Mane

Vuonna 2018 luettua Olin 1990-luvulla aktiivinen Aseistakieltäytyjäliitossa. Tutustuin siellä moniin sotahistorian erittäin hyvin tunteviin pasifisteihin. Osa heistä tunsi myös aseet ja muun sotakaluston merkillisen hyvin. Itsekin olin jo lapsena 1980-luvun alussa lukenut 2. maailmansodasta kertovan tietokirjasarjan moneen kertaan. Siis ennen rippikoulua - raamattua en ole vieläkään lukenut. Kun pyrin MIT:iin opiskelemaan 2004, sotahistoriaharrastuneisuudestani oli yllättäen hyötyä. Pääsykokeiden osana oli näet puhelinhaastattelu, jonka piti USA:n laivastossa sukellusveneupseerina tehnyt SDM-koulutusohjelman johtaja Pat Hale. Keskutelimme tunnin verran sotahistoriasta, sukellusvenesodasta ja tavasta, jolla sota paljastaa johtamisen ongelmia ja ihmisyyden synkkiä ja sankarallisia puolia. Tai  jostain semmoisesta. Pääsin opiskelemaan. Opiskelukavereinani oli myös USA:n ilmavoimien upseeri, jonka kanssa keskustelimme pitkään sotahistoriasta ja Irakin sodan oikeutuksesta. Emme o...

Kirja 11/2019 Kirjallisuusesseet ovat mielilukemistani. Luen vuoroviikoin London Book Beview’n ja New York Review of Booksin likimain kannesta kanteen. Hyvät esseet ovat kuin lyhyitä kirjoja, oikeastaan jopa enemmän, koska ne kertovat kirjasta, josta kertovat, mutta samalla kertovat myös esseen kirjoittajan elämästä ja ajatuksista ja aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta. Lukemalla kirjallisuusesseitä saa sekä vinkkejä lukemisen arvoisista kirjoista että välttyy lukemasta koko joukon kirjoja. Kaikken lukemiseen ei aikani riitä. Niinpä innostuin löytäessäni kirjahyllystämme Sirkun työpaikaltaan lainaamaan Tommi Melenderin teoksen “Yhden hengen orgiat”. Takakannen mukaan kirja kertoo lukemisesta, kirjallisuusluettelon mukaan vallan kiinnostavista kirjoista. En ollut aiemmin Melenderistä kuullut mitään, mutta etukannen sisäliepeestä huomasin hänen kirjoittaneen Timo Hännikäisen kanssa pamfetin liberalismin petoksesta. Ounastelin outoja. Kirjansa aluksi Melender kertoo, ettei...

Vuonna 2018 luettua Ilmastonmuutosta on usein vaikeata havaita omassa ympäristössämme. Kesä oli kuumempi, talvet vaikuttavat leudommilta, kesällä ei juuri satanut. Ennusteiden mukaisia tapahtumia, jotka varmasti yleistyvät. Silti muutoksen vakavuutta ei ole helppoa ymmärtää. Siksi on hyvä lukea kirjoja, jotka kertovat muutoksen vakavuudesta. Tämä on sellainen. Elizabeth Rush käytti vuoden pari vieraillen eri puolilla Amerikan rannikkoa tapaamassa tutkijoita, kalastajia ja merenrannalla sukupolvien ajan eläneitä. Kaikkialla aivan Kanadan rajalta Uudesta Englannista Floridan rämeiden kautta Meksikonlahden rämeikköihin ja Kalifornian rannikolle viesti on sama: meren pinta nousee ja noustessaan tuhoaa sekä luonnon että ihmisten elannon. Luonto on tottunut rannikolla suolaisen ja makean veden rajaan. Rannalla kasvaa kasveja, jotka kestävät suolavettä pienessä määrin. Kun suolavettä tulee useammin ja syvemmin merenpinnan noustessa ja tuulien voimistuessa, kasvit kuolevat. Se johtaa...

