Mane

Barbara Ehrenreich kirjoitti taannoin kirjan positiivisesta ajattelusta ja antoi sen kuulla kunniansa. Kirjassaan Natural Causes - Life, Death and the Illusion of Control hän suuntaa tarkan katseensa - ja biologista väitelleen tutkijan asiantuntemuksen - ajatukseen, että voisimme ihmisinä tarkasti pitää huolta tervedeydestämme, vaikkapa syömällä kulloisenkin muotidieetin mukaisesti tai käymällä meditaatioretriiteissä kalliissa kylpylässä. Tuloksena syntynyt kirja on kiinnostava, mutta välillä tuskastuttavan tarkasti tieteeseen uppoutuva.  Kirjan alussa Ehrenreich toteaa olevansa riittävän vanha kuolemaan. Hän käy läpi omaa terveyshistoriaansa ja toteaa monien tutkimusten osoittavan, että mitä vanhemmaksi ihminen elää, sitä vähemmän on vuosittaisiin terveystarkastuksiin. Useiden syöpien kohdalla on niin, että niiden toteamiseksi tehtävät tarkat tutkimukset ovat epämiellyttäviä, yksityisyyttä loukkaavia ja turhia: joko eivät löydä syöpää tms tarpeeksi ajoissa tai sitten löytävät sell...

Neljä tytärtä kertoo äidistä ja neljästä tyttärestä. Elokuvan alussa näemme tyttäristä kaksi ja saamme tietää, että kaksi heistä on joutunut “suden suuhun”. On nykyhetki, mutta elokuvan tapahtumat alkavat 2010-luvun alusta, Tunisian arabikeväästä. Elokuvan rakenne on nerokas. Jäljelle jääneet, nyt nuoren aikuiset, tyttäret esittävät itseään, samoin heidän äitinsä osassa kohtauksissa. Osiin kohtauksiin on äitiä esittämään hankittu näyttelijä, koska kohtaukset tuovat liian arkoja tunteita esiin. Kadonneita tyttäriä esittää kaksi näyttelijää, jotka ovat kadonneiden näköisiä.  Elokuva käy läpi perheen historiaa äidin lapsuudesta nykyhetkee. Kohtaukset ovat uudelleen luotuja, ja elokuva antaa katsojan nähdä miten äiti ja tyttäret käyvät kohtauksia luodessaan läpi tapahtumia, kertovat monesti ensimmäistä kertaa miltä todella tuntui. Osa tapahtumista kerrotaan vain puheena, kuvittaminen jää katsojalle. Dokumentti ja fiktio sekoittuvat toisiinsa, loppua kohden elokuvaan tulee mukaan katkel...

ArkRex 2023 -festivaaleilla näin kaksi elokuvaa. En annan stad (ohjaaja Rasmus Wærn) kertoo Tukholman kaupunginsuunnitteluun vaikuttaneesta  Jan Inghestä, joka aloitti uransa alle 30-vuotiaana ja töidensä kautta on vaikuttanut laajasti (Kiinaa myöden) kaupunkien suunnnitteluun. Inghen suunnittelemista alueista suomalaisille varmaankin tutuin on Södenmalmille 1980-luvulla suunniteltu Södra Stationin alue. Inghe halusi tuoda alueelle turvallisuutta lapsille ja niinpä siellä on paljon kävelyalueita. Vaikutteita on myös 1920-luvun Berliinistä. Alue on vaikuttava, monille sieltä jää mieleen erittyisesti suuri puolikaaren muotoinen asuintalo ja sen edustan puisto, jonka läpi kulkee kävelytie Medborgarplatsilta Södra Stationille. Alueella oli ennen ratapiha ja sen ali kulkee yhä rata. Olisipa Helsingin Pasilaankin Triplan ja moottoritien sijaan uskallettu rakentaa jotain vastaavaa.  Inghen viimeiseksi jäänyt työ, Hammarby Sjöstad, on minulle tuntemattomampi vaikka olenkin sen läpi ra...

