Tammikuun alku ennen matkaa: pakkasta, Lux ja Pekko Käppi

-

Torstai 1.1.2026

Tavanomainen vuoden ensimmäinen päivä, hieman väsynyt juhlista. Elämä jatkuu, ja vaikka miten kuvittelen jonkin muuttuvan, niin mikään ei taida sittenkään. On vaan samaa kivaa mukavaa rentoa elämää. Tai no, onhan tarkoitus lähteä matkoille kuukausiksi, onhan se nyt jo jotain.

Illalla kävin ulkona, koska 10 000 askelta päivässä voisi olla hyvä tavoite aina. Oli -5 astetta, itätuulta, lumisadetta. Kuuntelin BBC:n podcasteja, joihin on ilmestynyt suomenkielisiä S-ryhmän ja Ikean mainoksia. Jotenkin groteskia.

Perjantai 2.1.2026

Aamiaiseksi S kokkasi espanjalaista munakasta, joka oli todella hyvää. Kävelimme yhdessä katsomaan oravaa ja lintuja, sitten Siilitien asemalle ja Hertsikassa 10 000 askelta täyteen. -4 astetta ja tuulta 13 m/s on liikaa toiseen ulkoiluun.

Lauantai 3.1.2026

Pakkasta, silti kävelimme S:n kanssa rannan kautta Herttoniemeen, ja illalla kävimme leffassa. Päivällä katselin telkkarista Tour de Skin sprinttejä (Jasmi Joensuu voitti!) ja lueskelin.

Sunnuntai 4.1.2026

Tänäänkin hiihtoa. Kävin sitten ulkona, kävelin puolitoista tuntia ja 10 500 askelta. On raskasta lumessa ja 13 asteen pakkasessa. Osin on kylmä, osin kuuma, paita ihan märkä. Kävelin Herttoniemessä ja rannan kautta kotiin. Ei eläimiä, oli jo pimeää.

Maanantai 5.1.2026

Kävelin rannan kautta katsomaan Plösö-oravaa, mutta Plösö ei ollut kotona. Tiklit olivat rannassa. Jatkoin matkaa Kulosaareen. Toivoin saavani lohileipiä, vaan en saanut sieltä enkä Yliopiston metroasemalta, joten jouduin syömään lohiwrapin. Sitten leffaan, ihana, ja sen jälkeen S:n kanssa Sivukirjastoon, kaksi olutta. Sekin aivan suurenmoista yhdessä.

Tiistai 6.1.2026

Loppiainen. Kävelin salille metsän, puiston, rannan, kartanon ja Kulosaaren siirtolapuutarhan kautta, 9 100 askelta. Salilla puoli tuntia, tylsää, ja bussilla kotiin. S oli tehnyt herkullista linssikeittoa.

Keskiviikko 7.1.2026

Kävimme illalla S:n kanssa katsomassa Lux Helsingin.

Torstai 8.1.2026

Pirun kylmää yhä. Iltapäivällä kävin toisen kerran Luxissa. Iso muna -teos oli tylsä, eikä muissakaan ollut ideaa. Hieno tapahtuma silti, paljon ihmisiä. Kylmä oli, lämmittelin Akateemisessa. Illalla Dynamolla juttutuokio tulevasta toiminnasta.

Perjantai 9.1.2026

Kylmää, hirmuisen kylmää, -13 astetta. Kävelin pitkää reittiä Herttoniemeen ja Treffiin lukemaan kävelystä kertovaa kirjaa. S tuli sinne, joimme pari olutta ja menimme kotiin.

Lauantai 10.1.2026

Kävely aamusta, 10 000 askelta, ja sitten bussilla Porvooseen tapaamaan ystäviä ja heidän koiraansa. Kivaa nähdä ystäviä, on ollut liian kauan siitäkin. Hyvää safkaa ja vähän liikaakin viiniä ja likööriä. Kotiin melkein puoliltaöin.

Sunnuntai 11.1.2026

S teki hyvää sienipastaa. Hain kävellen uuden suojakuoren kännykkään Itiksestä. Ratikoin Otaniemeen ja metrolla ja bussilla takaisin. Illalla HRH:ssa Pekko Käppi. Hän ei ollut kovin energinen, sellaista virrenveisuuta ja muniinpuhaltelua. Yleisöä noin 60. Yksi olut.

