Mane

HePon torstainen Animal Spin -spinning-harjoitus oli tällä kertaa penkkivoittoinen. Lämmittelyn jälkeen pitkiä putkivetoja nousevalla kadenssilla (100-130 rpm). Sitten viisi minuuttia 15 sekunnin on-off vetoja vuoroin putkelta ja penkista 140 rpm:n kadenssilla. Siinä jo pulssi hieman nousi ja pyörä ryskyi. Lopuksi pitkät penkkivedot nousevin kadenssein. avg HR 148; avg rpm 111.  Hyvin meni. Tosin tuli enemmän hiki kuin koskaan aiemmin. Se varmaankin johtui palautusten lyhyydestä, nehän olivat vain minuutin kukin. Pitkissä penkkivedoissa tapahtui kummallinen ilmiö.  Vaikka pidin kadenssin ja vastuksen samana koko vedon ajan, niin syke tasaantui ensin johonkin arvoon (esim 160) ja sitten muutaman minuutin pyörittämisen jälkeen se laski noin 8 iskua minuutissa. Outoa, ilmeisesti elimistö tottuu rasitukseen ja ryhtyy  toimimaan taloudellisemmin. Tai sitten pyöritystekniikka paranee. Pitää tarkkailla jatkossa josko samaa tapahtuu.

Leo Stranius ja kumppanit ovat tehneet Helsingin kaupunginvaltuustossa ponnen tai ehdotuksen, jonka mukaan Helsingin pitäisi hankkia työntekijöilleen työsuhdefillarit. Perusteet ovat arvatenkin ympäristöön, terveyteen ja kaupungin miellyttävyyteen liittyviä. Ei niistä sen enempää, idea on hyvä ja kannatettava Kaupungilla on noin 40000 työntekijää. Olettakaamme, että työntekijöistä puolet haluaa itselleen työsuhdefillarin. Mitä ilmeisimmin kaupungin kannattaa kilpailuttaa pyörävalmistajilta joukko pyörämalleja, joista kukin työntekijä voi valita itselleen mieluisimman pyörän. Näinhän kaupunki varmaankin tekee kännyköiden ja muiden vimpainten kanssa. Koska kilpailutus on iso, sen on oltava EU-tasoinen. Kilpailutuksessa on oltava tarkkana, jotta valituksi tulevat fillarit ovat hyviä ja kestäviä ja mukavia ajaa. Eikä tietenkään haittaisi, jos ainakin osa valituista olisi Suomessa valmistettavia. Vaikkapa Jopoja. Polkupyörät ovat teknisiä vehkeitä ja niitä on syytä huoltaa pari kertaa...

Hepon Animal Spinning-tuntien syke- ja kadenssidatasta syntyy mielenkiintoisia graafeja. Niiden tarkoitus on luonnollisesti auttaa harjoitusten onnistumisen arviointia ja kunnon kehittymisen seuraamista vuodesta toiseen. Graafit ovat kuitenkin myös melko kiinnostavia esteettisestikin. Ne muistuttavat vuoristoja. Jos hieman suunnittelisi, niin graafeista voisi saada aikaan tekstejä - ainakin kirjaimet V M A U W voisivat onnistua. Mitähän niillä voisi kirjoittaa? Miten vaikeata olisikaan kirjoittaa polkien vaikkapa VUU? Oikein taiteellinen pyöräilijä voisi keksia muitakin muotoja. Tässä Animal Spin #7 graafi. Syke vaihteli alkulämmittelyn arvosta 90 loppuvedon arvoon 177. Keskisyke oli 144. Kadenssit vaihtelivat 0 ja 150 välillä.

Mikä on kohtalo? Miten elinolosuhteemme vaikuttavat kohtaloomme? Millaisia kohtaloita eri maissa elävillä on? Onko meillä vapaa tahto - ja jos onkin, voimmeko käyttää sitä. Ikuisia, filosofian ja kirjallisuuden käsittelemiä kysymyksiä. Brittiläisen uuden kirjallisuuden Grantan uusin numero pohtii kohtaloa. Grantahan julkaisee uutta kirjallisuutta: novelleja, reportteja, otteita vielä julkaisemattomista romaaneita. Lisäksi jokaisessa numerossa on runoutta ja valokuvia. Mitä muuta voisi toivoa postiluukusta tipahtavan neljästi vuodessa? kausijulkaisun En ole vielä kaikkia Granta 129 :n juttuja lukenut. Olen kuitenkin jo oppinut paljon uutta Keski-Afrikan Tasavallan sisällissodasta, Pakistanin historiasta, seksuaalisesta identiteetistä ja sen vaihtelusta, Atlantin muurista, J.G. Ballardin tavasta kirjoittaa ja ties mistä. Granta - kirjallisuuden ystävän joulu neljästi vuodessa.

