Mane

  Isäni oli lukion lehtori ja OAJ:n jäsen, joten lapsuudessani postiluukusta löytyi säännöllisesti Opettaja-lehti. Luin sen aina kannesta kanteen, innokkaammin kuin Aku Ankan. Lehden mottona ollut ”lukeminen kannataa aina” tms innosti. Luin jopa puhjeenjohtajan palstan vaikken AY-puheenpartta oikein ymmärtänytkään. Muutettunani omilleni Opettaja jäi. Nykyään se taas saapuu säännöllisesti, koska Sirkku on jäsen. Vaan jostakin syystä luen lehteä vähemmän innokkaasti kuin 1980-luvulla. Uusimmassa numerossa oli mainiota artikkeleita kiusaamisesta, Pisa-tuloksista, tekoälystä ja vaikka mistä. On taas syytä alkaa lukemaan Opettaja-lehteä.

Delian syntymäpäivänä hänen äitinsä hukkuu, ilmeisesti vahingossa tai tahallaan. Delia matkustaa kotoaan Roomasta Napoliin hautajaisiin, joissa hän tapaa ihmisiä menneestä. Isäänsä hän ei tapaa, koska isä ei osallistu hautajaisiin. Kuukautiset alkavat, mikä on jotenkin tärkeää kertomuksen kannalta. Myöhemmin ne loppuvat järkytyksestä, kun sataa ja tapahtuu yllättäviä.  Kirjassa tapahtuu yllättäviä koko ajan, kerronta on rakennettu siten, että lukijaa pidetään pimennossa, hänelle vihjaillaan vaan ei kerrota kuin sitten myöhemmin yhtäkkiä. Tämä on taiten kirjoitettua.  Äidin elämä, ja Delian oma elämä, tulee vähitellen vastaan, on tavattava äidin rakastaja ja muistettava isä mustasukkaisuudessaan ja vähivaltaisuudessaan, veri ja repeytynyt iho. Kaikki riidat johtavat väkivaltaan, kukaan ei ole turvassa, vielä iäkkäinä miehet ahdistelevat nuoria naisia.  Kertomus on surullinen, kaikilla henkilöillä on katkeruutta jostain menneestä, ja nyt on Delian vuoro ottaa siitä vastuu v...

Sanna Puutosen ohuessa kirjassa on 23 lukua, joita osaa voi pitää novelleina, muutaman sivun, korkeintaa kymmenen mittaisia, ja joista osa on vain sivun parin mittaisia vinjettejä. Kaikkia yhdistää jollakin tavalla arkkitehtuuri, jota Puutonen on opiskellut.  Kertomukset ovat taidokkaita. Eräs niistä kertoo Temppeliaukion kirkon hyväksymisestä moninaisissa komiteoissa, mutta tarina tapahtuu arkkitehtien veneretkellä, jolla he tapaavat teostaan vastustavia päättäjiä, osan heistä hädässä ja avun tarpeessa. Toinen tarina kertoo Eero Saarisen kuuluisasta terminaalirakennuksesta JFK-kentällä New Yorkissa, ja kolmas kertoo Paimion parantolasta. Terminaalista kertovat tarina on oikeastaan tarina siitä miten arkkitehdin puoliso auttaa journalisteja kirjoittamaan artikkelia, parantolasta kertova tarinassa potilas kyselee lääkäriltä miksi talon ikkunat ovat isot, seinät kerroksittain eri väriset ja niin edelleen. Yhdessäkään näistä keromuksista ei kerrota mistä on kyse, mikä jättää lukijalle...

Suosikkipastorini Tapani Tukiainen on kirjoittanut pyhiinvaellusmatkoistaan , työelämästään sairaalapastorina . Olen kovin nauttinut hänen teoksistaan, koska hänen tapansa nähdä maailma paljastaa jotain mitä en ole aiemmin näkenyt. Tukiaisen uskonnollisuus, kilvoittelu, saa hänet näkemään elämän uudesta kulmasta.  Siksi tartuin innokkaasti Tukiaisen kirjaan Tyrmistyttävä muutto. Sen aiheena on otsikon mukaisesti muutto omakotitalosta ja Lahdesta kerrostaloon Helsingin Oulunkylään. Muuton hetkellä Tukiainen on 75-vuotias ja omakotitalossa on kymmenien vuosien elämä tavaroineen. Tukiaisen (ja hänen erittäin viisaan ja ymmärtäväisen vaimonsa) tuskailu tavarapaljouden kanssa sai minut miettimään omia varastojani. Joskus minunkin on muutettava, portaat liian jyrkät, olisiko siis jo nyt viisasta tehdä jotain röykkiöilleni? Muuton jälkeen elämä on hetken innostavaa, uusia kävelymaastoja Helsingissä, teatteriesityksiä, kirjoittamista. Vaan sitten jo myydystä omakotitalosta paljastuu kosteu...

