Mane

Roihuvuoressa tuppaa nykyisin tapahtumaan enemmän kuin monissa 8000 asukkaan kaupungeissa. Tänään Facebookissa oli ilmoitus konsertista paikallisessa ravintola HRH:ssa eli Hard Rock Housessa. Yhdysvaltalainen pianisti Gabriel Zucker saapuu elokuussa Suomeen ja esiintyy Roihuvuoren Hard Rock Housessa 25.8. Konsertissa hän soittaa ensimmäisen setin soolona ja toisen setin yhdessä trion Affe Forsmann - lyömäsoittimet, Eero Savela - trumpetti ja Jukka Kääriäinen - kitara kanssa. Gabriel Zucker on New Yorkista lähtöisin oleva pianisti, säveltäjä ja multi-instrumentalisti. Gabriel on palkittu kahdella ASCAP sävellys palkinnolla ja on saanut ylistäviä arvosteluja mm. Downbeat, All About Jazz, Stereogum ja Jazzwise julkaisuissa. Zucker on esiintynyt 18 eri maassa ympäri maata ja konserttisaleissa kuten Carnegie Hall, The Stone, Roulette ja the Jazz Gallery. Olipas kerrassaan uskomattoman hieno konsertti. Zucker loihti HRH:n pianosta ja omasta Applen läppäristään merkillisen tunnelman luova...

Kirja 50/2019 Vietimme uuden vuoden 2010-2011 Damaskosissa, Syyrian pääkaupungissa. Kaupunki on ikivanha, sen vanhan osa pääkatua on kävellyt jo apostoli Paavali. Vanha kaupunki oli tuolloin vilkas, ekumeeninen paikka. Muslimit, kristityt ja juutalaiset asuivat ja elivät ainakin turistin silmään sopuisasti rinnakkain, kukin uskontokunta omassa osassaaan. Muslimien alueella saattoi kahvilassa juoda vahvaa kahvia ja polttaa vesipiippua, muutaman korttelin päässä saattoi kristittyjen baarissa nauttia huonoa paikallista olutta. Syyrian sisällissota, joka on nyt vaatinut satojen tuhansien ihmisen hengen ja ajanut kolmanneksen syyrialaisista kodeistaan, monet ulkomaiden pakolaisleireille, alkoi puoli vuotta vierailumme jälkeen. Olen myöhemmin lukenut paljon uutisia ja kaunokirjallisia teoksia ja ymmärtänyt, että sisällissota ei alkanut tyhjästä. Maassa oli jo vuosikymmeniä ollut vallassa diktaattori, joka oli tappanut vastustajiaan ja kanssaan eri mieltä olevia, osaa kansasta oli alis...

Jo 15. Runokuu-festivaalin (ja minun ensimmäisen) iltaklubilla Kansallisteatterin Lavakulbilla vietettiin tänään koettelevan kirjallisuuden iltaa. Sirkun ehdotuksesta kävimme kuulemassa mitä moinen kirjallisuus on. Ohjelmassa oli kirjaijoiden haastatteluita, joiden lomassa kirjailijat lukivat otteita uusimmista teoksistaan. Ehdimme kuulla Katja Raunion kertovat ensi keväänä julkaistavasta romaanistaan. Sen rakenne on kiehtova: kirja koostuu pääosin lainauksista muun muassa kuningatar Kristiinan muistelmista, Lutherin ja Trumpin puheista, arkistolaista ja ties mistä. Raunio on näistä aineksista kutonut kertomuksen suomalaisen poliitikon elämästä 1970-luvulta nykypäivään. Kertojana on arkistonhoitaja, joka arkistoja tonkimalla kertoo tarinan. Kirjan rakenteessa on muutakin kiehtovaa. Esimerkiksi yhteiskunnan valtarakenteet heijastuvat antaen äänen vain miehille ja heistäkin vain valkoisille. Muut eivät saa omaa ääntään kuuluviin, heistä vain puhutaan, he eivät puhu. Lisäksi arkisto...

