Tapaus Mao / Qiu Xiaolong

2000-luvun alun Shanghaissa menneisyys ja nykyhetki kohtaavat. Ylikomisario Chen, englantia opiskellut kääntäjästä poliisiksi vaihtanut, saa suoraan ministeriltä tehtäväkseen selvittää, onko nuorella Jiaolla äitinsä ja isoäitinsä peruja Mao-materiaalia, joka voisi uhata puolueen asemaa. Isöäiti kun oli Maon rakastajatar, ja vaikka hänelle kävi turvallisuuspoliisin toimesta huonosti, samoin kuin tyttärelleen, niin jotain vaarallista ilmeisesti on yhä liikkeellä.

Chen tarttuu toimeen. Jiao käy tansseissa vanhan miehen palatsissa, joka on ihmeen kaupalla Mao-ajan yli säilynyt yksityisomistuksessa ja jota moni himoitsee. Mukaan tarinaan kietoutuvat Maon omituisuudet, kulttuurivallankumous, kaltoinkohdellut idealistit, ja tietenkin Shanghain mafia. On vauhtia, vaarallisia tilanteita. 

Juonen kannalta teos on tavanomainen dekkari. Lukijalle esittellään lukemattomia ihmisiä, joiden suhteet ovat hämäriä. Taustalla poliisiaseman henkilösuhteet sekoittavat tutkimuksia. Chenillä on tietenkin liiallisesta työlleen omistautumisesta johtuvia ongelmia naisten kanssa, hänen rakastettunsa menee naimisiin rikkaan miehen kanssa. Ja niin edelleen. 

Kiinnostavaksi teoksen tekee sen kuvaus nykypäivän Shanghaista, sen noususta Maon ajan jälkeen, puolueen vallasta ja tarkkailusta. Diktatuurissa on poliisi, oikeuslaitos ja säällinen tapa toimia, mutta niiden takana on aina turvallisuuspoliisi, joka ei kaihda mitään keinoja, jos syyllistä ei muutoin ala löytyä. 

Kirja on vuodelta 2009, joten siinä ei vielä ole mukana Kiinan kaikenkattavaa tarkkailu- ja vakoiluverkkoa, ihmiset saavat vielä tuntemattomina kulkea kaduilla ja heillä on pieni yksityinen elämänsä. Nykyään niin ei enää ole. Olisi kiinnostavaa lukea nyky-Kiinan menosta kertova dekkari. Sellainen seuraavaksi.