Kirjallisuuden vaikein laji on lukijaa käännyttävä fiktio, eli fiktio, jonka tarkoituksena on kertoa lukijalle maailman vääryyksistä ja aikaansaada lukijassa palava halu, tai edes kytevä tarve, tehdä asialle jotain. Homma onnistuu helpommin pamfeltilla tai ihan vain lehtiartikkelilla.  Johanna Sinisalo yrittää vakuuttaa lukijan mehiläisten joukkotuhosta ja sen karmeista vaikutuksista ihmiskunnalle. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta toteutus jää vähän kesken, koska tarinassa menevät sekaisin lukijoiden motivointi ja romaanin vaatima juoni, henkilöiden kehittely.  Juoni menee tälleensä: Orvo on perinyt isoisältään talon ja muutaman mehiläispesän, joita hän hoitaa. Orvo on houlestunut mehiläisten kuolemista Amerikassa ja kauhuissaan, kun hänenkin pesistään ensin yksi ja sitten toinen kuolee. Orvon isä, Ari, pitää Orvon naapurissa teurastamoa ja lihakarjatilaa, mikä ahdistaa Orvon poikaa Eeroa, joka on sekaantunut eläintenvapautusrintamaan. Orvon navetan vintille avautuu portti toi...

Jon Fossen Triology kertoo Aslen ja Alidan rakkaustarinan. Kirjassa on kolme tarinaa, miniromaania, jotka ilmestivät vuosien 2007 ja 2014 välillä. Tarinoista ensimmäinen, Wakefullness, kertoo miten Asle ja Alida tapasivat, miten Alida tuli raskaaksi ja miten Aslen äidin kuoleman jälkeen he joutuvat muuttamaan pois venevajasta, jossa he ovat asuneet. Nuoripari pakenee maasedulta Bergeniin, ja miten heidän on vaikeata saada yösijaa, koska Alidan raskaus on niin näkyvä. Asle järjestää asunnon, lapsi syntyy, mutta perheen on jatkettava matkaa, paettava.  Syy pakoon selviää vuonna 2012 ilmestyneessä Olaf’s dreams miniromaanissa. Nimensä vaihtanut Asle palaa Bergeniin ostaakseen sormukset, hän on myynyt viulunsa, jonka soittaminen on kulkenut suvussa. Ostosreissu päättyy huonosti, kun poliisit saavat vihiä, että Asle on murhannut Alidan äidin, venevajan omistajan ja vielä lopuksi kätilön, jonka asunnon pari valtasi Bergenissä.  Kolmas osa Weariness vuodelta 2014 kertoo Aslen ja Alid...

1900-luvun väkivalta, sorto, köyhyys, niiden siirtyminen sukupolvesta toiseen, rakkauden tarve ja sen puutu, sen osoittamisen puute, loputon ankaruus itseä ja lapsia kohtaa, matalaksi paneminen, leirit, pakkotyö ja pakkosyöttä - näistä kaikista on tehty Sirpa Kähkösen Finlandia-palkinnon voittanut romaani 36 uurnaa.  Kähkönen rakentaa kirjansa keskusteluksi kuolleen äitinsä kanssa. Istuvat Kähkösen kotona, Tuonelan Tytti pitää kirjaa perunkirjoituksesta, ja läpi käydään koko suvun historia aina 1900-luvun alkuun. Kaikki lähti menemään pieleen jo alussa, oli liikaa lapsia, oli uppiniskaisuudeksi luultua utelaisuutta, oli piiskaamista ja pako Neuvostoliittoon, isoisä sinne pakeni veljiensä kanssa. Palasi takaisin, joutui leirille Tammisaareen, toisenkin kerran, oli punainen, ei antanut kohteluaan anteeksi, ja oli ankara Kähkösen äidille.  Äiti ei osannut rakastaa paremmin kuin häntä oli rakastettu, katkeroitui, onnettomuuden myötä alkoholisoitui, ja lapsensa elämä, siis kirjaili...

