Mane

Nura Farah kertoo kirjassa nuorten somalialaisten tyttöjen ja naisten elämästä heidän omasta näkökulmastaan. Kirja koostuu 14 lyhyestä kertomuksesta, jotka käsittelevät muun muassa syrjintää koulussa, esikoiskirjailijan kokemusta miten kirja on vähemmän kiinnostava kuin kirjailijan tausta, nuorena avioitumisesta ja seksityötä, kaipuuta.  Kirjan henkilöt elävät kahden kulttuurin ristiriidassa. Toisaalta he ovat kuin kuka tahansa Suomessa kasvanut nuoret, toisaalta heidän perheensä ei ole kasvanut Suomessa vaan elää pääosin kielitaidottomana yhä tavallaan Somaliassa, sikäläisessä kulttuurissa. Nuoret haluaisivat sopeutua kaltaistensa joukkoon, mutta joukko ei heitä hyväksy eikä perhe salli muuttumista huivittomaksi. Ristiriita rikkoo nuoret palasiksi.  Tarinat ovat raakoja, nuorten tuntuma syrjintä, kipu, yksinäisyys ja epätoivokin tulevat lukijan silmille. Toisaalta lukijan silmille tulee hyvää myötähäpeää luoden kirjan suomalaisten hahmojen pahantahtoinen rasismi, muukalaispel...

Kahdeksan kaverusta on ottanut tavakseen juhlia kaverinsa polttareita joka kesä. On jo kymmenes kerta, tällä kertaa mökillä. Mukana on edustava otos yhteiskuntaa lääkäreistä muusikoihin ja raksamiehistä kirjailijoihin, kukin oman elämänsä ja roolinsa pahvisymboli.  Kirja on kerrottu kaikentietävän kertojan näkökulmasta, mutta epäonnistuneen kirjailijan näkökulmasta. Häntä harmittaa, koska vaimonsa on menestyneempi. Lääkäriä harmittaa lapsettomuus, ja onhan mukana harmitusta yksinäisyydestä, köyhyydestä. Kaikkia harmittaa, ikää karttuu, ei enää jaksaisi juhlia, kaunat nousevat pintaa ja vaimon kanssa ei mene hyvin. Lapset joko teineinä mököttävät tai lapsia ei ole. Kummin vain, harmittaa.  Mutta vaikka harmittaa, ilo on saatava pintaa. Siksi mökille on tuotu hurjat määrät alkoholia, jonka juomisesta syntyy loputon puskafarssi ja mukahauskaa dialogia, mukaystävällistä naljailua. Ja toki ampiainen pistää kiveksiin, saunan lauteet romahtavat, etc. Kaikki mitä ikinä voi sattua kesk...

Mies (Fausto) eroaa, kuvittelee olevansa kirjailija, pakenee jotain vuorille, käyttää kaikki rahansa, ja pääsee kokiksi kylän ainoaan ravintolaan. Mies on 40-vuotias. Samassa ravintolassa työskentelee myös Silvia, 27-vuotias nainen, joka on opinnot kesken jätettyään ajelehtinut sinne tänne. He rakastuvat.  Talvi kuluu, työtä on paljon, rakkauttakin. Kevään tulleen kylään elannon tuova laskettelukeskus sulkeutuu, ravintola myös. Mies lähtee Milanoon, palaa vuorille, työsketelee tukkimetsässä kokkina, nainen ylempänä vuorella vuoristomajassa. Loppua en kerro.  Kirjan 37 lukua ovat kukin melkeinpä novelleja vaikka niistä muodostuukin kokonainen tarina, jossa miehen ja naisen lisäksi on monta vuoriston asukasta. Kirjan kieli on yksinkertaista, soljuu kuin vuoristopuro. Kertoja ei kuvaa henkilöiden ulkomuotoa vaan jättää sen Fauston ja Silvian tehtäväksi, mikä tuo kirjaan hienon etäisyyden.  Cognettin tavassa kirjoitta on samanlaista pidättyväisyyttä kuin Joel Haahtelalla vaik...

Isäni isä, isoisäni, osti isälleni Rambler American -jenkkiauton, koska “täytyy pojalla kunnon auto olla, jotta pääsee naimisiin”. Isäni pääsi naimisiin, teki äitini kanssa häämatkan Ramblerilla Saksaan, aina Alpeille asti. Minä synnyin, ja perheemme kävi Tampereelta Savonlinnassa isäni vanhempia tapaamassa. Minä - ja myöhemmin veljeni - saimme takapenkin. Silloin ei ollut turvavöitä, ei lastenistuimia, joten meillä oli viltit, nallet ja lelut ja vapaasti saimme koko leveän takapenkin leikkiemme näyttämöksi. Heinolassa oli ruuhkaa, sankka pakokaasu.  Sitten maailmalla arabit päättivät jotain ja seurasi öljykriisi. Suomessakin jouduttiin miettimään miten energiaa käytetään, mihin sitä riittää. Kauppojen ikkunoista sammutettiin valot yöksi, samoin maanteiden varsilta. TV tietoiskuin takoi energiansäästön tärkeyttä, illasta toiseen. Mustavalkoisesta televisiosta mustavalkoisia ohjeita.  Niin meilläkin kotona, Papinkatu viidessä Kaakinmaalla, ryhdyimme säästämään energiaa. Va...