Työmatkapyöräily on monella tavoin hyödyllistä. Pitää peruskuntoa yllä, säästää aikaa ja rahaa julkisiin kulkuneuvoihin verrattuna, piristää ja virkistää. Polkimia pyörittäessä ajatukset assosioivat vapaasti, monet vaikeatkin ongelmat ratkeavat. Tänään ei kyllä ollut ongelmia ratkottavaksi. Vaan joskus ei ole niin mukavaa. Esimerkiksi tänään aamulla ei ollut mukavaa, mutta syy oli ihan omani. Lähdin sateeseen polkemaan ilman sadevaatteita. Oli olevinaan aikapula, laiskotti, en viitsinyt palata pihalta kotiin neljänteen kerrokseen vaihtamaan vaatteita. Lähdin polkemaan sateessa Roihuvuoresta Kaisaniemeen. Sateisena aamuna heijastimet näkyvät Kukaan muu ei lähtenyt pyöräilevän työmatkabussimme aamuvuorolla. Olivat jo menneet menojaan tai sitten eivät pitäneet 1 asteen vesisadetta sopivana pyöräilysäänä. En minäkään, mutta päätin kokeilla - työmatkani kun kulkee metron vartta, joten olisin voinut vaihtaa kulkuneuvoa. En vaihtanut. Painoin menemään, vastatuuleen ja sateeseen. Pi...

Liikenneturvallisuutta on tapana mitata liikenteessä kuolleiden määrällä. Liikenne- ja viestintäministeriön sivuilta voi lukea seuraavan tavoitteen . Liikenneturvallisuustyön visio on, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai  loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tavoitteena on jatkuva liikenneturvallisuuden parantuminen siten, että liikennekuolemien määrä puolitetaan ja loukkaantumisten määrää vähennetään neljänneksellä  vuoteen 2020 mennessä. Vertailukohtana käytetään vuoden 2010 tasoa.  Jos saavutamme tavoitteen, vuonna 2020 liikenteessä kuolee noin 130 ihmistä. 130 nykymenolla kuolevaa jää henkiin. Hienoa! Vaan onko tämä mittari oikea? Ettei vaan liikenteessä kuolisi koko ajan enemmän ihmisiä. Kun liikenne lisääntyy ja motorisoituu, ihmiset liikkuvat yhä vähemmän omin voimin (kävellen, pyöräillen, hiihtäen, juosten). Mitä vähemmän ihmiset liikkuvat, sitä enemmän he sairastuvat diabetekseen, sydäntauteihin ja muihin vähitellen, mutta lähes varmasti tappaviin sairauk...

Kävin  Helsingin liikenneturvallisuusyhdistys ryn syyskokouksen HePon edustajana. Varsinainen edustajamme ja liikenneturvallisuusyhdistyksen hallituksen jäsen Petri Sipilä ei päässyt. Minä sijaistin.  Yhdistys on perustettu vuonna 1989 ja sen tehtävänä on edistää liikenneturvallisuutta Helsingissä. Yhdistyksellä on 28 jäsenyhdistystä sokeista taksikuskien kautta moottoripyöräkerhoihin ja HePoon. Kaikkien yhteisenä ajatuksena on tehdä jotain, jotta liikenteessä loukkaantuisi ja kuolisi yhä vähemmän ihmisiä vaikka liikenne koko ajan (valitettavasti) lisääntyykin. Yhdistyksen rahoituksessa 80% tulee kaupungilta, loput mopokoulusta (eli opettavat mopon ostaneita käyttäytymään ihmisiksi liikenteessä) ja erilaisista pienemmistä avustuksista. Työntekijöitä on ilmeisesti kaksi. Hallituksessa on kaupungin, HSL:n ja eri järjestöjen edustajia.  Ennen varsinaista kokousta tutustuimme Helsingin Moottoripyöräilijäkerhon toimintaan ja tiloihin. Kerho oli antanut kerhotilansa kokou...

