Los Gevarres - testiretkilenkki

Gironan ympäristössä on lukuisia kuuluisia ja hyvin merkittyjä (osin maastoon, mutta ainakin karttoihin ja MapMyride-sovellukseen) reittejä. Pituudet ja vaikeusasteet (mäkisyys, suunnistaminen, teknisyys) vaihtelevat.

Vuokrafillarini Cannondale Super 6 105-osilla

Valitsin ensimmäiseksi kohteekseni Los Gevarres-vuorten kahdesti ylittävän rengasreitin. En oikein tiennyt miten hyvä kuntoni on mäkisessä maastossa, en tiennyt miten hyvin vuokrafillarini sopii minulle ja miten reagoin yli 25C lämpötilaan Suomen syksyisten ajeluitten jälkeen.

Reittikuvaus

Reitti, joskin ajoin toiseen suuntaan

Valitsin siis helpohkon reitin, jonka pituus on 60 kilometriä, kokonaisnousu 950 metriä ja jota on hyvin helppoa seurata. Ajoin reitin päinvastaiseen suuntaan kuin yleensä on tapana, koska pyörävuokraamoni ohjekirja niin neuvoi. Valitsemaani suuntaan mäet olivat jyrkempiä, mikä sopi hyvin kunnon ja fiiliksen ja hikoilumäärän testaamiseen. 10% mäkiä on kiva polkea ylämäkeen.

HP:n aurinkopaneelit

Reitti kulkeen ensin Gironan kaupungin halki Cassa de la Selvaan maantietä. Tiellä on aika vähän liikennettä, melko leveät pientareet ja hyvä päällyste. Isompia ongelmia ei ole. 13 kilometrian polkemisen jälkeen käännyin ohjeiden mukaan vuorille. Nousua oli noin 100 metristä 350 metriin, nouseprosentti oli jotain 5%. Helposti nousi, vauhti pysyi koko ajan 15 km/h yläpuolella. Kukaan ei mennyt ohi, koska kaikki tulivat vastaan.

Vuorelle mars!

Nousee! Jaksaa!

Laki!

Reitti laskee yhtäjaksoisesti liki merenpinnan tasolle. Lasku on miellyttävää, ei kovin tiukkoja mutkia, mutta sen verran kuitenkin, ettei rupea pelottamaan liian pitkä yhtäjaksoinen lasku. Monellsin jälkeen reitti kääntyy vähitellen ylöspäin, kulkee läpi viljelysmaiden. Kärpäsiä lentää suuhun ja korviin. Ikävää.

Monells

Madremanya

Monellsista Madremanyaan tie nousee, kunnes on aika kääntyä risteyksesä pienelle, karkeapäällysteiselle tielle kohti Els Angelsin luostaria. Matkaa on jäljellä reilu 4 kilometriä, nousua yli 400 metriä. Pulssi nousee, hiku pursuaa, sydämenlyönnit tuntuvat joka paikassa. Jalkoihin alkaa sattua, on pakko pari kertaa nousta putkelle tuskaa pakoon. Vauhti putoaa 10km/h, tiukoissa mutkissa jopa sen alle. Mutta periksi ei anneta, kontemploidaan vaan sääntöä #5 ja Gred Lemondin väitettä, että pyöräily ei koskaan helpotu, vauhti vaan nousee. Tiedä sitten miten hidasta se voisikaan olla.

Luostarin pihalta näkyy Pyrenneiden vuoristo, ehkäpä aina Ranskaan asti silmä siintää. Rillit olivat kyllä niin hikiset, ettei paljon siintänyt.

Näkymä Els Angelssista

Terassi

Luostari

Pyörä lepää.

Luostarin terassilla saisi bisseä, mutta sitä ei uskalla alamäkeen juoda. 10 kilometrin alamäen jälkeen matka päättyy Gironan laitamille, joista sitten hitaammin keskustaan.

Kiva retki. Kunto taitaa olla riittävä isompiinkin mäkiin. Vettä kului 2.5 litraa yhtä monessa tunnissa.

Alamäki. Vauhtia!

Kaverit.

Reitti.