Ruokalautasen varjossa - keskustelutilaisuus
Vihreiden ajatuspaja Visio ja Green European Foundation järjestivät Ruokalautasen varjossa -
yleisötilaisuuden keskiviikkona 2.10. Ruoka on aina ajankohtainen aihe, tarvitsemme sitä joka päivä, ruokaan liittyy runsainakin aikoina paljon tunteita ja intohimoja. Ruoka on myös kallistunut vuoden 2008 jälkeen merkittävästi. Tai ainakin niin on tapana väittää
Tilaisuuden pääpuhuja Tom Lines brittiläisestä Green House Think Tankistä väitti toisin. Hänen mukaansa perusruoka-ainekset eivät ole pitkällä viimeisten 30 vuoden aikana juurikaan kallistuneet. Väitteensä tueksi Lines esitti taulukon perusraaka-aineiden hintojen kehityksestä.
Kuvasta käy ilmi, että useimpien ruoka-aineiden maailmanmarkkinahinnat eivät ole nousseet vuosien 1979-81 keskiarvosta. Sen sijaan ruokatuotannon, ainakin nykyisessä laajamittaisen teollisen muotoinen, vaatimat raaka-aineet (öljy, fosfori) ovat kallistuneet merkittävästi. Linesin mukaan lannoitteet ovat nyt neljä kertaa kalliimpia suhteessa vehnän ja maissin hintoihin kuin 10 vuotta sitten.
Maailmanpankin graafista selviää sama asia.
Ruoka on halventunut (sininen käyrä), mutta metallit (punainen) ja energia (keltainen) ovat kallistuneet roimasti.
Ruoka ei siis ole kalliimpaa, mutta sen tuottaminen on. Linesin mukaan tämä kehitys tekee maatalouden harjoittamisen kannattamattomaksi. Hän oli haastatellut maanviljelijöitä ainakin Suomessa, Kiinassa, Koreassa, Keniassa, Nigeriass ja Ranskassa. Kaikissa maissa maanviljeijät ovat sanoneet maanviljelyn olevan kannattamatonta ja yritystoimintana houkuttelematonta.
Linesin mukaan maataloutta ei pitäisi ajatella taloustieteen keinoin. Maatalous ei ole samanlaista kuin teollinen toiminta. Maatalous riippuu paikalllisista olosuhteista ja luonnon prosesseista. Joten siihen ei voi käyttää - Linesin mukaan - samoja käsitemalleja kuin vaikkapa muttereiden valmistukseen.
Linesin mukaan on olemassa keinoja, joilla vuoden 2008 kaltaisilta hintashokeilta voi suojautua. Ensinnäkin on huomattava, että ruokaan liittyvät asiat ovat aina paikaillisia. Nälkä on aina yksilön ongelma tai korkeintaa pienen ryhmän, ei globaali ongelma. Toiseksi on ryhdyttävä vähentämään kallistuvien raaka-aineiden käyttöä maataloudessa (siis öljyn ja fosforin lähinnä) - eli pyrittävä jotenkin luonnollisempaan maatalouteen (mitä se lieneekin). Kolmanneksi, erityisesti köyhien maiden kannattaisi pyrkiä vähentämään riippuvuuttaan globaalien maataloustuotteiden viennistä ja keskittyä ennemmin tuottamaan itselleen ruokaa (ja erityisesti paikallista ruokaa, ei vehnäämaissiariisiäkahviakaakaota) Neljänneksi, maataloustuotteita kannattaisi enemmän ostaa ja myydä naapurimaiden kesken ja vähemmän globaaleilla, spekuloiduilla markkinoilla.
Linesin jälkeen tilaisuudessa puhui Anton&Antonin perustaja Niina Hietalahti. Hänen esityksestään jäi mieleen ajatus verkkokaupan mullistavuudesta: voisimme ostaa maidot etc isot tavara verkosta ja hankkia muut - erikoisemmat - palvelevasta lähikaupasta. Tosin ensin pitäisi todistaa, ettei ruokatavoiden jakelu yksittäisiin asuntoihin kuluttaisi hurjasti enemmän energiaa kuin niin hakeminen - jalan - kaupasta. Mutta kuinka paljon kaupassa käymme jalan? Eivätkö monet käy kaupassa autolla?
Lopuksi Pinja Sipari esitteli Dodon kaupunkiviljelyä. Se onkin kummallinen juttu: yhtäkkiä on taas - kuten joskus 50v sitten - muodikasta (mutta ei tarpeen!) kasvattaa osa ruuasta itse. Niinhän mekin teimme: kasvatimme ainakin 15 kesäkurpitsaa. Olipa sekin.
