyttäviä ja uni virkistävää.  Sain potkut, koska myynti sakkasi. Ei harmita töiden vähyys.  HeiaHeia väittää näin. Pyöräily jäi aika vähiin.  Strava ja pyöräilyt Aktiivista Staran käyttöä jo ties kuinka kauan Pyöräilyaktiivisuus pieni matkojen ja kylmän talven ja laiskuuden vuoksi.  HeiaHeia - 700 tuntia ja risat Vuoden tekemiset LifeCyclen mukaan Sähkö on halpaa.  Mutta maksaa vuosi vuodelta enemmän. 

Hotakaisen Pirkka-firmalle eli Keskolle yksinoikeudella kirjoittama romaani on taattua Hotakaista. Proosa on napakkaa, lauseet lyhyitä, miehet (pääosan Toni ja varastomies ja ihan jokainen) ressukoita, naiset vahvempia.  Tarinan keskiössä on muistisairas Helmi, jonka Toni ja Mira löytävtä metsästä. Helmi ei tiedä kuka on, ei osaa edes puhua, kuvittelee Tonin ja Miran asunnon hotelliksi, karkaa, varastaa fillarin, päätyy ostarille ja siellä varastomiehen auton takakonttiin, josta nappaa mukaansa huumeita, jotka piilottaa Tonin ja Miran talon kellariin ja asuntoon. Huumeet ovat Karhun, joka uhkaa varastomiestä ja kaikkia ja lopulta ne löydetään. Helmi päätyy sosiaaliviranomaisten haltuun, kotihoitoon.  Helmin menneisyys alkaa vähitellen paljastua. Hän on ollut Hanoi Rocksin manageri, koska kertoi levyhtiölle mitä rock-menestys vaatii ja kunnes takkutukkien elämän toisteisuus alkoi ottaa päähän. Helmi elää muistamatonta elämää kaverinsa Ailin kanssa. Ailin paras kaveri on Jeesus....

Moniääninen, episodimainen pienoisromaani kertoo Leonardo da Vincin elämän: miten hänen äitinsä tuli kaapatuksi Italiaan jostain kaukaa Volgan tai muun suuren joen varrelta, miten nuoren naisen ostanut rikas mies silloisen tavan mukaisesti saattoi orjansa raskaaksi ja miten hellämielisenä antoi lahjakkaalle pojalle mahdollisuuden.  Poika kasvoi vapautuneen orjan lapsena, lahjakkuutensa myötä pääsi mestareiden oppiin piirtämään ja kuvanveistämään, miten silloisessa yhteiskunnassa sodomia oli sekä yleistä että tuomittavaa, ja miten lahjakkaasta Leonadosta vähitellen tuli historiassa tunnettu yleisnero.  Leonardolla oli joustava moraali. Kun Italian kaupunkivaltiot sotivat keskenään, Leonardo onnistui pysymään voittajien puolella puolta herkästi vaihtaen. Hän työskenteli eniten maksavalle ja turvallisuuden takaavalle.  Ja sitten jossain vaiheessa Leonardo tuli maalanneeksi Mona Lisan, joka kirjan mukaan ei ollut ylimys vaan niin sanotusti tavallinen tallaaja.  Kirja on ...

Pitkästä aikaa uusi näkökulma jatkosotaan. Nyt ei olla rintamalla, ei edes kotirintamalla. Päähenkilöt eivät ole suomalaisia, mutta eivät oikeastaan vihollisiakaan tai ainakaan venäläisiä, neuvostoliittolaisista puhumattakaan.  Kirja tapahtuu Suurimäessä Laatokan itärannalla. Suomalaiset ovat vallanneet itäisen Karjalan aina Ääniselle asti. Neuvostoliitto on vienyt nuoret miehet mukanaan sotimaan, kylässä on jäljellä vain vanhoja miehiä (“starikoita”) ja naisia. Yksi naisista, noin 25-vuotias Larja, on opiskellut Petroskoissa opetajaksi ja päätynyt opettajaleirille Suomeen. Hän palaa takaisin kotikyläänsä. Vastassa häntä ovat kylän ihmiset, osa ystävällisiä, osa vähemmän.  Sota on siellä jossain, elämä kylässä rauhallista. Larja päätyy kylän kouluun apulaisopettajaksi, tutustuu kylän halki postiautoa ajavaan suomalaiseen Tuomakseen, perii isöäidiltään kylän itkijän vastuut. Tapahtuu kaikenlaista elämässä tapahtuvaa, on kaunoja, rakkautta, epätoivoa, kaipuuta, riitoja.  Ky...