  Enpä usko - ajatuksia ja kannanottoja / Lena Andersson Lena Anderssonin kolumneista koottu kirjanen käsittelee ruotsalaista yhteiskuntaa puhuttaneita ilmiöitä ja muutoksi 2010-luvulla. Aiheina ovat muun muassa koulu, muuttoliike, uskonto, ihmiskäsitys ja perheet. Kaikkien kolumnien lähtökohtana on yksilönvapaus, sen jakamattomuus, ja siitä seuraava jokaisen oma vastuu omasta elämästään ja valtion/perheen pakkovallan vastustaminen.  Andersson kirjoittaa selkeäsi, johdonmukaisesti, konkreettisesti ja perustelee ajatuksen niin, että lukijan on helppoa miettiä vastalauseita - tai olla samaa mieltä. Osa Anderssonin kolmuneista kärsii siitä, ettei suomalainen lukija voi olla tarpeeksi hyvin perillä ruotsalaisen yhteiskunnan keskusteluista. Vaikka Andersson aina muutamalla lauseella kertoo käsittelemiensä ihmisten ja ilmiöiden taustoista, osa jää suomalaiselle etäiseksi, ja samalla myös argumentti jää hämäräksi.  Kirja - jonka argumentteja en toista - kannattaa lukea, koska Ru...

  Tuhkaksi tekemisen taika / Miira Luhtavaara Miten selvitä masennuksesta? Mitä masennus on ja mistä se tulee? Mihin se menee ja miksi? Näitä - ja niihin etäisesti liittyviä - kysymyksia pohtii Miira Luhtavaaran Tuhkaksi tekemisen taika -romaanin päähenkilö Aada. Hän tapaa miehen, Hansin, jonka puoliso on kuollut ja jolla on nuori tytär Bella. Yhteiselämä muuttuu odotusten vastaiseksi, kun Hans masentuu ja Aada jää hoitamaan Bellaa, joka ei aina pidä häntä vanhempanaan.  Kirja kertoo monella eri tavalla masennuksesta. Aada tekee tutkimussuunnitelmaa masennuksesta, käy läpi von Trierin Melancolia -elokuvaa ja von Trierin menetelmiä, välillä ihmettelee yläkerran naapurin alakuoloisuutta ja yksinäisyyttä.  Materiaalila kirjassa ovat kertovat tekstin lisäksi kuitit, runot, reseptit, tutkimussuunnitelmat. Kaikki nämä tukevat toisiaan, auttavat Hansin ja Aadan elämän ymmärtämisessä. Kirjaa on sekä nautinnollista että vaikeaa lukea: tekstiä on vähän, mikä innostaa lukijan liian ...

Saim Sadiqin Joyland kertoo elämästä nykypäivän Pakistanissa. Elokuvan päähenkilö Haider on ollut kotimiehenä vaimonsa työskennellessä kauneussalongissa. Haider saa kuitenkin töitä eroottisen tanssiryhmän taustatanssijana. Heider ja ryhmän johtava transnainen Biba päätyvät läheisiin väleihin. Samaan aikaan perheessä, joka koostuu useasta sukupolvesta ja jota johtaa vanha isä, kipuilu perinteisten arvojen ja nykyajan välillä aiheuttaa hankalia tilanteita. En halua paljastaa tarkemmin elokuvan juonta, koska juoni on katsomisen arvoinen.  Elokuva kuvaa myös naisten välistä ystävyyttä, sukupuoliroolien muutosta ja uusien roolien kahnausta perinteiden kanssa, ystävyyttä, miesten välistä riitelyyn naamioituvaa hellyyttä, ja iän tuomia ongelmia. Elokuvassa on siis koko elämä.  Tapahtumapaikka, jokin Pakistanin sisämaan kaupunki, on vahvasti läsnä. Kaikkialla on ahdasta, ruuhkaksi asti ihmisiä, kuumaa ja hikistä, ahtaus on läsnä sisällä ja ulkona. Ihmiset nukkuvat siskonpedeissä, vess...