Kirja 55/2019 Tässäpä on kerrassaan merkillinen kirja. En ole varma ymmärsinkö kirjasta yhtään mitään. En ole lainkaan varma myöskään siitä, onko kirjassa mitään ymmärrettävää vai onko se vain monen sadan sivun pituinen ajatusvirtauma. Jollakin tasolla kirjassa on kyse murhan tai itsemurhan tutkimisesta. Joku on kuollut tai ehkäpä useampikin on kuollut. Epäiltynä - tai ainakin todistajana - on hyvin erakoitunut tubettaja, joka etsii omalle kanavalleen tuottajaa. Tuottajaksi hakee peiteroolissa oleva poliisi. Tubettajan ja poliisin loputon keskustelu kestää koko kirjan ajan. Keskustelu on välillä innostavaa, luo uutta tapaa jäsentää nykyistä maailmaa. Välillä keskustelu on vain ja ainostaan ärsyttävää jankkaamista. Samaan aikaan kuin peitepoliisi ja tubettaja keskustelevat kirjassa kulkee muutama muukin erikoinen tarina. On melkoisen juopottunutta sakkia, jolle käy kuten juopolle yleensä. On huumeiden myyjiä, joista osa on poliiseja. Monenlaista erikoista porukkaa seikkailee kirja...

Kirja 61/2019 Joskus vuonna 1986 ystäväni Laurikainen käveli Veltto Virtasen kanssa Tampereella Hämeenkadun päästä päähän. Veltto oli puheliaalla tuulella, osoitteli eri taloja ja kertoi, että "tuollakin minä olen ryypännyt ja siellä tapahtui sitä ja tätä". Kippaamisen ja virvokkeiden nauttimisen erikosmiehet herrat Kosonen ja Stenman ovat kirjoittaneet Velton kertomuksen Itä-Helsinkiin. Herrat ovat ottaneet tavakseen tehdä pitkiä kävelyretkiä lapsuutensa ympäristössä, aina sopivat virvokkeet mukanaan ja tarkasti kunkin kaupunginosan juottoloista kirjaa pitäen. Itä meidän ja kirjailijat taustalla Kirjasta on sukeutunut kiehtova. Kosonen, joka tunnetaan niin Rytmi-baarin baarimikkona, Shadowplayn saksofonistina että baarin pitämisestä kaukaisella saarella Aasiassa, kävelee Mustikkaalta Kulosaaren, Laajasalon, Herttoniemen kautta Roihuvuoreen. Kosonen kirjottaa kiinnostavasti, kietoo oman lapsuutensa ja nuoruutensa (joka ei näy loppuvan!) muistot yhteen Helsingin muut...

Kirja 21/2019 On vuosi 1905 pienessä suomalaisessa teollisuuskaupungissa. Suurlakko on alkamassa, työväestö on rauhatonta, mutta myös porvarillisissa piireissä on suomalaisuusinnostus ja itsenäisyyden tavoittelu vallallaan. Kaupunkiin saapuu junalla sekä pankinjohtajan nuorempi tytär että punainen maisteri. Maisteri on junassa tavannut tyttären, joka esittelee hänet siskolleen. Rakkaus leimahtaa nopeammin kuin trostkilaisten riidat. Välittömästi. Rakkauden edellä on esteitä, sillä punaisen maisterin ja pankinjohtajan tyttären luokkaerot ovat valtavat. Tai ehkeivät sittenkään, koska maisteri onkin salaa sahanomistaja! Joskin hänellä on moderni johtamistapa ja hän on jakanut sahansa osakkeita työtekijöille. Vähän samaan tapaan kuin nykyään softafirmoissa! No, suurlakko alkaa. Kaikki liiketoiminta pysähtyy, junat eivät kulje. Radiota ei ole keksitty, joten pikkukaupungin lakkoilijat saavat lakkoilla ihan keskenään. Tietoa ei tule ulkopuolelta moneen päivää. Sitten Tampereelta saap...

