Syyskuu: Mirabellenwasser, Arabia ja merimetsot

-

Keskiviikko 9.9.2026

Kävin pyöräilemässä. Takakumi puhkesi Kauppakartanonkadulla, joten kävelin kotiin. S:n kanssa Wan Aroyhin lounaalle ja kahvit Riossa. Illalla Karhupuistossa leffassa ja kaksi olutta sen jälkeen Sivukirjastossa.

Perjantai 11.9.2026

Laiska päivä. Pyöräilin Vuosaaressa puolitoista tuntia, söin FLQ:ssa ja imuroin. Illalla kävin leffassa Karhupuistossa ja oluella Sivukirjastossa, fillarilla tottakai. 47 km.

Lauantai 12.9.2026

Kiva päivä. Ensin kaksi tuntia fillarilla: Viikin kautta Hietsuun ja Jätkäsaareen, Kaivarin ympäri ja sitten Citymarketiin ostamaan safkaa illaksi. Illalla kavereita maistamassa Mirabellenwasseria. Se oli hyvää. Maistoimme myös Williamsia, melkein yhtä hyvää, ja grappaakin. Nastaa, oli kiva tilaisuus. Sitten vielä keikalle.

Sunnuntai 13.9.2026

Rentoa, kävelyllä S:n kanssa. Kävelyn jälkeen safkaa kotona, sitten katselin Vueltaa ja muuta pyöräilyä ja lueskelin.

Tiistai 15.9.2026

Yritin Äänen Lumoon musaa kuulemaan, mutta olin myöhässä, ja join oluen Playhouse Barissa (vitosella!) ja luin kirjaa. Kotiin 500-bussilla, ja S:n kanssa iltakävely.

Perjantai 18.9.2026

Make kävi. Söimme Tapanilan thaikussa, oli hyvää, ja sitten Riossa olut ja kahvit.

Lauantai 19.9.2026

Leffassa S:n kanssa Engelissä: Jossakin on aina valoisaa, suomalainen esikoisohjaus, hieman liian pitkä. Lounas Kolmessa Kruunussa (muikkuja).

Keskiviikko 23.9.2026

Kävelin lounaalle Oivaan (bouillabaissea!), sitten Rytmin kautta Rosebudiin (Homeros ja Santasen Asema-romaani), leffassa amerikkalaisia lyhytelokuvia ja illalla vielä yksi olut Treffissä kirjaa lukien.

Lauantai 26.9.2026

Satoi. Kävin Idän kirjamessuilla, ja petyin. Lounas FLQ:ssa ja kotona naisten MM-kisat (Vollering voitti kirissä).

Sunnuntai 27.9.2026

Kävelimme Arabiaan. Oli kaunis syyssää, ihana kävellä. Klobbenilla ainakin tuhat merimetsoa ja lukemattomia hanhia. Lounas Sen Chaissa, sitten kävellen Postitaloon. Kaunista kasvitieteellisessä, Futuro-talokin on yhä siellä. Viiniä Skatan kioskissa, ja illalla kotona pyöräilyn MM-kisat (McNulty voitti yllättäen ja ansaitusti, oli hyvä kisa).

Keskiviikko 30.9.2026

Lähdin aikaisin bussilla Max's Cafeeseen. Ikävää sakkia siellä, bisnesukkoja ja muita pröystäilijöitä. Ei minun mestani. Kävin Tapiolan Stockalla hulluilla päivillä, ei mitään kiinnostavaa. Illalla leffassa.

Päiväkirjastani vuodelta 2026.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden suosituimmat

Hyvästi Facebook!

-
Kuva
  Mikä idea on postata keskusteluihin AI:n ajatelmia sanasta sanaan? Mitä se edistää? Tuleeko copy-pastesta parempi mieli kuin ajattelemisesta ihan itse? Onko omaperäisyys kokonaan menneen maailman arvo? Taitaa olla tämän Facebookin paras käyttöpäivä jo auttamattomasti ohi. Vähän tai oikeastaan aika paljon tulee surullinen oli kaiken paskoontumisesta. Vielä enemmän surulliseksi tekee ihmisten eristäytyminen himoihinsa AI:n kanssa keskustelemaan. No, onneksi on Roihuvuori, ystävät, kahvilat, baarit, kirjat (jonkun ihan itse kirjoittamat, ei AI:n käskystä tai käskyttä pusaamat). Vielä voi tavata ihmisiä kasvokkain, nauttia ihmisyyden parhaista puolista eli leikeistä, naurusta, ilosta. Ihmisyys on tärkeämpää kuin AI:n luoma (näennnäinen tai todellinen) tehokkuus. Näillä puhein lopetan tänne kirjoittamisen muutoin kuin Instan kautta kirja-arvoiden ja muiden sellaista myötä. Niihin ei ikinä kukaan mitään kommentoi, joten ei tartte kommenttienkaan vuoksi täällä käydä. Hyvää jatkoa kaikil...
Read more »