Opiskelijalla, naispuolisella, on mennyt talous kuralle, velka painaa hartioita, opiskelut kesken. Työpaikka on museon kassalla, koti kahden muun nuoren naisen kanssa yhteisössä. Tilanne on hankala: velka ei lyhene, luottotiedot menneet, kämppis huomaa salaa syödyt juustonsiivut, eikä rakkauselämäkään kukoista.  Miehet ahdistelevat töissä, kadulla ja melkein kotonakin, siellä tosin vain ikkunasta näkyvän runkkarin hahmossa. Tilanne on ahdistava, kuten ovat pomot museossa, jotka ahdistelevat, tekevät itseään tykö ja eri tavoin nöyryyttävät.  Eräiden juhlien jälkeen kotimatkalla päähenkilö tapaa nuoren miehen, joka lainaa takkiaan. Takin palauttaminen on hankalaa, mies on omituinen, ei halua takkiaan, ja pitää pitkiä palopuheita milloin mistäkin hyveellisestä asiasta, erityisesti porvareita vastaan. Miehen mukana pähenkilö päätyy monenlaisiin juhliin ja talonvaltauksiin, joissa miehet puhuvat liikaa ja osa kähmii.  Näin kerrottuna kirja vaikuttaa masentavalta. Se ei kuitenk...

Elokuva elokuvasta, dokumentti, kertoo miten kuuluisan Nanook of the North -elokuvan tekijä Robert Flaherty lähti perheensä vuonna 1926 kanssa tekemään elokuvaa Samoalle. Elokuva valmistui, mutta mykkänä ei saavuttanut suosiota. 50 vuotta myöhemmin hänen tyttärensä Monica palaa Samoalle lapsuutensa maisemiin tapaamaan lapsuutensa ihmisiä ja äänittämään äänet isänsä elokuvaan. Näin tapahtuu, ja elokuvan lopussa näemme lyhyen otteen mykkäelokuvasta uusin äänin.  Elokuva kertoo Monican matkasta, hänen tapaamisistaan lapsuudessaan tuntemien ihmisten kanssa, samoalaisten elämästä, jälleennäkemisestä. Kuvat ovat vuoroin mustavalkoisia vuodelta 1926 ja värillisiä vuodelta 1976, jälkimmäiset kuvattuna silloisella MIT:ssä kehitetyllä käsivarakameralla. Elokuva on täynnä iloa, hymyjä, hyvää tuulta, hyviä tarkoituksia. Samoalaiset järjestävät jatkuvasti juhlia, mikä hidastaa Monican äänityksiä. Riemastuttava elokuva, jonka näin aivan yksin Kinopalatsin salissa 8. 

  Travels in dangerous places / John Keay Ennen vanhaan seikkailut olivat niin sanotusti kunnollisia. Ei ollut karttoja, ei tietokoneita, GPS:ää, ei edes lennätintä tai mitään muuta keinoa saada apua paikalle, kun laiva juttui jäihin, paikalliset eivät ilahtuneet länsimaisen löytöretkeilystä tai kun tuntematon kuume ja ripuli iski, tai kun ruoka kävi vähiin, hampaat alkoivat vitamiinien puutteessa heilua ja pudota, tai jääkarhun maksan syöminen vei näön.  Näistä ja monista muista vastoinkäymisistä kertovat John Keayn kokoelmakirjassa muun muassa Hillary, Livingstone, Humbolt ja monet muut, pääosin tietenkin miehet, koska naisilla oli tarpeellisempaa tekemistä kotimaassa. Muutama nainen on kyllä livahtanut mukaan kirjaan, ja heidän kertomuksissaan on enemmän tunteita mukana. Miehillä on tiukempi asenne: vastoinkäymiset kuuluvat asiaan, ja jos maallinen matka uhkaa päättyä, niin se kuuluu ammattiin. No, kirja on todella kiinnostava, jos tutkimusmatkojen historia kiehtoo. Olen lu...