Harvoin kirjan nimi kertoo tarkalleen mistä kirjassa on kyse. Lena Anderssonin uusin teos on nimensä mukaisesti tutkielma ihmimillisestä käyttäytymisestä eli siitä miten me ihmiset käyttäydymme toistemme seurassa. Kirjassa on tusinan verran erillisiä tutkielmia, jotka viittaavat toisiinsa ja muodostavat yhteinäisen tutkielman.  Esipuheessa Andersson viittaa toiseen kirjailijaan, jonka mukaan ihmistä ei erota tietkoneesta sielu vaan ruumis. Tämä on hyvä huomio AI-keskustelussa: AI ei oikein voi olla ihmisen kaltainen, koska AI:lla ei ole ruumista eikä se siten ole yhteydessä toisiin ruumiisiin kuten ihmiset.  Kirjan olennaiset havainnot liittyvät kieleen ja kommunikaatioon. Joskus yksikin puolihuolimaton lause, muutama sana, voi muuttaa kuulijansa elämän. On niin helppoa ymmärtää väärin, tulkita muiden sanat (ja teot, eleet, ilmeet, tai myös tekemättömyys) väärin, ei kuten puhuja (tekijä) on ne tarkoittanut vaan kuten itse kuulijana, oman ajattelutapamme tai ennakko-oletuksiemm...

  Suvi Ratisen Pakolainen on merkillinen kirja. Se on elämäkerta, historiateos, kaunokirjallinen kuvitelma. Kaikissa näissä Ratinen yltää korkeimmalle tasolle.   Kirjan päähenkilö on suomalais-virolainen kirjailija Aino Kallas. Hänen elämänsä on hyvin tunnettu erästä ajanjaksoa lukuunottamatta. Kallas pakeni virolaisen miehensä Oscarin kanssa Virosta Suomeen sodan loppuvaiheessa. Suomessa ei kuitenkaan valvontakomission valvovan ja vainoavan silmän alla turvallista. Suomi joutui luovuttamaan virolaisia ja muiden Neuvostoliiton valtaamien alueiden asukkaita. Oscar Kallas oli kuuluisa kansallishenkinen virolainen, diplomaatti. Aino oli Viron historiaakin kirjoissaan käsitellyt kuuluisa runoilija ja kirjailija. Heidän oli paettava mitä pikemmin.  Kirjan alkaa pakomatkan alusta. Kallasit ovat laivassa, saapuvat pakolaisina, puolen vuoden elämän verran rahaa mukanaan. Ensin he asuvat pienessä majatalossa sisämaassa, sitten pääsevät pieneen asuntoon (Ainon suhteilla ja onnekkaa...

NV eli Night Visions -kollektiivi järjesti jouluelokuvailtamat WHS Teatteri Unionissa. Sinne siis! Luvassa oli eräs maailman huonoimmista elokuvista ikinä ja ranskalainen joulukauhuleffa.  Illan aloitti Nicolas Websterin vuonna 1964 ohjaama  Santa Claus Conquers the Martians, joka todellakin oli maineensa mukainen eli kerrassaan nerokkuutta hipovan huono. Marsilaisilla, jotka ovat vihreisiin trikoisiin pukeutuneita ihmisen näköisiä, menee huonosti. Lapset ovat masentuneita ja piristyvät vain Maan joulutelkkaria katsoessaan. Marsilaiset päättävät matkata maahan, kaapata joulupukin ja tuoda jouluilon planeetalleen. Kidnappaus onnistuu liiankin hyvin, sillä matkaan tarttuu kaksi lastakin. Sitten onkin aika perustaa Marsiin joulupukin paja. Osa marsilaisista ei tämmöisestä mamoilusta pidä ja yrittää sabotoida koko homman. Tapahtumat vyöryvät kömpelösti eteenpäin. Lavasteet ovat pahvia, puvustus todellakin trikoita ja joulupukkivaatteita. Ihmeellisesti näyttelijöillä pitää pokka, l...

Ranskassa on mystiikkaa. Siellä ihan jo torilla käyminen ja ruuan ostaminen on jotain elämää suurempaa, puhumattakaan Pariisin hautausmaista ja hienostohotelleista ja niissä työskentelemisestä. Siis ihan eri tasoisesti fantsua kuin vaikka Saksassa. Heikkilän kirja ottaa ranskalaisuudesta, jonka Heikkilä hyvin tuntee, kaiken irti. Ihmisiä, tiloja, maisemia, ruokia, tuoksuja, aivan kaikkea kuvaillaan hyvin tarkasti, adjektiiveja säästelemättä. Kirja ei jätä lukijan mielikuvituksen varaan mitään, kaikki on selkeästi kuvattu.  Tarina perustuu jossain eteläisessä Ranskassa olevaan uskonnolliseen kulttiin, johon päähenkilö suomalainen Rebekka uskoon kadonneen Simo-veljensä jossain vaiheessa päätyneen. Rebekka tapaa Pariisin hautausmaalla hautajaiskuokkavierailullaan ranskalaisen Cecilen, joka uskoo siskonsa päätyneen saman kultin hoiviin.  Ja niinpä Rebekka lähtee etsimään kadonneita kultin maatilalle. Tilalla on vahvasti kulttimainen meno, jäsenten elämää rajoittavat Neitsyt Marian...