Keskiviikko 14.1.2026

Kävellen Herttoniemeen, sitten metrolla Tuk Tukiin lounaalle, S:ää katsomaan Opistotalon kahvilaan ja kävellen Töölönlahden ympäri.

Torstai 15.1.2026

Matkainto on kova. Varasin aamulla hotellin Strasbourgista kahdeksi yöksi. Tapasin Kössin Redissä, joimme kahvit ja söimme pullaa. Juttelimme, sain vähän matkaohjeita ja -intoa. Oli kivaa.

Perjantai 16.1.2026

Ulkona enää -1 astetta, en tarvitse pitkiä kalsareita! Oi. Kävin parturissa, Huippu 34:ssä syömässä ja ostamassa Partioaitasta pussukoita ja sandaalit pesutiloihin. Paluumatkalla ostin kaksi pientä vichy-pulloa ja pesujauhetta. Nyt ei taida puuttua kuin hammasharja.

Illalla ystävien kanssa Kolmessa Kruunussa. Hyvää safkaa ja kivoja keskusteluita, hieman liikaa tekoälystä, mutta sekin ok. Söin silakoita ja köyhiä ritareita, aluksi kalalautasen puoliksi S:n kanssa. Huomenna matkaan.

Päiväkirjastani vuodelta 2026.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden suosituimmat

Hyvästi Facebook!

-
Kuva
  Mikä idea on postata keskusteluihin AI:n ajatelmia sanasta sanaan? Mitä se edistää? Tuleeko copy-pastesta parempi mieli kuin ajattelemisesta ihan itse? Onko omaperäisyys kokonaan menneen maailman arvo? Taitaa olla tämän Facebookin paras käyttöpäivä jo auttamattomasti ohi. Vähän tai oikeastaan aika paljon tulee surullinen oli kaiken paskoontumisesta. Vielä enemmän surulliseksi tekee ihmisten eristäytyminen himoihinsa AI:n kanssa keskustelemaan. No, onneksi on Roihuvuori, ystävät, kahvilat, baarit, kirjat (jonkun ihan itse kirjoittamat, ei AI:n käskystä tai käskyttä pusaamat). Vielä voi tavata ihmisiä kasvokkain, nauttia ihmisyyden parhaista puolista eli leikeistä, naurusta, ilosta. Ihmisyys on tärkeämpää kuin AI:n luoma (näennnäinen tai todellinen) tehokkuus. Näillä puhein lopetan tänne kirjoittamisen muutoin kuin Instan kautta kirja-arvoiden ja muiden sellaista myötä. Niihin ei ikinä kukaan mitään kommentoi, joten ei tartte kommenttienkaan vuoksi täällä käydä. Hyvää jatkoa kaikil...
Read more »

Päivien lumo / Karin Pennanen

-
Kuva
Karin Pennasen setä, Markku Pennanen, asui samassa isänsä rakentamassa talossa Helsingissä kuin Karinin vanhemmat kunnes muutti Riihimäelle 39-vuotiaana. Markku oli erikoinen luonne: hyvä lasten kanssa, lahjakas taiteilija, lukio & Sibelius-akatemian ja taideaketemian keskenjättänyt.  Markku oli etäinen, ei tullut sukujuhliin silloinkaan harvoin, kun hänet kutsuttiin. Piti harvakseltaan yhteyttä. Ja sitten hän kuoli tapaturmaisesti.  Kukaan ei ollut käynyt Makun talossa. Kun Karin meni sinne, talo oli yllättäen täynnä Markun tekemää taidetta, kaseteille äänittämiä päväkirjoja, puhelinkeskusteluita, elokuvia, ties mitä. Karin alkoi selvittää loputonta jäämistöä ja samalla tehdä dokumenttielokuvaa, ohjaaja kun on. Markun elämästä neljän vuoden työllä tiivistynyt dokumentti on huikea ja haikea. Markku oli elänyt yksin täyden elämän, tutkinut, piirtänyt, maalannut, ja elättänyt itsensä sanomalehtiä jakamalla öisin. Hänellä ei ollut perhettä, ei puolisoa, mutta hänellä oli vuos...
Read more »