  Sisarukset / Saara Cantell Elämä on yllätyksellistä: rakkauksia, sairastumisia, pandemioita, raskauksia. Elämän voi joko pitää elokuvan ulkopuolelle, pysytellä käsikirjoituksessa ja fiktiossa. Tai sitten, olosuhteiden pakosta, voi tehdä kuten Saara Cantell työryhmineen on tehnyt: kirjoittaa elämän käsikirjoitukseen sitä mukaan kuin se pitkäksi venyneen kuvausprosessin aikana tapahtuu.  Sisaruksissa tarina on nopeasti kerrottu: suomalaiset kaksoset Jenna ja Joni saavat tietää, että heillä on isänsä  aiemmasta suhteesta isosiskopuoli Islannissa. Sisarukset tapaavat Islannissa, tutustuvat vähitellen, minkä jälkeen elokuva seuraa heidän elämäänsä 7 vuoden ajan (sekä fiktiossa että todellisessa ajassa). Tapahtumat ovat elämänmakuisia, syntymiä, rakkauksia, eroja, töitä, juhlia, ja pettymyksiä. Pääosanesittäjistä yksi sairastuu syöpään, mikä on otettu osaksi elokuvaa, toinen saa lapsia. Elokuvan tarina on kuin elämä itse, pieniä sattumuksia ja suuria tunteita. Tarinalla ei oi...

  Orbital / Samatha Harvey  Hämmästyttävän kaunis ja erikoinen romaani. Teos tapahtuu yhden päivän aikana ISS-avaruusasemalla. Asema kiertää maan 16 kertaa vuorokaudessa, ja sen mukana on 4 astronauttia ja 2 kosmonauttia. Aurinko nousee ja laskee 16 kertaa, asema kulkee vähitellen länteen siirtyvällä reitillään maan ympäri. Aseman asukkaat tekevät töitään (hoitavat hiiriä, käyvät avaruuskävelyllä, ..), syövät avaruusruokaa, kuntoilevat, nukkuvat aseman vuorokausirytmin mukaan. Pääosan ajastaan he kuitenkin katselevat maata, miettivät miten maailmassa on loputtomiin kauneutta, miten Tyynenmeren myrsky uhkaa rantavaltioiden asukkaita, miten rauha on niin vaikea saavuttaa. Erään äiti kuolee, ja muutkin muistelevat elämäänsä maan pinnalla.  Samaan aikaan kuuraketti lähtee kohti kuuta, aseman asukkaat katselevat sen nousua, miettivät mitä raketin matkustajat kokevat, ja mitä se merkitsee ihmiskunnalle.  Kirjassa ei varsinaisesti tapahdu mitään, mutta silti niin paljon. Se...

  Sielun ruumis / Ljudmila Ulitskaja  Elämää, erityisesti naisten elämään miesten kuollessa sodassa, onnettomuuksissa, viinaan, Neuvostoliitossa ja sen jälkeen, kymmenen kertomuksen verran, siinä tämän kirjan sisältö. Iättömiä kertomuksia rakkaudesta, surusta, onnellisuudesta, ja kaikki tämä kerrottuna reaalisosialismin puutteen ja ahtauden ja rajoitusten keskellä.  On kertomus pehmokoiran matkasta sukupolvelta toiselle, poliittiselta aikakaudelta toiselle. On kertomus järjestetystä avioliitosta, joka katkeaa miehen jouduttua vankilaan ja jatkuu yllättäen sen jälkeen. On kertomuksia vaatimattomissa töissä elämäänsä elävien ja lapsiaan tukevien naisten vaikeuksista, tyytymisestä vähään ja onnesta, kun lapset menestyvät. On jopa kertomus sisaruksista, jotka pitkän eron jälkeen palaavat tyhjentämään äitinsä asuntoja, ja jotka löytävät vuosikymmenien katkeruuden alta sisaruuden, rauhan.  Kirjan aloittaa kertomus kuolinvuoteeltaan ystäviään ja sukulaisiaan määräilevästä n...