Ilmastonmuutos ja sitä ruokkiva öljyteollisuus ovat tärkeitä aiheita, joista ei varmasti ole kerrottu tarpeeksi romaanitaiteen keinoin. Emma Puikkosen kirja on siksi ajankohtainen nyt aivan kuten varmasti olisi ollut 10 vuotta sitten ja valitettavasti lienee myös 10 vuoden kuluttuakin. On syytä kertoa mistä öljy on peräisin, miten se löydettiin ja saatiin yhä tehokkaammin maasta ylös poltettavaksi aina 1860-luvulta alkaen, miten autoistuminen ja öljykriisi törmäsivät 1970-luvun Hollannissa ja miten öljyllä rikastuneen Norjan teinit ja nuoret aikuiset ahdistuvat ja ryhtyvät radikaaleihin toimiin vuonna 2028.  Kirjan ajallinen kaari on pitkä. Kertomus kulkee pääosin kolmen eri naisen näkökulmasta. Ida kasvaa öljyboomin (kirjassa öljyryntäyksen) keskellä USA:ssa, Lotten 1970-luvun autottomien sunnnuntaiden Hollanissa ja Astrid ystävineen pyrkii sabotoimaan öljyteollisuutta 2020-luvulla. Kaikki henkilöt ovat kokonaisia, heidän elämänsä kiinnostavat yhteevetoina ajastaan. Kunkin kotiolo...

Äänen lumon tiloissa suhisi ja kohisi 12.12. Helsinki Experiment oli koonnut paikalle suomalaisia ja norjalaisia kokeellisen musiikin säveltäjiä ja esittäjiä. Olipa paikalla yleisöäkin yli 50 henkeä, aivan kaikille ei edes riittänyt omaa tuolia vaan kokeellisen musiikin ystäviä hengaili pitkin Äänen lumon hyvin askeettista tilaa.  Ensiksi soitti Miio Holopainen ja hänen ääniteknikkonsa Olli. Holopainen soitti viulua ja sääti jotain merkillistä tietokoneellaan ja joukolla muita pyödällä majailleita laitteita. Tulos oli aluksi hiljaista vinkunaa, mutta vähitellen laitteista löytyi tiukkaa potkua ja musiikki muuttui primitiivisen rytmikkääksi vinkunan taustalla.  Seuraavaksi esiintyneen Astrid Helena Frej Møllerin lauluääni toi mieleen nuoren Brörkin, mutta siiten yhtäläisyyden jäivätkin. Møller käytti laajaa ääntään ja erilaisia looppilaitteita ja ties mitä luodakseen voimakkaan äänimaton, joka jaksoi loppuun asti yllättää. Hänet löytää =>  @astridhelenafm Viimekseiksi l...

Norjassa ihmisillä menee hyvin. Kaikki ovat keskiluokkaa, asuvat omakotitaloissaan vuonon reunalla, perhesuhteet ovat auvoiset, lapset oppivat koulussa hyvin ja vain harvoja kiusataan. Tai sitten ei ihan kuitenkaaan, oikeastaan norjalaisella keskiluokalla menee kuten keskiluokalla missä vain.  Eli siis. Perhe-elämä on arkea, sotkua on lattialla, lapset eivät poimi vaatteita lattialta. Työ on mälsää ja työkaverit myös. Paitsi just se yksi työkaveri, joka on erityisen ihana ja jonka kanssa voi lähettää himokkaita viestejä kylppäristä perhe-illallisen tauolla. Ja lapset ovat teinejä eivätkä tule ajoissa kotiin.  Oikeastaan ainoa ero Norjan ja USA:n keskiluokka välillä kirjallisuuden mukaan on se, että Amerikassa on tapana käydä terapiassa oli ongelmia tai ei. Norjassa vaikeudet selviävät joko puhumalla tai mököttämällä.  Aubertin kirjassa Linnea on pääsemässä ripille. Koko suku tai ainakin perhe saapuu juhliin. Hanne-täti on laihtunut ja hommannut Juliasta itselleen puolison...

