Barcelonasta Gironaan.
Matkaa on vain 100 kilometriä. Netin mukaan junia kulkee 26 päivässä. Ainakin. Reittikin on selkeä. Ensin kävellen metroasemalle 200 metriä, sitten noin 6 pysäkin verran L3-metrolla Sants-asemalle, lippu kouraan automaatista ja junaan. Niin sitä luulisi.
Ensin toki aamiainen. Pitsaksi kutsuttu lätyskä, jonka päällä on pinaattia, rusinoita ja pinjansiemeniä.
Sants-asemalle asti suunnitelma piti hyvin. Selvisin moitteetta lipuntarkistajien väilyjtyksestä. Monta tarkistajaa kapeassa käytävässä ja heidän tukenaan isoja vartijoita hurttineen pitää varmasti pummit varuillaan. Koirilla oli kuonokopat, jotteivat ne haukkuisi tai purisi pummeja.
Löytämäni automaatti ei kuitenkaan myynyt paikallisjunaan lippua, joten jouduin lippuluukulle seitsemän. Siisti mies kraka kaulassaan möi lippuja. Lippujen myyminen on ilmeisen hankalaa. Hiirtä piti heiluttaa, nappeja naputella ja junien numeroita katsella erillisestä kansiosta. Sitten printteri hajosi eikä tulostanut lippua oikein. Korjausprosessi oli varsin monimutkainen. Ensin piti kirjoitella erillisestä listasta katsottuja taikakoodeja pieleen menneen lipun taakse, sitten avata kuittitulostin, värittää yliviivauskynällä tarkistusnauhaa. Sitten kutsua paikallinen IT-tuki paikalle katsomaan 80-luvun minitietokoneen kokoista tulostinta. 10 minuutin jälkeen IT-tuki sai tulostimen kuntoon. Minä sain lipun. Se maksoi 10,5 euroa.
Junan piti lähteä raiteelta 14. Junan lähtöön oli vielä 45 minuuttia. Odotin. Juna lähti raiteelta 13. Odotin seuraavaa vielä 30 minuuttia. Onneksi mukanani on Londown Review of Booksin uusin numeroa, joka kertoo mm. Saksan armeijan perääntumisestä, Italian mafiasta ja naisten alushousujen historiasta. Aika ei tule pitkäksi. Hiki kyllä tuli ja nälkä ja jano. Asemalla ei lipuntarkastuksen jälkeen ole mitään palveluita. Vessaan pääsee anomalla, onneksi.
Juna on mukava. Tilaa on hyvin pyörillekin, joita mukana on tässä vaunussa yksi. Penkit ovat kapeat. 4 hengen loosissa on hyvin vähän tilaa nelistään. Vessaa ei ole.
Perillä Gironassa yllättävän kiva vanhakaupunki. Muutaman kadun vasta näin.
Pension Viladomat on aivan vanhankaupungin laidalla, noin 15 kävellen asemalta. Huoneet pieniä, mutta siistejä. Minun huoneeni on 5 kerros, joten laiskottelemaan ei pääse, kun ronttaa vettä ja bisseä naapurikaupasta.
Ensin toki aamiainen. Pitsaksi kutsuttu lätyskä, jonka päällä on pinaattia, rusinoita ja pinjansiemeniä.
Sants-asemalle asti suunnitelma piti hyvin. Selvisin moitteetta lipuntarkistajien väilyjtyksestä. Monta tarkistajaa kapeassa käytävässä ja heidän tukenaan isoja vartijoita hurttineen pitää varmasti pummit varuillaan. Koirilla oli kuonokopat, jotteivat ne haukkuisi tai purisi pummeja.
Löytämäni automaatti ei kuitenkaan myynyt paikallisjunaan lippua, joten jouduin lippuluukulle seitsemän. Siisti mies kraka kaulassaan möi lippuja. Lippujen myyminen on ilmeisen hankalaa. Hiirtä piti heiluttaa, nappeja naputella ja junien numeroita katsella erillisestä kansiosta. Sitten printteri hajosi eikä tulostanut lippua oikein. Korjausprosessi oli varsin monimutkainen. Ensin piti kirjoitella erillisestä listasta katsottuja taikakoodeja pieleen menneen lipun taakse, sitten avata kuittitulostin, värittää yliviivauskynällä tarkistusnauhaa. Sitten kutsua paikallinen IT-tuki paikalle katsomaan 80-luvun minitietokoneen kokoista tulostinta. 10 minuutin jälkeen IT-tuki sai tulostimen kuntoon. Minä sain lipun. Se maksoi 10,5 euroa.
Junan piti lähteä raiteelta 14. Junan lähtöön oli vielä 45 minuuttia. Odotin. Juna lähti raiteelta 13. Odotin seuraavaa vielä 30 minuuttia. Onneksi mukanani on Londown Review of Booksin uusin numeroa, joka kertoo mm. Saksan armeijan perääntumisestä, Italian mafiasta ja naisten alushousujen historiasta. Aika ei tule pitkäksi. Hiki kyllä tuli ja nälkä ja jano. Asemalla ei lipuntarkastuksen jälkeen ole mitään palveluita. Vessaan pääsee anomalla, onneksi.
Juna on mukava. Tilaa on hyvin pyörillekin, joita mukana on tässä vaunussa yksi. Penkit ovat kapeat. 4 hengen loosissa on hyvin vähän tilaa nelistään. Vessaa ei ole.
Perillä Gironassa yllättävän kiva vanhakaupunki. Muutaman kadun vasta näin.
Pension Viladomat on aivan vanhankaupungin laidalla, noin 15 kävellen asemalta. Huoneet pieniä, mutta siistejä. Minun huoneeni on 5 kerros, joten laiskottelemaan ei pääse, kun ronttaa vettä ja bisseä naapurikaupasta.
Kommentit