  Tritonus / Kjell Westö Kjell Westön tapa etsiä kirjoilleen uusi tapahtumaympäristö peittää alleen hänen henkilöidensä samuuden kirjasta toiseen. Tässä vuonna 2020 ilmestyneessä kirjassa ympäristönä on saariston kylä ja kuuluisan keski-ikäistyvän kapellimestarin  rakennuttama betonihuvila. Huvila valmistuu, kapellimestari tutustuu naapuriinsa (kuraattorina työskentelevään harrastekitaristipsykologiin) ja naapurin kautta kylän muihin ihmisiin ja heidän keskinäisiin suhteisiinsa ja ongelmiinsa.  Kirja tarina ei kaipaa selostusta, se on aika tavanomainen tarina keski-ikäisen ihmisen ammatillisesta kriisistä, nuorten uhasta, voimien uupumisesta, ja omien tekojen ja tekemättä jättämisien pohtimisesta. Näistä kirja kertoo hienosti ja uskottavasti.  Kirjassa on Westöön tapaan runsaasti aiheeseen (nyt klassiseen musiikkiin, orkesterin johtamiseen, samaan tapaan kuin aiemmissa kirjoissa jazziin) liittyvää tietoja, joka tällä kertaa ei aivan yhtä vahvasti erotus tietoiskuina ...

 Vanha muistelee. Siis minä. Pikkujoulut eivät ole nykyään kuten ennen. Onneksi. Kerran Nokialla oli kaveri, joka ei pitänyt pomostamme. Hänellä oli tapana kertoa pomollemme pikkujouluissa, että pomo on natsisika. Semmoinen ei kyllä ollut oikein soveliasta silloin ja vielä vähemmän nyt. Tätä tapahtui usean kerran. Pomo oli kyllä aika ketku, ja minä sitten myöhemmin hommasin hänelle potkut. Siitä sitten seurasi kaikenlaista. Makkaratehtaan pikkujouluissa oli ryhdytty käymään läpi vuoden johtamiskokemuksia. Siitä syntyi erimielisyyttä ja pomo ryhtyi pomoilemaan. Isokokoinen lihanleikkaaja nosti pomon seinälle roikkumaan ja sanoi, että nyt loppuu pomottaminen. No, loppui, mutta seuraavalla viikolla pomo antoi potkut lihanleikkaajalle. Sehän sitten aiheutti ulosmarssin ja ammattiliiton sekaantumisen kärhämään. Aika pian todettiin, että pikkujouluissa tapahtunut ei ole irtisanomisperuste ja työt tehtaalla jatkuivat. Kaikenlaista pikkujouluissa. Ja muutenkin. Ennen oli erilaista.

Oli ikävä Venetsiaan. Ajattelin lievittää ikävääni katsomalla Venetsiaan sijaitsevan Hercule Poirot -elokuvan. Ei auttanut, koska elokuvassa ei juurikaan Venetsiaa näy. Toki alussa ja lopussa on muutamia laajoja kuvia kaupungista, ja Hercule kävelee henkivartijansa kanssa kanavien rannoilla. Sitten tapahtumat siirtyvät vanhaan palatsiin, jossa kummittelee. Mieleen tulee Adams Family tai jokin muu puolikoominen kauhuelokuva.  Juoni on semmoinen kuin olla pitää: mennään suljettuun tilaan, on vajaa kymmenen henkilöä, tapahtuu murha, sitten Hercule päättää keskeyttävänsä eläkepäivänsä, ja ratkaisee murhan. Katsojaa sekoitetaan ja pelotellaan Hohdosta lainatuilla pikkutytöillä, ovet lonksuvat ja koko ajan sataa. Mutta lopulta paha saa palkkansa, ja hyvittää tekonsa.  Henkilöihin ei synny tunnesidettä, pelottavaksi tarkoitetut yllättävät tapahtumat eivät pelästytä, ja kuten sanottua, Venetsiaa ei elokuvassa näy, se ei ole elokuvassa mukana juuri mitenkään. Harmi, koska olisin halunn...