Helmiä pyytämään lähetetty tsekkiläinen merikapteeni törmää Tyynen valtameren saarella merkillisiin otuksiin. Paikalliset sukeltajat eivät suostu sukeltamaan helmiä hakemaan, koska meren  pohjassa on pikkulapsen kokoisia mustia paholaisia. Vähitellen kapteeni tajuaa, että ne ovat salamantereita, joilla on erikoisia kykyjä: oppivat puhumaan, tekevät mielellään palkkaa vastaan töitä.  Kapteeni itse rikastuu salamantereiden keräämillä helmillä, salamanterit saavat ruokaa, veitsiä ja muita tarvekaluja. Myöhemmin kapteeni saa lapsuudenystävästään, juutalaisesta liikemiehestä, kumppanin, ja he alkavat siirtää salamantereita paikasta toiseen. Vähitellen helmet ehtyvät ja kapteeni kuolee. Liikemies keksii uuden idea: hän alkaa myydä salamantereita eri puolille. Salamanterit kun ovat erittäin hyödyllisiä satamien, keinosaarien, merenalaisten puolustusjärjestelmien etc rakentajina.  Salamanterit saavat työstään palkkaa ja hyvää ravintoa. Ne alkavat lisääntyä, niitä on yhtäkkiä milj...

Antti Nylen julkaisin vuosina 2007, 2010 ja 2016 kolme esseeteosta. 2020-luvulla hän huomasi, että niitä ei löydy divareista eikä kirpputoreilta ja totesi, että koska teosten uudelleenjulkaisulle voisi olla kysyntää. Niinpä hän kokosi esseensä yhdeksi niteeksi ja julkaisi yli 500-sivuisen kirjan syksyllä 2023. Kirjassa on pääosa aiempien teosten esseistä sellaisenaan. Nylén sanoo, että ei ole kaikesta enää aiemman itsensä kanssa samaa mieltä eikä edes ennen kokoelman kasaamista muistanut mitä aiemmin tuli kirjoitettua. Muistamattomuus ei ole ihme, koska tekstiä on paljon ja esseiden aiheet eroavat toisistaan. On kirja-arviota, levy-arviota, levy-arvioiden arviota, ylistystekstejä menneiden aikojen tekniikalle, kommentteja ajankohtaisiin aiheisiin. Monet esseistä ovat olleet tilaustöitä, ja Nylén on toimittanut mitä on tilattu: perustellun, yllättävän näkökulman aiheeseen kuin aiheeseen. Erityisen paljon sanottavaa Nylénillä on Morriseystä. Edes David Bovie ei ole mitään Morriseyn rinna...

Joanna Macyn kirja Activa Hope kertoo miten itse kukin voi pitää huolta itsestään, läheisistään, ja toimintakyvystään maailmassa, jossa monenmoisten ongelmien vuoksi on joskus vaikeata pysyä toiveikkaana.  Siinä missä Ville-Juhani Sutinen toteaa, että maailma on rikki ja rikkinäisyyden kanssa on vain opittava elämään, ehkäpä uteliaana kaikesta tulevasta, Hope lähtee 1960-luvun hippiaatteen periaatteista: yhdessä tekemisestä, itämaisesta viisaudesta meditaatioineen ja osin myös muiden alkuperäiskansojen tavasta elää tasapainossa ympäristönsä kanssa.  Kirjassa on paljon erilaisia tapoja löytää oma itsensä, harjoituksia ja työkaluja. Suurin osa työkaluista on tarkoitettu yhdessä läheisten - tai muiden toivoa kaipaavien - kanssa tehtäviksi. Monet harjoitukset ovat tuttuja kaikille, jotka ovat edes vähän vaihtoehtoliikkeissä 1990-luvun jälkeen olleet mukana, mutta uusiakin on.  Kirjasta jäi vähän hämmentynyt olo. On selvää, että toivon ylläpitäminen on parempi kuin toivottomuu...