Vuonna 2018 luettua Toukokuussa 2018 olimme Sirkun kanssa Lontoossa. Minä olin työmatkalla, Sirkku viettämässä pitkää viikonloppua. Asuimme Hammersmithissa, josta on muodostunut suosikkimestani Lontoossa. Sinne on hyvät yhteydet, siellä on halpoja hotelleja, hyviä pubeja ja paljon puistoja. Eräänä aamuna satuimme kävelemään kanavanrantaan kohti Gamdenia. Sinnehän piti aina päästä 1980-luvun interrail-matkoilla, julisteita ja levyjä ja Doctor Martins -kenkiä ostamaan. Ajatus oli verestää muistoja, ei niinkään ostaa mitään. Matkalla vastaan tuli kuitenkin jokilaivojen kokoontumisajo, jota ihmetellessämme jouduimme aivan Paddingtonin aseman liepeille. Ja niin minä pääsin istumaan karhuherran Paddintonin patsaan viereen. Liikuttava hetki. Kävi siis kuten Paddintonille aina tuppaa käymään. Suunnitelma on hyvä, tarkoitus vielä parempi, mutta aina hommat menevät ensin pieleen, sitten tulee sanomista (no, minulle ei tullut) ja lopuksi kaikilla on hyvä mieli. Niin minullakin, kun sain...

Kirja 10/2019 En olisi tämmöistä kirjaa koskaan päätyväni lukemaan. On hyvä, ettei valitse itse kaikkia kirjojaan. Tämän Sirkku osti sattumalta lahjaksi ystävälleen, mutta ei sitten antanutkaan. Kiinnostuin lukemaan Armstrongin myyttikirjan vuoksi: hän näet kirjoitti hyvin lyhyesti buddhalaisuudesta, joten halusin oppia lisää. Rinpoche on jonkin sortin buddhalaisuuden laama. Hänet valittiin edeltäjänsä seuraajaksi neljän vuoden iässä Tiibetissä. Kiinan keskusvallan han-ihmiset ajoivat Rinpochen kannattajineen vuorten yli Intiaa ja hän vietti lopun elämäänsä Intiassa, USA:ssa ja Skotlannissa opettaen. Kirjassa on kaksi osaa, joista luin ensimmäisen. Se käsittelee tavoitetta mielen kesyttämiseen eli tapaan suhtautua maailmaan rauhallisesti ja positiivisesti ja muita vahingoittamatta. Toinen osa koostuu tähän tähtäävistä harjoituksista, jotka ovat hyvin perusteellisen oloisia (aikaa kuluu) ja rauhallisia (istuskellaan ja hengitetään ja mietitään). Joskus niitäkin voisi kokeilla....

Vuonna 2018 luettua Ääriolosuhteet kertovat ihmisyydestä jotain merkityksellistä, paljastavat normaalin elämän taustalla vaikuttavia voimia. Siksi on hyvä lukea sodasta ja tiedustelusta kertovia kirjoja. Niistä hyvät ovat jopa parempia kuin romaani ihmisyyden kuvaamisessa. Syksyllä 2018 luin London Review of Books -lehdestä arvostelun Ben MacIntyren kirjasta “SAS - Rogue Heroes”. Se on ensimmäinen SAS:n arkistoihin perustuva kuvaus SAS-kommandojoukon  (special air service) syntymästä ja toiminnasta 2. maailmansodan aikana. Kirja on erinomainen, ei niinkään kertomus joukosta suorastaan rämäpäisiä operaatioita vaan enemmän kuvaus SAS:n perustajista, sodankäynnin typeryydestä ja aavikkosodan rasituksista. SAS perustettiin 2. maailmansodan alkupuolella sabotoimaan saksalaisten tukikohtia, erityisesti tuhoamaan lentokoneita, Pohjois-Afrikassa. Aluksi joukko ei ollut menestys, ensimmäinen operaatio epäonnistui heti alussa, kun laskuvarjolla saksalaisten linjojen taakse hypänneistä...

Kirja 9/2019 Olen ostanut ja lukenut ensi kertaa tämän kirjan opiskellessani MIT:ssä vuonna 2005. Ryhdyin lukemaan kirjaa uudestaan mietiskellessäni myyttien merkitystä nykymaailmassa, erityisesti ilmastonmuutoksen yhteydessä. Minusta näet vaikutti ( erityisesti Simo Kyllösen “Ilmastonmuutos ja etikkaa” -luennon jälkeen) siltä, että tieteellisen maailmankuvan vallitsevuus on tuhonnut myytit ja samalla vienyt merkityksen elämästä, varsinkin paremman maailman tavoittelusta, ja tulevaisuuden rakentamisesta. Monet näet sanovat/kirjoittavat, että ilmastonmuutos ei haittaa, koska luonto ei katoa. Että ihmiskunnan tuho ei haittaisi. Pidän tämmöistä ajattelua outona, koska kukaan tuskin Stalinin vainojen tai tappavan pandemian aikana pystyy lohduttautumaan ajatuksella: “Ei se haittaa, että minä ja sukuni katoaa, muita jää kyllä eloon”. Armstrongin kirja valaisee näitäkin asioista. Kirja kertoo myyteistä, niiden merkityksestä ja kehittymisestä paleoliittiselta ajalta meidän päiviimme....