Viikko 6/2019 meni vähän eri tavoin kuin aiemmat viikot tänä vuonna. Ensinnäkin oli aivan kaamea sää ja keli ihan joka päivä. En todellakaan halunnut lähteä ulos, en varsinkaan pyöräillä. Siksi liikunta jäi vähiin. Toiseksi töissä oli kolmena päivänä iltatilaisuus, joka esti melkein kaiken oman tekemisen iltaisin, osin siksi, että sain alkoholiakin. Kolmanneksi lukeminen jäi vähiin, koska ystävät olivat järjestäneet lauantaille keskustelutilaisuuden etuoikeuksista. Sekin vei aikaa. Sunnuntaina oli muuten vain krapula. Silti tämän verran. Yli 30 tuntia liikkumista, kulttuuritapahtumia, kirjoittamista ja lukemista. Töitä liikaa. Etuoikeus kuulemma on sitä, ettei tarvitse huolestua tai huolehtia tai murehtia tai pelätä jotakin asiaa. Minä en pelkää enkä murehdi mitään. Olen ilmeisen etuoikeutettu, mistä seuraa tavallaan (vaikkei nyt oikeasti kuitenkaan) vaatimus tai tarve tai velvollisuus tehdä jotain vähemmän etuoikeutettujen hyväksi, estää syrjintää ja pitää heikompien puolta...

Kirja 20/2019 Kustantajan mukaan : “ Piippuhyllyssä Katja Kettu ottaa novellin keinot haltuunsa kuin taian. Kuollut Mies kerää rannalta piippuja, nostaa kivikosta ja asettaa hyllylleen. Syntyy kokoelma, jonka tarinat kantautuvat maailman kaikista kolkista. “. Näin todellaki on. Mies kerää jossain Jäämeren rannalla piippuja, seuraa samalla sodanaikaista laivaliikennettä. Piiput kertovat tarinoitaan. Eräs piipuista on Rasputinin ja piipun on saanut Rasputinilta haltuunsa nainen, joka joutui Rasputinin pauloihin ja jonka ystävän Rasputin tappoi. Nainen tappoi Rasputinin ja takavarikoi piipun. Toisen piipun on tuonut muassaan Lappiin venäläinen lentäjänainen, jonka paikallinen mies rakkaudenpuuskassaan pelastaa. Ja vielä erään piipun on tuonut Lappiin musta nainen, jota paikalliset käyttävät aika raakalaismaisesti hyväkseen. Kirjan kieli on hämmästyttävää. Sanojen merkitykset ovat tavallisuudesta poikkeavia. Kieli kertoo käyttäjästään, vaihtelee kertojien välillä. Kertomukset, jo...

Kirja 19/2019 Lyhyt, mieleenpainuva kirja, joka kertoo maaseudun elämästä Lapissa toisen maailmansodan jälkeen. Kurjuus on syvää, kauna ja viha vahvaa, mutta rakkaus silti jaksaa pyrkiä pintaan. Kirjan juoni on aika simppeli. Nuoren perheen aviomies on kuollut sodassa. Hänen tilalleen maatilalle emännän seuraksi tulee sodan henkisesti vammauttama mies. Mies ja nuori tytär eivät tule toimeen. Mies ei pian tule toimeen kenenkään kanssa, koska sodan kauhut ja viinapullon kirot rikkovat perhettä, miehen terveys tuhoutuu, tytär joutuu pakenemaan hankeen. Syntyy toinen tytär, mies on pettynyt, juo entistä enemmän, riehuu, katoaa metsään. Lopulta vanhempi tytär pääsee 13-vuotiaana töihin läheiseen mielisairaalaan, pesee pyykkiä ja tyhjentää laskiämpäreitä. Mies sekoaa lopullisesti, istuu tuntikausia muurahaispesässä alasti, joutuu mielisairaalaan, parantuu ja tappaa itsensä. Jossain välissä syntyy poika, mutta sekään ei auta. Vanhempi tytär teiniraskautuu, ei pärjää äitiytensä kanssa...

Kirja 18/2019 Sattuipa sopivasti. Luin Jack Kerouacin kirjan Tristessa samaan aikaan kuin Matti Nykänen kuoli. Herroillahan oli molemmilla kaksi erityistä kykyä: päihteiden tolkuton käyttö ja kielellinen nerokkuus. Nykäsen mukaan elämä on ihmisen parasta aikaa. Olen varma, että Jack Kerouac, joka kirjoitti itsestään ja omasta meiningistään, ainakin kuvitellusta omasta elämästään, olisi arvostanut Nykäsen tapaa elää. Tristessa on meksikolainen nainen, kirjan pääosan esittäjän (Jackin itsensä kait) narkkariystävä Meksikossa. Kirjan pääosa koostuu humalaisesta sekoilusta, hyvin surullisesta mutta hauskana kerrotusta ylenpalttisesta päihteiden (alkoholi, morfiini, kannabis) käytöstä. Jack on kaikesta reteestä meiningistään ja huumeiden käytöstä huolimatta kaino, pystyy rohkaistumaan suutelemaan Tristessaa vasta kirjan puolivälissä. Kirjan kuvaus narkkarien elämästä on varmaankin hyvin autenttista. Elämä keriytyy aineiden hankkimisen ja käyttämisen ympärille. Aineita on sy...