Rokotuksista

-
Kuva
 Olen tavannut ottaa kaikki suositellut rokotukset. Olen myös ottanut rokotukset, joita ei välttämättä suositella otettavaksi, siis silleen että ilmankin pärjää vaikka voi sitten tulla sairaaksi.  koronarokote Eilen otin sitten taas rokotuksen, koska vuosittainen influenssarokotus on saapunut ja työnantajani sellaisen minulle ystävällisesti (ja haluten minun pysyvän tuotannossa!) tarjoaa. Työterveytemme on Mehiläisessä, joka on ostanut Femeda-lääkäriaseman Kalevankadulla. Sinne siis, joskin ensin meni Forumiin, jossa ihmettelin ettei toiseen kerrokseen päässyt ja sinne oli minut kutsuttu. Rokotus onnistu kuten aina ennekin. En tuntenut kipua eikä rokotuksen jälkeen vartin aikana alkanut olo huonontua. Olin tyytyväinen, mutta sitten seuraavana yönä heräsin kuvotukseen, päänsärkyyn ja yleiseen sairaudentunteeseen. Rokotus selvästi toimii!  Pahimmat sivuoireet olen saanut vyöruusurokotteesta. Se vei minut sohvanpohjalle flunssaisen oloisena kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kuumek...
Read more »

Everestin tiikeri / Tenzing & Ullman

-
Kuva
Tenzing ja Hillary valloittivat Everestin vuonna 1953. Saavutus oli suuri ja siitä seurannut julkaisuus ja mylläkkä sekoittivat hyvin vaatimattoman Tenzingin elämän. Hän sai palkintoja, mainetta, kunniaa ja mammonaa. Jotain julkisuudesta kertoo, että Tenzingin elämäkerta julkaistiin suomeksi jo vuonna 1955.  Kirja kertoo sankariksi päätyneen miehen elämän. Ennen kuuluisaa vuorenvalloitusta hän (ja myös Hillary) olivat valloittaneet lukuisia vuoria. Englantilaisen retkikunnan mukana he päätyivät korkealle vuoren rinteelle ja sitten toisen parin epäonnistuttua huiputuksessaan saivat mahdollisuutensa. Tästä kaikesta Tenzing kertoo kirjassaan.  Kiinnostavin osuus on tietenkin huipun saavuttaminen. Siitä Tenzing kertoo melkeinpä lakonisesti: oli kaunis sää, Hillary ja hän saapuivat huipulle samasta köydestä kiinnipitäen, Hillary hieman aiemmin, siis pari metriä. Tätä T ei pidä merkittävänä, kuten hän ei pidä omaa kansalaisuuttaan. Huipulla ei uskonnollisten fanaatikkojen harmiksi o...
Read more »

Maailman kauhea vihreys / Benjamin Labatut

-
Kuva
Tiede on kiehtovaa. Tieteilijöiden elämä historian pyörteissä, maanisen luovuuden keskellä, yhteiskunnan muutosten kourissa vasta kiehtovaa onkin. Siksi tieteilijöistä on tapana kirjoittaa teoksia, jotka kertovat miten heidän elämänsä ihmisinä on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja miten poikkeuksellinen lahjakkuus jollain tai joillakin tieteen aloilla ei tee ihmisestä hyvää, jaloa tai edes kovin miellyttävää.  Tällaisia kirjoja, populaaria tiedettä, on kirjoitettu enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti niitä on kiva lukea sekä viihteenä että oppiakseen. Labatutin kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa viihdetttä, mutta myös aiheensa perinpohjaisesti käsittelevä. Kirja alkaa ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoista, joissa taistelukaasut tappavat, vammauttavat ja jossa tykistötulen keskellä eräs fyysikko ratkaisee Einsteinin yhtälöt kuukaudessa niiden julkistamisen jälkeen. Samaan aikaan kemisti Haber juonii uusia kaasuja, joista jalostuu myöhemmin hänen sukulaisiaan leirei...
Read more »