Kirja 8/2019 Tämä kirja menestyisi hyvin vuosittaisessa “huonoimmat seksikohtaukset” kirjoituskilpailussa. Aivan luokatonta kuvausta seksistä. Noloa kerrassaan. Kirjan pääväite on, että “kaikilla on oikeus seksiin”. En nyt tiedä onko joku muuta kehdannut väittää. Kirjassa on myös vahvasti sellainen pohjavire, että liki väistämättä noin 40-vuotiaille naisille tulee ero, koska he yhtäkkiä löytävät seksienergiansa eivätkä voi muuta kuin tehdä sarjasyrjähyppyjä. Ja niistähän ei seuraa mitään erityisen hyvää. Kirjassa on myös muutama kertomus rakastajattaren roolista ja elämästä. Nekin on kirjoitettu suorastaan hävettävän huonosti. Lena Anderssonin kirjoissa on paljon oivaltavampaa ja psykologisesti osuvaa näkemystä rakastajattaren roolista. Tässä kirjassa liki kaikki kirjoitukset ovat täynnä kuluneita kliseitä. Kiinnostavin on varmaankin Jörn Donnerin haastattelu, jossa hän sanoo, että ei ole koskaan niin erityisesti ollut seksistä kiinnostunut, että 70-luvun alastonkuvat afri...

Kirja 7/2019 Marraskuussa 2018 satuin sateisena iltana Strand Book Storeen Manhattanilla. Olin menossa illalliselle baariin ja tarvitsin lukemista. Satoi. Tarvitsin siis kirjan, jota olisi mukava lukea perjantai-iltana baarissa ja joka sopisi takin taskuun eikä siis kastuisi ulkona kävellessäni. Silmiini sattui Patti Smithin ohut kirja “Devotion”. Ostin ja vietin mukavan illan sen seurassa baarissa. Devetion on Yale University Pressin julkaisema luento, jonka Patti Smith piti Yalessa noin vuonna 2015. Kirjassa on lyhyt luento aiheesta “Why I write”, matkakertomus Smithin matkasta Ranskaan esittelemään kirjaansa ja novelli nuoren tytön ja vanhemman miehen suhteesta, pakolaisuudesta, luistelusta ja yksinäisyydestä. Smith kirjoittaa mielestäni paremmin esseitä kuin novelleja. Matkakertomus Ranskan ja Britannian matkasta on kiehtova. Smith kiertää paikkoja, joissa hän on nuorena siskonsa kanssa vieraillut. Smit käy myös kirjallisten esikuviensa (Camus, Genet, etc) jäljille, pääse...

Kirja 6/2019 Natsi-Saksa ja Suomi piirittivät Leningradin 8.9.1941. Piiritys kesti 872 päivää ja sen aikana kuoli ainakin 641000 leningradilaista, heistä yli 600000 nälkää, loput ilmapommitusten ja tykistötulen tappamina. Kaupungin ruokahuolto petti varhain, koska natsit onnekkaasti onnistuivat tuhoamaan tärkeän ruokavaraston heti piirityksen alussa ja koska suomalaiset katkaisivat Murmanskin radan. Kaupungin asukkaiden tilanne oli karmea heti ensimmäisenä talvena. Päiväannokset vaihtelivat työssäkäymättömien 125 grammasta leipää työssäkäyvien samaan määrään ja pieneen määrään puuroa ja keittoa. Leningradin piirityksestä on kirjoitettu useita kirjoja. Itse luin jo kauan sitten 1990-luvulla Paavo Rintalan “Leningradin kohtalonsifonia”, joka lienee ensimmäinen suomeksi kirjoitettu (ja ehkäpä julkaistukin, en nyt viitsi tarkista) kirja piirityksestä. Suomessa kun ei ymmärrettävästi Neuvostoliiton aikaisena YYA-aikana kovin suurta meteliä piiritykseen osallistumisesta ollut tapana p...