Jossain vaiheessa tammikuuta keksin viimein tavoitteen vuodella 2019: käytän enemmän aikaa yhteensä lukemiseen, kirjoittamiseen ja liikkumiseen kuin työntekemiseen. Mittaan aikaa käyttäen LifeCycle-sovellusta, johon pitää itse syöttää luku- ja kirjoitusajat, mutta joka pitää kirjaa liikkumisestani pääosin automaattisesti Human-sovelluksen tietojen avulla. Työhön käytetty aika on sama kuin työpaikalla vietetty aika sovellusten mukaan (sijaintitiedon perusteella). Tammikuussa saavutin tavoitteeni. Työhön käytin aikaa 151 tuntia eli noin 20 työpäivän verran. Liikuin noin 80 tuntia ja luin ja kirjoitin yhteensä 90 tuntia. Koska 180 on enemmän kuin 151, saavutin tavoitteeni.

Oras Tynkkysen ja muutaman muun innostamana ryhdyin pitämään tilastoja ties mistä. Tässä muutamia tuloksia tammikuulta 2019. Kirjoja luin 18 kpl, noin 4500 sivua. Eli noin 150 sivua päivässä. Ihan ok vauhti. Kirjoja useammasta maasta. Rahaa kuluin yhteenstä noin 1700 euroa lukuunottamatta kotona syötyä ruokaa ja joitakin muita menoja. Uskosin, että alle 2000 euroa kuitenkin. Ulkona syömiseen meni eniten rahaa (siis käyttämälläni jaottelulla), 14 euroa päivässä. Asumiseen meni 12 euroa päivässä, mitä pidän hyvin kohtuullisena. Alkoholia join 10 päivänä yhteensä 554 grammat eli noin 2200 kcal verran tai toisin laskien 46 keskiolutpullon verran tai 1,5 pulloa keskiolutta päivässä. Ei mikään mahdottoman kova juopottelu ollut meneillään. Kulttuuritapahtumissa kävin 6 kertaa yhteensä 10 tunnin ajan: kerran elokuvissa, kahdesti luennolla, kahdesti konsertissa ja kerran taidanäyttelyssä. Liikkumisen osalta, siis muuten kuin omin voimin, kuljin eri kulkuneuvoill...

Kirja 17/2019 Anurahda Roy romaani Sleeping on Jupiter kertoo neljästä naisesta. Kolme vanhaa naistaa matkaa Kolkatasta junalla Jarmuliin viettämään aikaa rannalla ja vierailemaan kuuluisassa temppelissä. Naiset ovat vanhoja ystävyksiä, leskeksi jääneitä, yksi heistä jo vähän dementoitunut. He majoittuvat hotelliin, käyvät temppelissä, kävelevät rannalla, juovat teekojusta ostamaansa teetä. Junassa samaa vaunuosastoon sattuu huonoa hindiä puhuva pienikokoinen nuori nainen, joka katoaa laiturille myöhästyttyään palatessaan teeostoksilta väliasemalla. Nuori nainen, Noomi,  on mysteeri: pukeutuu ja käyttäytyy kuin länsimaalainen, näyttää hieman intialaiselta. Noomi palaa tarinaan myöhemmin, hän on menossa tekemään dokumenttiohjelmaa Jarmuliin. Jarmulissa on kaksi vuosikymmentä aikaisemmin ollut sota. Kirja alkaessa erään perheen isä murhataan, ja äiti lapsineen pakenee viidakkoon ja lopulta merenrantaan. Äiti katoaa, samoin poika. Tytär päätyy karismaattisen gurun johtam...