Data Paradoxes - the politics of intensified data sourcing in contemporary healthcare / Klaus Hoyer

Pahasti pieleen mennyt - tai ainakin kovin kalliiksi tullut - Apotti-järjestelmä kummastuttaa minua jatkuvasti. Siksi pyrin lukemaan kirjoja, jotka mahdollisesti voisivat hieman raottaa mysteeriä: miksi Apotti meni pieleen Suomessa ja miksi se meni hieman mönkään Tanskassakin, ja miten vastaavat hankkeet voisivat onnistua paremmin. 

Klaus Hoyerin perusteellinen teos datan keräämisestä, ja keräämisen jatkuvasta lisääntymisestä, tarjoaa erään vastauksen. Hoyerin mukaan datan keräämiseen pitäisi suhtautua vakavasti, kaiken keräämisen olisi oltava perusteltua ja kaiken keräämisen kustannusten olisi oltava tiedossa: data ei ole kuin öljyä, joka pulppuaa maasta, vaan pikemmin kuin lääke (drugs), jonka tuottamisella on kustannus, jonka liiasta tai liian pienestä määrästä voi olla haittoja, ja jonka käytöllä on aina sivu-/ulkoisvaikutuksia. Kun data ja sen kerääminen ymmärrettäisiin tällä tavalla, voitaisiin Hoyerin mukaan välttää kaikenlaisia datan keräämiseen liittyviä ongelmia. 

Luin viime syksynä toisenkin kirjan, joka korosti kliinisen toiminnan (lääkäreiden työn potilaiden parantamiseksi ja hoitamiseksi) ja siitä hallintoa, laskutusta, tutkimusta ja valvontaa varten kerättävän datan yhteensopimattomuutta. Lääkärit tarvitsevat potilaistaan tietoa, jonka perusteella he voivat perehtyä potilaaseen. Tällainen tieto on usein ja pääosin kertovaa, ei määrämittaista ja rakenteista. Muut tiedon käyttötarkoitukset tarvitsevat määrämuotoista dataa. Kun lääkärit pakotetaan tuottamaan määrämuotoista dataa, heidän aikansa kuluu datan syöttämiseen potilaan havainnoinnin ja hoitamisen sijaan. 

Tämä havainto on varmasti totta, mutta havainnosta toimenpiteisiin ja muutoksiin on pitkä matka. Ehkäpä jokin tekoälysysteemi voisi pystyä muuttamaan lääkäreiden kertovan tekstin määrämuotoiseksi ja näin vähentämään lääkäreiden (ja potilaiden) kannalta turhaa datankeräystyötä.

Jatkan lukemista. Hoyerin teos kannattaa lukea, jos Apotti ja sen ongelmat kiinnostavat. Teos on perusteellinen, osin vaikeakin, perustuu enemmän sosiologiaan kuin tietotekniikkaan. Lukeminen kannattaa aina vaikka se usein vaikeaa onkin.