Pieni kirja, suuri tarina, joka kulkee kahdessa aikatasossa. Päähenkilö Tibor muistelee lapsuuttaan, jossa tuli häätö isän juoppohulluudessa vasaroidessa lähiasunnon mäsäksi, jossa perhe muutti isöäidin luo, joka ei heitä luokseen halunnut, jossa äiti joutui suljetulle osastolle, ja jossa Tibor pelasi jalkappalloa.  Nykyhetkessä Tibor on vanhempi, asuu yksin. Jalkapallo on vain TV:ssä ja muistoissa. Tyttöystävä on jättänyt, muutama ystävä on jäljella.  Ja sitten on Noémi, Tiborin toinen puolisko, joka haaveilee naisten vaatteisiin pukeutumisesta. Noémi oli jo lapsuudessa, äidin vaatteita käytti salaa. Mutta nyt, aikuisuudessa, Noémi on herännyt, on hänen aika käydä ostamassa naisten saappaat ja lähteä sappaineen ja hameineen ulos, baariin ilalliselle, muiden ihmisten ilmoille. Ja se pelottaa.  Tarina voisi olla tylsä tai kirkassilmäinen, oikeamielinen julistus, jos se ei olisi kirjoitettu poikkeukselliisen hyvin. Kerronta ei ole suoraa, aikatasot sekoittuvat, Tibor ja Noé...

Pitkään odottamani Aura Kanerva Nurmen esikoisromaani on viimein ilmestynyt. Tiesin sen päähenkilöiden olevan queer-ihmisiä ja tarinan sijoittuvan Japaniin, jossa Kanerva kävi taannoin tutkimusmatkalla. Näin onkin.  Kirja kertoo kahdesta queer-ihmisestä, naisesta. Suomalainen Kauri on joutunut elämässään tilanteeseen, jossa omaisuuden myyminen ja lento Japaniin vaikuttavat ratkaisulta. Onhan hän koko elämänsä harrastanut karatea ja japanilaista kulttuuria. Japanilainen Juri on muuttanut aviomiehensä luota kotoaan samaan majataloon, johon Kauri saapuu. He tapaavat, majatalon suosiollisessa ilmapiirissä rakastuvat. Kirja kertoo rakkaudesta, jolla on esteensä. Se on queer, se on kolmiodraama, sen esteenä on kultuurien muureja ja eroja, ja jopa käytännöllisiä vaikeuksia. Kaurin rahat loppuvat, hän muuttaa Jurin ja tämän aviomiehen Takeon olohuoneeseen, ja moninaisten tapahtumien vuoksi rakastavaiset lähtevät moottoripyörällä karkuun, päätyvät Okinawalle. Kummallakin on oma menneisyyten...

 Olen päättänyt etten sen Orpon, Orbanin, Trumpin, Putinin enkä edes Purran määrätä mitä ajattelen ja milloin, tai mitä tunnen.  Aivan liian monen edistyksellisen elämä määräytyy jatkuvasta uutisten seuraamisesta, välittömistä tunnereaktioista ja reaktioiden toteuttamisesta meemipostauksina ja muina ns ulostuloina.  Aikaa ja voimia omaan ajatteluun ei näy olevan.  Minulla on vain yksi elämä eikä se ole loputon, terveyteni ei kestä tunnereaktioiden tulvaa. Aion elää hyvää elämää, itse päättäen mitä ajattelen, en elää ulkoa saamieni viestien jatkuvasti heiluttamana kuin haavanlehti myrskyssä.  Sama pätee myös tekoälyn taivasteluun. Siihenkin voi rauhallisesti perehtyä ja sen vaikutusta arvioida, ei taivastella milloin mitäkin videota tai kauhuskenaariota tai edistysaskelta. Aion varata aikani itselleni, ja päättää itse milloin pöyristyn ja purskautan tunteeni meemiksi. Eli en oikeastaan ikinä. 

  Vuonna 2024 asumiseni (kotitaloussähkö, talöyhtiön lämmitys, veden lämmitys) tuotti CO2-päästöjä 66kg (2000kWh ja 33g/kWh). Toinen 2000kWh menee puolisoni kiintiöstä. Kokkaaminen kaasulla ehkäpä 30kg lisää eli yhteensä max 100kg. Se on pieni osa laskennallisesta 2500kg kiintiöstä, joka kullekin maapallon asukkaalle laskennallisesti kuuluu. Liikuin pääosin fillarilla ja vähän sähköisillä joukkoliikennevälineillä. Siitä syntyi max 100kg päästöjä. Laivamatkoistani syntyi päästöjä 300kg. En lentänyt. Asuminen + liikkuminen siis yhteensä ehkäpä max 500kg CO2-päästöjä. Kun vielä pääosin syön kasvisruokaa ja en osta juurikaan tavaroita eikä minulla ole mökkiä eikä koiraa eikä autoa tai venettä, päästöni ovat varmasti paljon alle 2500kg. Saa tehdä perässä! Ilmastoa tuhoamaton elämä on helppoa ja mukavaa! Kuvassa kesä. Sitä kaipaan.