Viikko sitten työmatkalla Hämeenlinnassa kannoin kahta kannettavaa tietokonetta olkalaukussa 1,5 kilometrin verran asemalta toimistoon ja saman matkan takaisin. Paluumatkalla junassa näpräsin kännykkääni kumarassa asennossa VR:n ahtaalla penkillä. Ja niin selkäni kipeytyi: ihan vähän maanantaina, mutta tiistaina aamulla selkä oli kovin kipeä, kipua tuntui lapojen välissä, niskassa, hartioissa ja jopa kurkussa.  Kipu paheni. Syöminen kävi hankalaksi, koska nieleminen sattui selkään. Lapojen välissä poltteli. Niskasta kipu säteili käsien ojentajiin, mikä haittasi jo nukkumistakin.  Yritin saada selkäni kuntoon relaksantein, TEMS-laitteen sähköimpulssein ja liikkumalla. Kävely oli hankalaa, koska niskaan iski vähän väliä kipu, joka painoi kumuraan ja pysäytti.  Torstaina päätin investoida terveyteeni ja varasin ajan Fysios-selkähoitolasta. Siellä fysioterapeutti totesi, että rintarangassani on yksi fasettinivel lukossa, mutta muutoin selässä ei ole vikaa. Lukko aukesi yksink...

Millaisia unia Freud näki? Entä Rabelais tai Rimbaud? Emme tiedä, he eivät ole keskuudessamme eivätkä tarkkoja muistiinpanoja unistaan jälkipolville jättäneet.  Onneksi Antonio Tabucci on eläytynyt edesmenneiden esikuviensa, ihailemiensa ihmisten (kaikki miehiä, koska niin maailma on meille historian jättänyt, vinoutuneena) unia. Eläytymisestä on syntynyt pieni ja riemastuttava kirjanen.  Freud näkee unta, jossa hän kävelee naisena kaupungilla ja saa kuulla, että hänen pitäisi hankkia itselleen mies. Rabelais paastoaa ja näkee unessaan itsensä mässäilemässä kirjojensa päähenkilön kanssa helmikanoja, täytettyjä ankkoja ja kulhokaupalla kastiketta. Rimbaud kiertää maata amputoitu jalka kädessään ja tapaa naisen, joka avaa mekkonsa. Mutta Majakovskille käy huonosti: hän jää metroasemalla kiinni käsiensä pesemisestä saippualla ja joutuu tuomituksi veturiin lausumaan runoja maalaisille.   Luin kirjan illalla. Odotin näkeväni unia, mutta ilmeisesti lukemani unet tukahduttivat m...

Opiskellessani MIT:ssä päädyin kurssille, jossa luettiin amerikkalaisia klassikoita ja keskusteltiin niiden pohjalta liikkeenjohdosta ja etiikasta. Keskustelutapa oli erikoinen: piti muistaa kuka oli sanonut mitä ja mikä oli kenenkin nimi ja meitä oli monta. En muistanut, ja jouduin nolosti jättämään kurssin kesken. Ehdin kuitenkin lukea Herman Melvillen Moby-Dickin, ja eilen kirjastossa en voinut siksi olla välttää kiusausta lainata Melvillen toista tunnettua mestariteosta Billy Buddia.  Kirja kertoo Billy Buddista, joka vasten tahtoaan pakotetaan brittiläiseen sotalaivaan, siis kaapataan sinne orjaksi. Semmoinen oli tapana 1800-luvun alussa, koska laivaston olot olivat niin kaameat (huono ruoka, saatunut vesi, ei saippuaa, kova kuri ja raakalaismaiset rangaistukset pienistäkin rikkeistä), että vapaaehtoisia ei löytynyt. Ranska painoi päälle, miehiä oli saatava tykkejä lataamaan ja purjeita nostamaan. Billy, komea mutta yksinkertainen, sielultaan puhdas, joutuu laivan asemestarin ...

