Mitä ostaisin?
Muistan miten lapsena Tampereella minulla joskus oli muutama ylimääräinen markka. Rahat polttivat, halusin ostaa niillä jotain. Kävelin Sokokselle (tämä siis tapahtunut vuoden 1975 jälkeen) ja yritin keksiä mitä ostaisin. Yleensä päädyin konttoritarvikeosastolle ja ostin sieltä jotain pientä. Muutaman kerran jälkeen minulla oli aivan riittävän monta kynää, muovitaskua ja teroitinta. Ryhdyin käymään Supermyynnissä ostamassa kiinalaista rihkamaa, mutta sekin loppui lyhyeen.
Tänään kävin samoin. Jouduin hurjan ostohimon valtaan. Olisin kovasti halunnut ostaa jotain. Pyöräilin Verkkokauppa.com:iin. Kävelin ja hypistelin, tutkin iPhonen suojakuoria, irtokovalevyjä, USB-muisteja, näyttöjä, ties mitä. Huomasin, etten tarvitse mitään. Kävelin karkkihyllylle, koska suklaatahan aina tarvitsen. Ei onnistanut sielläkään, ei ollut hyvää suklaata.
Näin yleensäkin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän tunnun tarvitsevan mitään. Minulla on jo liki kaikkea mitä tarvitsen: useampi fillari, asunto, vaatteita pari kaapillista, retkeilytarvikkeita enemmän kuin ehdin retkeillä, astoita kaapit pullolaan, työkalujakin enemmän kuin osaan käyttää, levyjä enemmän kuin ehdin kuunnella, muutama pukukin pönötyspuuhiin.
On hyvin vaikeata enää ostaa mitään. Toki joskus on tarpeen ostaa vaatteita, kun vanhat hajoavat. Kirjoja ostan joskus, sekin on nyt viime aikoina vähentynyt, koska hyllyt ovat täynnä.
Ilmeisesti 45 vuotta riittää kaiken tarvittavan tavaran hankkimiseen. Palveluita tietenkin ostan: ruokaa, fillarinkorjausta, kahvilassa kahvia ja pullaa, vaatteiden korjausta, siivousta, matkalippuja, hotelliöitä, leffalippuja, konserttilippuja. Taidettakin on tullut ostettua.
Taidan olla joku tulossa vanhaksi tai huonoksi kuluttajaksi. Pitäisikö hävetä - minähän olen omalta pieneltä osaltani lamauttamassa taloutta?
Tänään kävin samoin. Jouduin hurjan ostohimon valtaan. Olisin kovasti halunnut ostaa jotain. Pyöräilin Verkkokauppa.com:iin. Kävelin ja hypistelin, tutkin iPhonen suojakuoria, irtokovalevyjä, USB-muisteja, näyttöjä, ties mitä. Huomasin, etten tarvitse mitään. Kävelin karkkihyllylle, koska suklaatahan aina tarvitsen. Ei onnistanut sielläkään, ei ollut hyvää suklaata.
Näin yleensäkin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän tunnun tarvitsevan mitään. Minulla on jo liki kaikkea mitä tarvitsen: useampi fillari, asunto, vaatteita pari kaapillista, retkeilytarvikkeita enemmän kuin ehdin retkeillä, astoita kaapit pullolaan, työkalujakin enemmän kuin osaan käyttää, levyjä enemmän kuin ehdin kuunnella, muutama pukukin pönötyspuuhiin.
On hyvin vaikeata enää ostaa mitään. Toki joskus on tarpeen ostaa vaatteita, kun vanhat hajoavat. Kirjoja ostan joskus, sekin on nyt viime aikoina vähentynyt, koska hyllyt ovat täynnä.
Ilmeisesti 45 vuotta riittää kaiken tarvittavan tavaran hankkimiseen. Palveluita tietenkin ostan: ruokaa, fillarinkorjausta, kahvilassa kahvia ja pullaa, vaatteiden korjausta, siivousta, matkalippuja, hotelliöitä, leffalippuja, konserttilippuja. Taidettakin on tullut ostettua.
Taidan olla joku tulossa vanhaksi tai huonoksi kuluttajaksi. Pitäisikö hävetä - minähän olen omalta pieneltä osaltani lamauttamassa taloutta?
Kommentit