Marraskuun pimeyteen auttaa ystävien kanssa vietetty aika. Mitä kivempaa ystävien kanssa on, sitä enemmän ystävien kanssa vietetty aika piristää, ilahduttaa ja virkistää. Kivaa on, kun on kivaa tekemistä. Runojen lukeminen ja runoista keskusteleminen on erittäin kivaa. Toki runojen kanssa on hyvä olla ruumiillekin ravintoa eli suklaata ja viiniä. Näin oli eilen keskiviikkona. Ystäväni Satu oli kutsunut joukon roihuvuorelaisia sivistyneitä kirjallisia ihania ihmisiä Kahvila Roihin lukemaan ääneen lempirunojaan. Hyvin erilaisia runoja kuulimme, mielenkiintoisia keskusteluita kävimme. Opin paljon, sillä vaikka olenkin humanisti, filosofiasta valmistunut, en silti ole kovin hyvin runouteen perehtynyt. Luin lausin kolme runoa. Kaikkia  Wisława Szymborskan kirjoittamia. Hänen runonsa ovat minulle riittävän helposti ymmärrettäviä ja niiden aiheet kiinnostavia.  Ystäviä, runoja, suklaata, kuohuviiniä Lempirunoni on Szymborskan "End and Beginning" Joseph Brodskyn kääntämä...

Tilasin Garmin-tietokoneen ja wattimittarin Kivenlahden pyörähuollosta viikko sitten. Tai oikeastaan kaksi mittari, koska myös Sirkulle ostin. Eli tilasin 2 kappaletta Garmin 810 -tietokoneita ja yhden Vector S- wattipoljinparin. Vector-wattipoljin Mittarit saapuivat eilen tiistaina. Pyöräilyyn liittyviä ostoksia ei minun periaatteitteni mukaan saa hoitaa muutoin kuin fillarilla, joten eikun matkaan kohti Kivenlahtea. Sehän on kaukana lännessä, ihan liki Kirkkonummen rajaa. Matkaa piti olemaan reittioppaan mukaan 19,4 kilometriä työpaikaltani. Innokkaasti matkaan. Tunsin yhden reitin hyvin, joten päätin kokeilla toista . Yllätyksekseni Helsingistä pääsee pyörätietä Länsiväylän eteläpuolella aina Matinkylän ohi. Sen jälkeen on vaihdettava pohjoispuolelle. Pääsin perille. Maksoin mittarit. Palasin takaisin. Paluumatkalla lämpötila painui alle nollan ja satoi lunta. Minulla oli liian vähän vaatteita. Oli kylmä. Pääsin kotiin lämpimään suihkuun. Nyt vaan pitäisi asentaa watti...

Pari mielenkiintoista fillareihin liittyvää innovaatiota on tullut vastaan viime aikoina. Satulaan.fi  on helsinkiläisten nörttien vapaa-ajan harrastuksena ja diplomitöinään duunaama kotelo, jonka voi kiinnittää fillariin ja johon voi laittaa avaimet. Lokeron saa auki koodilla, jonka saa iPhonesta appsilla. Mielenkiintoinen idea, hieman keskeneräinen toki vielä. Olen mukana pilotissa. Saksalaiset sen sijaan ovat kehittäneet täysin koteloidun 18-vaihteisen polkupyörän vaihteiston. Vaihteiston nimi on  Pinion P1.18 . Vaihteiston vaihteiden välinen ero on 11,5% ja  TX-1200  vaihteiston ympärille. kokonaisvälitysskaalla yli 630%. Vaihteisto on keskiön yhteydessä, joten se vie painopisteen oikean kohtaa alas ja keskelle. Vaihteisto ei tarvitse juurikaan huoltoa 10000km välein vaihdettavien öljyjen lisäksi. VSF Fahrradmanufaktur on luonut äärimmäisen retkifilon Että tekisi mieli tilata. Vaan en saa, koska mulla on jo 5 fillaria. Nyyh.