  Silmälaseista Muutama päivä sitten (autoa ajaessani!) huomasin silmälasieni naarmuuntuneen. Pimeässä syksyisessä sateisessa illassa oli tuskallista tihrustaa vastaantulijoiden valon hajotessa sekä silmälasieni että auton tuulilasin naarmuihin. Päätin ostaa uudet.  Tänään sunnuntaina iltapäivällä matkaisin metrolla Redin Specssaverisiin, josta silmälasini ostin vuoden 2021 kesällä samasta syystä. Naarmuja oli silloinkin. Suureksi yllätyksekseni optikko oli tänäänkin paikalla ja pääsin tunnin odotuksen jälkeen tutkimukseen.  Optikko kysyi, miten näen nykyisillä. Sanoin, ett ihan hyvin kun en paremmasta tiedä, siis naarmuja lukuunottamatta. Väärässä olin, tai paremmasta sain tietoa tutkimuksen jälkeen. Kaukonäköni on parantunut aika paljon, ja uudet linssit kyllä tuntuivat paremmilta ja niillä näen kauemmaksi. Lähinäkökin on muuttunut, mutta ei paljon.  Ostin kahdet silmälasit: yhdet kauas näkemiseen, toiset kirjojen lukemiseen. Yhteensä ne maksoivat noin 0,5 euroa pä...

  Suomen historia / Petri Tamminen Onko valtiota, Suomea vaikka, olemassa ilman siellä asuvia ja eläviä ihmisiä? Mistä kerromme historiassa, miten muistamme menneen? Petri Tammisen vastaus lienee, että valtion historia on siellä asuvien historiaa, sattumuksia, jotka he muisavat, ja joita he kertovat itselleen ja toisilleen.  Tammisen pieni kirjanen, Suomen historia, koostuu kymmenistä lyhyistä muistoista, tapauksista, jotka jostain syystä ovat jollekulle jääneet mieleen. Luin kirjaa ensiksi fiktiona, Tammisen kuvitelmina, kirjailijan mielikuvituksen ylistyslauluna, koska tapaukset ovat niin todellisen oloisia. Kirjan lopussa selvisi, että Tamminen on haastatellut kirjaa varten satoja ihmisiä ja tiivistänyt kuulemansa mininovelleiksi.  Tammisen taito on kadehdittavaa. Hän pystyy kertomaan kokonaisen ihmiselämän 10 rivillä, usein niin, että aluksi kertoja kertoo nuoruudestaan, sitten seuraa aukko, ja lopuksi ollaan jo elämän ehtoossa katsomassa taaksepäin novellin alkuun....

  Jarrusukka / Jari Tervo Vuonna 2013 Kirjakauppaliitto julkaisi kirjan ja ruusun päivänä Jari Tervon pienoisromaanin Jarrusukka. Kirjaa jaettiin kirjakaupoissa ja siitä keskusteltiin Facebookissa, linkki on takakannessa yhä.  Kirja on pieni ja sen tarina on pienempi. Se menee tälleensä: dosentti on joutunut peruskouluun sijaiseksi ja saa päähänsä, että joulujuhlassa pitää olla seimi, jossa on oltava elävä  vauva. Tarkoitukseen varattu vauva sairastuu, joten dosentti joutuu etsimään uutta pääosan esittäjää netistä, kauppareissuilla kyselemään nuorilta äideiltä vauvoja hommiin, ja lopulta päätyy kaappaamaan Itiksen uimahallin edestä rattaat vauvoineen. Dosentin vaimo on poliisi, joka joutuu selvittämään lapsikaappausta, mikä on noloa ja muutoinkin dosentin toilailu uhkaa avio-onnea. Dosentti vie vauvan naapurin mummolta vuokraamaansa työhuoneeseen, mutta ei enää osaa hoitaa vauvaa vaikka hänellä on itselläänkin kaksi teini-ikäistä. Mummo on ovela ja ovella, ja lopulta mumm...