 Suhina klubi keskittyy kokeelliseen ja improvisoituun musiikkiin. Sen vetäjistä Jukka Kääriäinen soitti tänään kitaraa, virolainen Katariin Raska virolaista säkkipilliä ja Antti Lötjönen bassoa.  Konsertin aluksi muusikot sopivat soittavansa yhden setin eivätkä kahta. En tiedä miten setit olisivat toisistaan poikenneet.Nyt kuulemani setti oli täynnä riemastuttavaa, virkistävää, hämmästyttävää improvisaatiota, toisten tarkkaa kuuntelemista.  Raskan säkkipilli voi välillä kuin loppukesän ampiainen, Kääriäinen loihti erilaisin mekaanisin ja elektronisin apuvälinein kitarastaan suhinaa, kellojen soittoa, pimputusta ja ties mitä. Lötjösen basso möyrisi välillä taustalla, mutta muuttui toisinaan pimputtavaksi, toisinaan näppäilyin heleästi tukea muille tuovaksi.   Suljin silmäni, annoin musiikin viedä mukanaan. Syvä rauha laskeutui minuun, aloin nähdä unikuvia, joihin musiikki sulautui. Uneksin kesästä, vuoristosta, kedoista, ja heräsin, avasin silmäni. Konsertti jatkui...

Poliittinen satiiri on vaikea laji. Sen on oltava ajan hermolla, ei siis kovin kaukaisia tapahtumia kommentoivaa, tunnistettavaa eli aiheiden on oltava yleisesti yleisön tuntemia, yllättävää eli uusia näkökulmia tuovaa. Satiirin kirjoittaminen ei ole helppoa muun muassa näistä syistä. Niin ja satiiri on myös esitettävä kiinnostavasti!  Jubilee komedian Sähkeet uutismediashow 2025 (jo 10. vuosi!) onnistuu hyvin. Aiheet ovat ajankohtaisia (asevarustelu, Helsingin katuremontit, Sofia Virta, ja tietenkin Trump ja Musk, persujen ja Orpon nokittelu, jne). Show alkaa Hanne Seppäsen laulamalla ajankohtaiskatsauksella Helsingin kunnallispolitiikkaan (tuttuja aiheuta, ajankohtaista, kivoja aiheiden vastakkainasetteluja), ja jatkuu laulujen ja videoiden vuorovedolla.  Laulut ovat taiten tehtyjä. Kaikkien tuntemiin renkutuksiin on kirjotettu uudet sanat. Nokkeluus panee väkisinkin nauramaan ja tuttujen laulujen mainio esittäminen laittaa jalan vipattamaan.  Videot ovat teatterin voim...

Hienosti sommitellussa pienoisromaanissa Elsa ja Tom lähtevät matkalle. Tapaamme heidät tullissa odottamassa vuoroaan, jonossa muiden kanssa. Elsa on puhelias, Tom kiusallisen vaitonainen, ovat olleet yhdessä vuoden nettipalvelussa tavattuaan. On siis nykyaika, mitä ei muutoin huomaisi, tapahtumat ovat pääosin menneessä, aina Elsan lapsuudessa asti, matkoissa Pietariin silloin kun se oli vielä Leningrad.  Kirjassa on kaikkitietävä kertoja, joka kertoo mitä Elsalle tapahtuu odotushuoneessa, millaisia muut ihmiset ovat. Ensimmäisen luvun jälkeen Elsa saa oman äänensä, joka on kertojasta erilainen sekä luonteeltaan että kirjaintyyliltään. Tapahtumat siistyvät Elsan äänen myötä kauemmas menneeseen.  Jono etenee, tarina etenee, Elsan ja kertojan mieleen tulevat yhä enemmän antiikin tarut, Venäjän historia ja aina jossain välissä Elsan ja Tomin suhdetta haittaava puheliaisuus ja sen puute.  Kirja yllätti huolellisuudellaan, tarkkuudellaan. Se on Joel Haahtelan romaanien kaltain...

Vuoden 2025 100. kirja-arvioni! Olen kyllä lukenut noin 110 kirjaa, mutta aivan jokaisesta en ole saanut arviota kirjoitettua.  Hekuma / Elina Airio Naisella on tapana ostaa kukkia kotiinsa. Lähiön kukkakauppias haluaisi myydä jonkin muun kuin gerbiilin, mutta nainen ei anna myöten. Gerbiili on saatava, kaunis vaaleanpunainen, mutta kauneudessa on särö: kukkakauppias tupakoi kuin korsteeni ja gerbiili pilaa kodin ilman, haisu ei lähde edes tuulettamalla.  Gerbiili on kuitenkin kaunis kuin hekuma, ottaa naisen valtaansa perhe-elämän keskellä. Halu on suuri, tilaisuudet lasten ja kissan ja miehen töiden keskellä harvat. Veitsi ja sakset houkuttelevat, jonkinlainen epävakaus, vaara vaanii.  Elämä soljuu myrskyn lailla, tyyntä välillä, mutta syvällä sisällä hekuma ja halu. Onneksi on ystävä, jonka kanssa viestitellä kun tilanne äityy. Tilanne on tavannut äityä jo lapsena, naapurin kissat varastettu ja viikset niiltä leikattu.  Kirjassa on alku ja se loppuu. Tarina ei ala...