Todellisuus on tarua ihmeellisempää, ja siitä kirjotetut kertomukset fiktiota kiinnostavampi. Lotta-Sofia Saahkon elämä ja hänen elämästään kirjoittama Koti kulttuurien välissä lumoaa kuin Saahkon lapsena ahmimat Harry Potterit. Kirjaan ei pidä tarttua, jos ei ole aikaa lukea sitä kerralla tai parilla loppuun. Saahkon elämästä ei sattumuksia ja seikkailuita puutu. Saahkon vanhemmat muuttivat hänen ollessaan pieni isän työn perässä Saksaan, josta he muuttivat 15 vuoden jälkeen Kiinaan, jossa Lotta-Sofia kirjoitti ylioppilaaksi Shanghain saksalaisesta koulusta. Sen jälkeen perhe palasi Suomeen, Lotta-Sofia kirjoitti ylioppilaaksi Valkeakoskella, työskenteli hetken Saksassa, palasi opiskelemaan Suomeen, työskenteli Kauppakamarissa, ja lopulta päätyi Lontooseen opiskelemaan teatterikouluun. Ja sitten hän alkoi kirjoittaa kirjoja omasta ja perheensä, erityisesti rakkaan pappansa, elämästä.  En pitäisi kirjaa autofiktiona, koska kirja on kokoelma elämänkerrallisia kertomuksia ilman etään...

Demos (ja jotkut muut) järjestävät New School -yliopiston verkkokurssiin Series in Advanced Political Economy (SAPE): The Crises of Capitalism perustuvan opintopiirin. En muista mistä sain siitä tiedon, mutta joskus viime vuonna ilmoittauduin, ja niin löysin itseni 8.1. maanantaina Demosin tiloista 15 muun innostuneen kanssa.  Ensimmäisellä kerralla käsittelimme aihetta The Interregnum since The Great Crisis of 2007-9, josta luennoi Costas Lapavitsas. Olin katsonut luennon verkosta edellisenä päivänä, mutta koska aihe on minulle vieras (marxilainen tulkinta taloudesta tms) ja koska Lapavitsasin tapa luennoida on ilmeisesti hyppelehtivän rönsyilevä, en oikein ymmärtänyt.  Onneksi muut, nuoremmat ja taloustiedettä etc opiskelleet, olivat ymmärtäneet luennon pääasiat ja kertoivat niistä. Näin pääsimme vähitellen keskustelemaan. Oli hienoa keskustellla itseäni paremmin lukeneiden nuorten kanssa. Kukaan meistä ei aivan ollut tajunnut luentoa, mutta olimme melko yksimielisiä siitä, ...

  Kil­pai­lu jul­ki­sis­sa han­kin­nois­sa - KKV:n raportti. Joitakin ajatuksiani. Intro / Raportin mukaan kilpailutus ei toimi. Kilpailutuksiin tulee aivan liian vähän tarjouksia, mediaanina 3 kappaletta. IT-alan kilpailutuksista joka viidenteen osallistuu vain yksi tarjoaja, ohjelmistoalalla 28% kilpailutuksista saa vain yhden tarjouksen. Tavoitellut säästöt tuskin toteutuvat. Ajatuksiani / 1) Pikaisella lukemisella jäin kaipaamaan keskustelua kilpailutusten vaativuudesta. Se mainittiin - erityisesti kohdassa, jossa tuumittiin pitäisikö kilpailutuksen kustannusten jotenkin kuulua kilpailuttajan maksettaviksi - mutta asiaa ei pohdittu pidemmälle .Nythän ainakin IT-alalla kilpailutukset vaativat käsittämättömän määrän duunia. Usein jo kilpailutuksen aikaka ehdokkaiden pitää sekä speksata järjestelmä (arkkitehtuuri teknologoihin asti) ja myös osoittaa jonkinlaisissa kokeissa, että tekjät osaaavat hommansa. Olen nyt taas seurannut tämmöisiin kilpailutuksiin vastaamista useassa kons...

Ville-Juhani Sutisen laaja-alaisuus hämmästyttää. Edellisessä korona-aikana kirjoittamassaan kirjassaan hän kertoi miten paksujen kirjojen lukeminen palkitsee. Uudessa kirjassaaan, joka ajallisesti sijoittuu pääosin viimeisten 10 vuoden ajalle, hän kertoo kuinka maailma on rikki ja miten rikkinäisessä maailmassa eläminen voi olla kiinnostavaa, jopa kiehtovaa.  Sutisen pääväite on, että ajattelemme usein maailmaa liian mustavalkoisesti. On joko luonto, alkutila, johon voimme luonnonsuojelulla, kierrätyksellä tai vaikka uusiutuvalla energialla palata, tai sitten on vain yhtäkkinen maailmanloppu, kaiken loppu. Suutinen perustelee vakuuttavasti, että kumpikin ajatus on väärä: maailma on jo peruuttamattomasti muuttunut eikä ole mitään alkuperäistä luontoa, johon palata. Maailma ei myöskään lopu yhtäkkiä vaan muuttuu ihmisen tekojen myötä yhä arvaamattomaksi, mutta ihminen onnistuu hyvin pitkään sopeutumaan muutoksiin, elämään rikkinäisessä maailmassa muutosten keskellä.  Kirjassa o...