  Kantaja / Kari Hotakainen Hannu Salama kutsui joskus osaa kirjoistaan, ohuempia niistä, hätäpaskoiksi, eli rahapulassa äkkiä kirjoitetuiksi. Kovin hyviä hätäpaskakirjat eivät olleet, mutta menivät sen verran kaupaksi, että Salama pystyi keskittymään merkityksellisempien kirjojen pusaamiseen.  Hotakaisen Kantaja vaikuttaa hätäpaskaiselta. Kertomus on pieni, Hotakaisen mittapuulla mitätön, kieli ei luo uutta vaan jokainen hahmo puhuu tutun hotakaismaisesti sukupuolesta, ammatista, iästä riippumatta. On kuin olisi vain yksi hahmo, joka kuvitelee muut. Niin ei ole, hahmoja on muutama.  Kirja kertoo Timosta, joka opiskelutuaan teoreettista filosofia pätevöityy TE-toimiston avulla akateemiseksi työttömäksi. Merkillisesti hän pääsee hautausmaalle puistoa hoitamaan ja huomaa sen sopivan hänelle. Suntio pyytää arkunkantajaksi aina kun vainajalla ei ole tarpeeksi omaisia tai ystäviä. Timo ryhtyy kuvittelemaan ja kirjoittamaan muistokirjoituksia yksinäisille vainajille, lukemaan n...

  Violetti hetki / Merete Mazzarella Merete Mazzarellan kirjojen lukeminen on nautinnollista, koska ne ovat omintakeinen sekoitus päiväkirjoja, omaelämäkertaa, yhteiskunta-analyysiä ja tietenkin emerita professorin omaa alaa kirjallisuustiedettä. Hyvin ja sujuvasti kirjoitetuista (ja käännetyistä) kirjoista oppii paljon elämästä - onhan Mazzarella jo lähes 80-vuotias ja pitkän elämänsä ja laajan lukeneisuutensa myötä syvällinen, oivaltava. Violetti hetki kertoo Mazzarella Martin-veljen kuolemasta ja elämästä. Martin valmitui DI:ksi hyvin arvosanoin,  ryhtyi perustamaan SETAa ja muutti jo nuorena Kööpenhaminaan, jossa homous ei ollut rikos. Myöhemmin sisarusten välit etääntyivät vaikka he tapasivatkin säännöllisesti. Koronavuonna sisarukset asuvat pitkään yhdessä Mazzarella kodissa Tammisaaressa, mutta Merete ei tiedä Martinin olevan vakavasti sairas. Palattuaan Kööpenhaminaan Martin joutuu sairaalaan ja kuolee melko nopeasti ystäviensä ympäröimänä. Merete pitää puhelimitse, ki...

  Olen ihmetellyt yöjunien suosiota lähinnä siksi, että monet yöjunamatkat ovat päivälläkin tehtävissä ja vielä siten, että perillä jää mukavasti aikaa illalliseen ja että matkalla näkee maisemia/kaupunkeja (vaihtojen aikanakin). Sitten kävin muistelemaan ja huomasin, että matkailuni alkuaikoina matkustin yöjunilla usein. Ne olivat kyllä mukavia ja osa ikimuistoisia matkoja (Intiassa vaunussa ei ollut ikkunalaseja, mutta hyttysiä oli; USA:ssa oli erikoista nukahtaa yöksi maissipeltoa katsellen ja herätä 6 tunnin jälkeen maissipeltoa katselamaan; Kiinassa yöjunamatkan piti kestää 12 tuntia, kestikin 24 tuntia; 1980-luvun interraileilla nukuimme junien käytävillä). Ja nyt ensi kuussa Roomasta Palermoon yöjunailen. Elämäni yöjunat: - Hampuri - Pariisi 1987,1988 - Pariisi - Biarritz 1987 - Irun - Porto 1987 - Sevilla - Madrid 1987 - Barcelona - Stuttgart 1987 - Budapest - Brno 1989 ja muutama muu Gdanskin ja Budapestin välillä - Istanbul - Sofia 1990 - Kosice - Praha 1990 - Praha - ...