Päivien lumo / Karin Pennanen

-
Kuva
Karin Pennasen setä, Markku Pennanen, asui samassa isänsä rakentamassa talossa Helsingissä kuin Karinin vanhemmat kunnes muutti Riihimäelle 39-vuotiaana. Markku oli erikoinen luonne: hyvä lasten kanssa, lahjakas taiteilija, lukio & Sibelius-akatemian ja taideaketemian keskenjättänyt.  Markku oli etäinen, ei tullut sukujuhliin silloinkaan harvoin, kun hänet kutsuttiin. Piti harvakseltaan yhteyttä. Ja sitten hän kuoli tapaturmaisesti.  Kukaan ei ollut käynyt Makun talossa. Kun Karin meni sinne, talo oli yllättäen täynnä Markun tekemää taidetta, kaseteille äänittämiä päväkirjoja, puhelinkeskusteluita, elokuvia, ties mitä. Karin alkoi selvittää loputonta jäämistöä ja samalla tehdä dokumenttielokuvaa, ohjaaja kun on. Markun elämästä neljän vuoden työllä tiivistynyt dokumentti on huikea ja haikea. Markku oli elänyt yksin täyden elämän, tutkinut, piirtänyt, maalannut, ja elättänyt itsensä sanomalehtiä jakamalla öisin. Hänellä ei ollut perhettä, ei puolisoa, mutta hänellä oli vuos...
Read more »

Rokotuksista

-
Kuva
 Olen tavannut ottaa kaikki suositellut rokotukset. Olen myös ottanut rokotukset, joita ei välttämättä suositella otettavaksi, siis silleen että ilmankin pärjää vaikka voi sitten tulla sairaaksi.  koronarokote Eilen otin sitten taas rokotuksen, koska vuosittainen influenssarokotus on saapunut ja työnantajani sellaisen minulle ystävällisesti (ja haluten minun pysyvän tuotannossa!) tarjoaa. Työterveytemme on Mehiläisessä, joka on ostanut Femeda-lääkäriaseman Kalevankadulla. Sinne siis, joskin ensin meni Forumiin, jossa ihmettelin ettei toiseen kerrokseen päässyt ja sinne oli minut kutsuttu. Rokotus onnistu kuten aina ennekin. En tuntenut kipua eikä rokotuksen jälkeen vartin aikana alkanut olo huonontua. Olin tyytyväinen, mutta sitten seuraavana yönä heräsin kuvotukseen, päänsärkyyn ja yleiseen sairaudentunteeseen. Rokotus selvästi toimii!  Pahimmat sivuoireet olen saanut vyöruusurokotteesta. Se vei minut sohvanpohjalle flunssaisen oloisena kokonaiseksi vuorokaudeksi. Kuumek...
Read more »

Everestin tiikeri / Tenzing & Ullman

-
Kuva
Tenzing ja Hillary valloittivat Everestin vuonna 1953. Saavutus oli suuri ja siitä seurannut julkaisuus ja mylläkkä sekoittivat hyvin vaatimattoman Tenzingin elämän. Hän sai palkintoja, mainetta, kunniaa ja mammonaa. Jotain julkisuudesta kertoo, että Tenzingin elämäkerta julkaistiin suomeksi jo vuonna 1955.  Kirja kertoo sankariksi päätyneen miehen elämän. Ennen kuuluisaa vuorenvalloitusta hän (ja myös Hillary) olivat valloittaneet lukuisia vuoria. Englantilaisen retkikunnan mukana he päätyivät korkealle vuoren rinteelle ja sitten toisen parin epäonnistuttua huiputuksessaan saivat mahdollisuutensa. Tästä kaikesta Tenzing kertoo kirjassaan.  Kiinnostavin osuus on tietenkin huipun saavuttaminen. Siitä Tenzing kertoo melkeinpä lakonisesti: oli kaunis sää, Hillary ja hän saapuivat huipulle samasta köydestä kiinnipitäen, Hillary hieman aiemmin, siis pari metriä. Tätä T ei pidä merkittävänä, kuten hän ei pidä omaa kansalaisuuttaan. Huipulla ei uskonnollisten fanaatikkojen harmiksi o...
Read more »

Maailman kauhea vihreys / Benjamin Labatut

-
Kuva
Tiede on kiehtovaa. Tieteilijöiden elämä historian pyörteissä, maanisen luovuuden keskellä, yhteiskunnan muutosten kourissa vasta kiehtovaa onkin. Siksi tieteilijöistä on tapana kirjoittaa teoksia, jotka kertovat miten heidän elämänsä ihmisinä on osa laajempaa yhteiskunnallista kehitystä ja miten poikkeuksellinen lahjakkuus jollain tai joillakin tieteen aloilla ei tee ihmisestä hyvää, jaloa tai edes kovin miellyttävää.  Tällaisia kirjoja, populaaria tiedettä, on kirjoitettu enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silti niitä on kiva lukea sekä viihteenä että oppiakseen. Labatutin kirja on hyvin kirjoitettu, sujuvaa viihdetttä, mutta myös aiheensa perinpohjaisesti käsittelevä. Kirja alkaa ensimmäisen maailman sodan juoksuhaudoista, joissa taistelukaasut tappavat, vammauttavat ja jossa tykistötulen keskellä eräs fyysikko ratkaisee Einsteinin yhtälöt kuukaudessa niiden julkistamisen jälkeen. Samaan aikaan kemisti Haber juonii uusia kaasuja, joista jalostuu myöhemmin hänen sukulaisiaan leirei...
Read more »