Pari viikkoa sitten ostin Pro Bikestä Nummelasta uuden fillarin. Koin näet tarvitsevani talven harjoituksiin cyclocross-fillarin. Munamankeli on aivan riittävän hyvä työmatkoihin, mutta kuntoa kohottaviin lenkkeihin ystävien kanssa se on aivan liian hidas. Ensin aioin rehvastellen ostaa Trekin Boonen -fillarin. Hiilukuituinen runko ja samanlainen joustoratkaisu kuin Domanessani. Olisi varmasti ollut hyvä ja nopea ja mukava ajaa. Kalliskin, 2500 euroa tai jotain. Onneksi Boonenia ei saanut mistään! Päädyin ostamaan Trek Crocket Disc 5-fillarin. Se on Trekin toiseksi paras runkomalli, alumiininen. Valinta ei ollut kovin vaikea. Pro Bikessä sattui olemaan yksi 58cm-kokoinen alennuksessa. Polkaisin paikalle kaatosateessa ja koeajoin. Hyvältä tuntui 500 metrin ajon perusteella. Ostin. Pari viikkoa kesti ennen kuin minulla oli puuhasteluiltani ja äitini hautajaisilta aikaa hakea ostamani fillari. Fillariahan ei voi mitenkään hakea bussilla tai autolla vaan se pitää itse ajaa kot...

Olin polkemassa Haltialasta kohti mertan, kun yhtäkkiä pienen töyssyn jälkeen kuului naps ja sataula katosi. Mitä ihmettä? Satulapultti katkesi vanhuuttaan. Munamankeli pirkale! Pultti pois! Ei siinä mitään, mutta perille oli vielä 10 kilometriä. Olin matkalla Arabian ja Kalasataman kautta Hakaniemeen. Ei siinä sitten auttanut kuin polkea putkelta. Se oli yllättävän raskasta, erityisesti pohkeet joutuivat koville. Merkillisesti vauhti kasvoi, alle 25km/h oli vaikeata polkea lainkaan. Pääsin perille, ostin eväitä S-marketista ja jatkoin Lepoinstituutti in katsomaan Välittämisestä dueton koe-esitystä. Eli yleisölle esitettyä harjoitusta. Heini ja Petri esittivät improvisoidun 20-minuutin esityksen. Erittäin taidokasta, mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Nykytanssi on aina ajan ja vaivan väärtti. Sellainen perjantai-ilta. Välittämisestä duetto - Heini ja Petri

Mihinkähän kaikkeen Meikämane on oikein sekaantunut? Mihin aika kuluu nukkumisen ja työnteon lisäksi? Kirjaanpa muistiin nykyisä puuhia. Kaikenlaita sitä onkin. Roihuvuori-seura Puheenjohtajuus kaikkine byrokratioineen ja yhdistyshommeleineen ja edustamisineen Pyörätapahtumien järjestelyitä ( pyöräilevä työmatkabussi, pyöräretket, kilometrikisojen kapteenius) Viikin pellot aamulla Helsingin polkupyöräilijät Hallituksen jäsen Retkien vetäminen Spinni ng-tuntien ohjaaminen toisinaan Liikennesuunnitelmien kommentointi liikenneryhmän jäsenenä Satunnainen pomoilu lenkeillä Pyörätie Hämeentielle -aloitteen perustajia Open Knowledge Finland Coren eli laajennetun hallituksen jäsen My Data arkkitehtuuriryhmän jäsen Sujuvuusnavigaattorin suunnittelua ja järjestelyitä Muita aktiviteetteja Pro Helsinki 2.0-ryhmän jäsen (vaihtoehtoyleiskaavailua) Aktiivinen " Lisää kaupunkia Helsinkiin "-ryhmässä FB:ss Satunnaista puuhailua " Helsinki Scho...