Mielenkiintoinen tilaisuuus.
yleisötilaisuuden keskiviikkona 2.10. Ruoka on aina ajankohtainen aihe, tarvitsemme sitä joka päivä, ruokaan liittyy runsainakin aikoina paljon tunteita ja intohimoja. Ruoka on myös kallistunut vuoden 2008 jälkeen merkittävästi. Tai ainakin niin on tapana väittää
Tilaisuuden pääpuhuja Tom Lines brittiläisestä Green House Think Tankistä väitti toisin. Hänen mukaansa perusruoka-ainekset eivät ole pitkällä viimeisten 30 vuoden aikana juurikaan kallistuneet. Väitteensä tueksi Lines esitti taulukon perusraaka-aineiden hintojen kehityksestä.
 |
| (C) Tom Lines |
Kuvasta käy ilmi, että useimpien ruoka-aineiden maailmanmarkkinahinnat eivät ole nousseet vuosien 1979-81 keskiarvosta. Sen sijaan ruokatuotannon, ainakin nykyisessä laajamittaisen teollisen muotoinen, vaatimat raaka-aineet (öljy, fosfori) ovat kallistuneet merkittävästi. Linesin mukaan lannoitteet ovat nyt neljä kertaa kalliimpia suhteessa vehnän ja maissin hintoihin kuin 10 vuotta sitten.
Maailmanpankin graafista selviää sama asia.
Ruoka on halventunut (sininen käyrä), mutta metallit (punainen) ja energia (keltainen) ovat kallistuneet roimasti.
Ruoka ei siis ole kalliimpaa, mutta sen tuottaminen on. Linesin mukaan tämä kehitys tekee maatalouden harjoittamisen kannattamattomaksi. Hän oli haastatellut maanviljelijöitä ainakin Suomessa, Kiinassa, Koreassa, Keniassa, Nigeriass ja Ranskassa. Kaikissa maissa maanviljeijät ovat sanoneet maanviljelyn olevan kannattamatonta ja yritystoimintana houkuttelematonta.
Linesin mukaan maataloutta ei pitäisi ajatella taloustieteen keinoin. Maatalous ei ole samanlaista kuin teollinen toiminta. Maatalous riippuu paikalllisista olosuhteista ja luonnon prosesseista. Joten siihen ei voi käyttää - Linesin mukaan - samoja käsitemalleja kuin vaikkapa muttereiden valmistukseen.
Linesin mukaan on olemassa keinoja, joilla vuoden 2008 kaltaisilta hintashokeilta voi suojautua. Ensinnäkin on huomattava, että ruokaan liittyvät asiat ovat aina paikaillisia. Nälkä on aina yksilön ongelma tai korkeintaa pienen ryhmän, ei globaali ongelma. Toiseksi on ryhdyttävä vähentämään kallistuvien raaka-aineiden käyttöä maataloudessa (siis öljyn ja fosforin lähinnä) - eli pyrittävä jotenkin luonnollisempaan maatalouteen (mitä se lieneekin). Kolmanneksi, erityisesti köyhien maiden kannattaisi pyrkiä vähentämään riippuvuuttaan globaalien maataloustuotteiden viennistä ja keskittyä ennemmin tuottamaan itselleen ruokaa (ja erityisesti paikallista ruokaa, ei vehnäämaissiariisiäkahviakaakaota) Neljänneksi, maataloustuotteita kannattaisi enemmän ostaa ja myydä naapurimaiden kesken ja vähemmän globaaleilla, spekuloiduilla markkinoilla.
Linesin jälkeen tilaisuudessa puhui Anton&Antonin perustaja Niina Hietalahti. Hänen esityksestään jäi mieleen ajatus verkkokaupan mullistavuudesta: voisimme ostaa maidot etc isot tavara verkosta ja hankkia muut - erikoisemmat - palvelevasta lähikaupasta. Tosin ensin pitäisi todistaa, ettei ruokatavoiden jakelu yksittäisiin asuntoihin kuluttaisi hurjasti enemmän energiaa kuin niin hakeminen - jalan - kaupasta. Mutta kuinka paljon kaupassa käymme jalan? Eivätkö monet käy kaupassa autolla?
Lopuksi Pinja Sipari esitteli Dodon kaupunkiviljelyä. Se onkin kummallinen juttu: yhtäkkiä on taas - kuten joskus 50v sitten - muodikasta (mutta ei tarpeen!) kasvattaa osa ruuasta itse. Niinhän mekin teimme: kasvatimme ainakin 15 kesäkurpitsaa. Olipa sekin.
Mielenkiintoinen tilaisuuus.
Kommentit