Pahasti pieleen mennyt - tai ainakin kovin kalliiksi tullut - Apotti-järjestelmä kummastuttaa minua jatkuvasti. Siksi pyrin lukemaan kirjoja, jotka mahdollisesti voisivat hieman raottaa mysteeriä: miksi Apotti meni pieleen Suomessa ja miksi se meni hieman mönkään Tanskassakin, ja miten vastaavat hankkeet voisivat onnistua paremmin.  Klaus Hoyerin perusteellinen teos datan keräämisestä, ja keräämisen jatkuvasta lisääntymisestä, tarjoaa erään vastauksen. Hoyerin mukaan datan keräämiseen pitäisi suhtautua vakavasti, kaiken keräämisen olisi oltava perusteltua ja kaiken keräämisen kustannusten olisi oltava tiedossa: data ei ole kuin öljyä, joka pulppuaa maasta, vaan pikemmin kuin lääke (drugs), jonka tuottamisella on kustannus, jonka liiasta tai liian pienestä määrästä voi olla haittoja, ja jonka käytöllä on aina sivu-/ulkoisvaikutuksia. Kun data ja sen kerääminen ymmärrettäisiin tällä tavalla, voitaisiin Hoyerin mukaan välttää kaikenlaisia datan keräämiseen liittyviä ongelmia.  Lu...

Lampedusa - ylhäistöperheeseen syntynyt ja elämänsä mittaan sosiaalisen ja taloudellisen loistonsa menettänyt palermolainen lakimieskirjailija - julistaa kirjansa esipuheessa, että lain olisi määrättävä jokainen riittävän vanhaksi elänyt kirjoittamaan eläkertansa, koska niin kertyvä viisaus ratkaisisi monia ihmiselämän ongelmia.  Lampedusa kirjoitti oman osuutensa otsikolla Childhood Memories, ja ne julkaistiin hänen leskensä sensuroimina vasta postuumisti. Käsillä oleva laitos sisältää myös lesken poistamat osuudet, joista useimpien poistoa on vaikeata käsittää.  Lapsuusmuistot kertovat nuoren Lampedusan elämästä hänen perheensä loiston aikoina. He asuivat korttelin kokoisessa palatsissa Palermon keskustassa (taloa ei enää ole, se tuhoutui pommituksissa suurelta osin, kävin katsomassa joulukuussa 2023), miten hänet puettiin, miten hänen rakas äitinsä kampasi hiuksiaan, millaista oli kesän kuumuus, ja miten talon pihan puutarhassa Lampedusa serkkuineen viidytti apinahäkissä vi...

Sisilialainen Luigi Pirandello palkittiin vuonna 1934 teatteritaiteestaan Nobelin kirjallisuuspalkinnolla. Yksi hänen kuuluisimmista teoksistaan on Six Characters in Search for an Author, vuonna 1921 ensi-iltansa saanut näytelmä. Se oli aikanaan vallankumouksellinen, ja loi yhdessä Brechtin ja muiden 20-luvun nerojen teosten kanssa uuden tavan kirjoittaa näytelmiä ja esittää niitä.  Lukemani käännös on uudehko, ja kirjasessa on näytelmän lisäksi kääntäjän muistiinpanoja, Pirandellon oma essee teoksestaan ja oppinut esipuhe. Luin ne kaikki ennen kuin ryhdyin lukemaan näytelmää, mutta näytelmä silti yllätti moderniudellaan.  Näytelmä alkaa näytelmäharjoituksena. Ohjaajan yrittää yhdessä näyttelijöiden kanssa luoda näkemystä teoksesta, kun yhtäkkiä paikalle saapuu, siis katsomon kautta näyttämölle kuusi hahmoja, jotka ovat keskenään melkoisen huonoissa väleissä. Nämä hahmot etsivät kirjailijaa, joka on heidät luonut ja siten vastuussa heidän olemassaolostaan. He myös vaativat, et...