Päiväkirjailua. Joskus näet tuntuu, että joko en saa mitään aikaan tai sitten aika menee liian nopeasti. Tänään pyöräilimme yhdessä ystävien kanssa Roihuvuoresta töihin. Pyöräilevän työmatkabussin kyydissä olivat Eero, Tatu, Tero, Sirkku ja Ville. Vähän matkaa mukanamme pyöräili myös Kai E. Yhdessä pyöräileminen on yksi parhaita tapoja aloittaa päivä: liikuntaa ja ystäviä. Sääkin oli myötätuulinen eikä kovin kylmä. 8 astetta. Töissä meillä oli viikottainen aamiainen ja tapaaminen. Kokoonnumme tiistaiaamuisin tapaamaan toisiamme, kertomaan oppimastamme, ja kuulemaan miten myynti&markkinointi&rekrytointi sujuvat. Tällä viikolla sujuivat hyvin. Sämpylät olivat pehmeitä. Papaija makoisaa. Päivän työnä viimeistelin erään tarjouksen. Tarjousten tekeminen on olennainen taito konsultille. Kun tarjouksia on aikansa kirjoittanut, homma alkaa sujua ja on ihan mukavaa. Tarjoukseen kului tänään 4 tuntia. Loppupäivän lueskelin mainiota Systems Thinking-kirjaa. Se kuvaa mallin, jolla ...

Olen melkoisen ekstrovertti. En saa mitään aikaan yksin - ainakaan montaa tuntia. Työkavereiden ja ystävien kanssa sen sijaan saan aikaan vaikka mitä. Tunnista toiseen, joka päivä, koko vuoden ja seuraavan. Tänään oli kerrassaan mainio päivä. Heräsin uneen, joka ei ollut painajainen. Poljin töihin Sirkun kanssa. Myötätuuli vauhditti matkaamme, jota oli vain 7,5 kilometriä. Sen poljimme 23 minuutissa, paljon nopeammin kuin ikinä olisimme metrolla kerinneet. Työt olivat tänään koko päivän asiakkaan luona. Kollegani Kajn kanssa pidimme 3 2-tunnin työpajaa. Hauskaa duunia, mutta melko rasittavaa. Tosin huolet - jos niitä olisi - katoaisivat työpajoja johtaessa. Siinä kun ei pysty mitään muuta ajattelemaan. Töiden jälkeen pyörällä kotiin Siwan ja Lidlin kautta. Pyöräily kuluttaa niin paljon energiaa ja luonas oli niin konttorirotan, että nälkä huusi ruokaa sisääni. Kotona valmistelin Roihuvuori-seuran kokouksen. Esityslista oli toki jo aiemmin ollut valmiina, mutta aina sitä pitää h...

Aika kuluu nopeasti. Jopa niin nopeasti tuppaa kulumaan, ettei muka ole aikaa kirjoittaa päiväkirjaa, blogista puhumattakaan. Siksipä taas kerran päätin yhdistää päiväkirjan blogiini ja lopettaa kaiken pelleilyn, että täällä olisi terävää yhteiskunnallista analyysiä. Ei irtoa, ei ainakaan odottamalla. Viikon tapahtumat numeroina. Pyöräilin 272 kilometriä, josta jonkinlaista tavoitteellista kuntoilua noin 100km. Loput siirtymisiä paikasta toiseen.  Pyöräilyä ja kävely yhteensä liki 22 tuntia eli yli 3 tuntia vuorokaudessa. On kesä ja raikasta ja tuntuu tyhmältä olla sisällä.  Ystäviä tapasin 40 kertaa eri tapahtumissa ja muuten vain Roihuvuoressa ja ties missä Autolla ajoin 12 kilometriä, kyydissä olin (Sirkku ajoi) noin 200 kilometrin matkan Bisseä join 10 tuoppia ja viiniä puoli pulloa. Herkkuja söin ihan liikaa.  Maanantaina ei tapahtunut juuri mitään. Palautimme vuokra-auton Malminrinteen Budgetiin aamulla. Hurjat ruuhkat Itäväylällä ja Nordenskiöldin ...

Päivä täynnä pyöräilyä. Heräsin 4.50 (käsittämätöntä, ilman herätyskelloa), söin aamiaiseksi Matti Rämön tyyliin juusto. Poljin Suvilahteen järjestelmään aamiaista työmatkapyöräilijöille. Kello oli kuusi, mutta täysi tohina jo päällä. Tunnissa saimme teltat pystyyn, pöydät ja penkit telttoihin, sämpylät ja banaanit jaettaviksi, kahvit keitettyä ja ties mitä muuta. Onneksi meitä oli useita iloisia energisiä innostuneita hyväntuulisia pyöräilijöitä. Ja onneksi meillä oli pakettiauto tavaroiden siirtelemiseen. Jokin raja pyöräilyssäkin. Aamiaiselle en ehtinyt jäädä kuin 20 minuutiksi. Ryntäsin terveystarkastukseen, mutta sitä ennen annoin haastattelun pyöräilevään työmatkabussiin liittyen Ylen aamu-TV:lle. Se meni hyvin, sanovat ne jotka kuulivat. Terveystarkastuksessa minut todettiin sopivaksi. Kaikki veriarvot ovat normaalit. Verensokerikin on nyt vain 5,3, ennen kuin aloitin innokkaan pyöräilyn ja korjasin ruokavaliotani se oli 6,6 ja diabetes uhaksi. Ei uhkaa enää. Töitä tein ...

Pyöräily on helppoa, mutta polkeminen ei. Tässä muutama perusjuttu. Satulan oikea korkeus on sellainen, että perse ei keiku ja jalat jäävät polkimen ollessa alhaalla hieman koukkuun.  Pyörää poljetaan päkiällä, ei kantapäällä tai jalkapohjan kaarella. Polvet eivät harota polkiessa vaan kulkevat vaakaputken läheltä.  Sopiva pyöritysnopeus on 90-110 polkaisua minuutissa. 80 on minimi.  Sopiva pyöritysnopeuden saa aikaan vaihteilla.  Ketjuvaihteessa ketju ei saa mennä kovin vinoon, koska vinossa oleva ketju vähentää hyötysuhdetta. Ketjuvaihteiston hyötysuhde voi olla liki 95% tai yli, mutta vinossa oleva ketju laskee hyötysuhteen 80% tai sen alle.   Ketjut pitää rasvata ja puhdistaa säännöllisesti. Kun nämä seitsemän juttua muistaa ja opettelee, pyöräily on paljon helpompaa ja samalla energiamäärällä pääsee pidemmälle ja nopeammin. Näin yksinkertaista polkeminen on. 

Pyöräilevä työmatkabussi kulki jälleen tänään. Matkustajat olisivat kyllä sopineet pyöräilevään työmatkataksiinkin. Meitä oli vain kolme: minä, Tero ja Petteri. Me emme anna periksi vaikka millainen sää olisi tai keli liukas. Pari viikkoa on ollut lämmintä, aamuisinkin useita lämpöasteita. Talvipyöräilyvaatteeni ovat joutuneet kaapin perälle, josta ne eivät aikaisena aamuna itsestään ylleni pukeudu. Niinpä tänään lähdin ulos hieman liian ohuissa vaatteissa. Auringosta huolimatta pakkasta oli useampi aste. Tuli vilu, ei vain aluksi vaan koko matkan keskustaan. Talviuimareiden päätä ei palella.  Talviset pyöräilyvaatteeni ovat normaalien kesäbibsien ja pitkähihaisen ajopaidan päälle puetut Campagnolon talvibibsit, Lidlin ajotakki, pipo, hanskat. Näillä vaatteilla pärjään hyvin muutamassa pakkasteessa - tai kylmemmässäkin, jos poljen nopeasti. Kylmemmässä puen pyöräilyhousujen väliin merinovillaiset pitkä alushouset, takin alle merinovillaisen villapaidan ja vaihdan pyöräilyken...

Liikkuminen on kivaa, välttämätöntä ja virkistävää. Tilastojen kerääminen innostaa liikkumaan enemmän ja harkitummin. Vuoden 2014 ensimmäisinä 11 viikkona olen liikkunut (Moves.Appin) mukaan seuraavasti. 11 viikon liikunta Tarkemmat luvut ovat: kävelyä 78 tuntia ja 332 kilometriä pyöräilyä 82 tuntia ja 1300 kilometriä muut liikuntaan (spinning lähinnä) 18 tuntia. Movesin mukaan energiaa on kulunut 69000kcal eli noin 9 rasvakilon verran. Paino ei kyllä ole niin paljon pudonnut.  Keskimäärin olen viikottain liikkunut 16,2 tuntia 2 tuntia 19 minuuttia. Se on aivan riittävästi talvikaudella - erityisesti koska oli 10 päivää sairaana.