Klaus Härön elokuva Ei koskaa yksin alkaa ohjaajan iloisella yksipuhelulla. Härö ilmestyy valkokankaalle ja kertoo miten hän teki elokuvaa 15 vuotta, miten hän halusi kertoa Suomesta sodan aikana Saksaan luovutettujen 8 juutalaisen tarina, mutta vasta löydettyään Rony Smolarin kirjan Setäni Stiller Härö tajusi Abraham Stillerin päähenkilöksi ja Ville Virtasen häntä näyttelemään.  Elokuva alkaa Härön esipuheen jälkeen. Kertomus on Härön alustuksen perusteella tuttu, osin toki muutenkin historiansa lukeneille. Se menee näin: Stiller ja Helsingin juutalainen seurakunta pelastavat Suomeen pakolaisina saapuvat juutalaiset karkotukselta Saksaan lupaamalla heille töitä ja asunnon vuonna 1938. Elämä sujuu mallikkaasti, juutalaiset tekevät töitä, Stillerin vaatturiliike on keskiössä.  Jatkosota alkaa, Suomi liittoutuu natsien kanssa, Suomessa pääsevät valloilleen Valpon (SuPon edeltäjän) Saksan natseja nuoleskelevat Valpon pomo Arno Anthoni ja sisäministeri Horelli. He lupaavat natseil...

Harvard Business Review julkaisemat opas siihen ja tähän ovat aina lukemisen arvoisia. Ne tarjoavat lukijalle perustiedot jostakin aiheesta, joten parin tunnin aikana lukija oppii jonkin ajankohtaisen (tai yleisesti liikkeenjohdossa tarvittavan) toimintamallista tai teknologiasta sen verran, että voi siitä itseään nolaamatta keskustella.  AI Basic for Manager kertoo seuraavista asioista: mistä puhumme kun puhumme AI:sta, miten valita omaa liiketoimintaa mahdollisesti hyödyttävä AI-hanke, miten valita sopivat tekijät ja miten motivoida heitä, miten AI:n kanssa noin yleisesti on mahdollista tehdä duunia, millaisia eettisiä ongelmia AI voi aiheuttaa, mitä suuret kielimallit ovat ja miten niiden voi olettaa liiketoimintaa edesauttavan ja miten AI:n voi saada laajasti käyttöön omassa yrityksessä. Kutakin aihepiirä käsittelee kolme kymmensivuista artikkelia. Suurin osa niistä on Harvard Business Review -lehdessä aiemmin julkaistuja ja vähän pidennettyjä, osa on asiantuntijoiden haastatte...

Kirjansa alussa Sejnowski kertoo, miten tämä hänen uusin kirjansa oli helppo kirjoitta verrattuna vuonna 2018 ilmestyneeseen Deep Learning -kirjaan. Kas, nyt apuna voi käyttää ChatGPT:tä, eikä tarvitse itse kirjoittaa kaikkea.  Ja niin Sejnowski tekee. Jokaisen luvun lopussa on ChatGPT:n laatima yhteenveto, joka kertaa tavanomaiseen oppikirjan tapaan luvun pääkohdat. Vaan ei siinä vielä kaikki. Myös pääosa lukujen tekstistä on ChatGPT:n kirjoittamaa, tai ainakin näin Sejnowski väittää. Hän kysyy ChatGPT:ltä kuhunkin asiaan liittyviä kysymyksiä, esimerkiksi “What is thinking” ja liittää saamansa vastauksen kirjaan sellaisenaan (tai muokattuna, kirja ei kerro). Osa vastauksista - ja Sejnowskin omasta tekstistä - kertoo, että hän ei aivan tiedä mistä kirjoittaa, esimerkiksi Descartes’n kuuluisaa lausetta hän tulkistee ajattelemisesta kertovaksi. No, hän ei ole filosofi. Kirja on luettelomainen, koska ChatGPT:n vastaukset ovat luettelomaisia. Kirjan tavoitteena on kertoa miten ChatGPT ...

Montako SoTe-aluetta Mehiläinen perustaisi, jos saisi hoidettavakseen Suomen SoTen? Palkkaisiko Mehiläinen jokaiselle alueelle, sanotaanko vaikka 21 alueelle, oman toimitusjohtajan ja tietohallintojohtajan, ja antaisi heille luvan ja määräyksen hankkia IT-järjestelmät toisistaan riippumatta? Hankkisiko Mehiläinen useita OmaMehiläinen -nettivastaanottoja? Saisiko osa alueista luopua OmaMehiläisen käytöstä päiväsaikaan? Antaisiko Mehiläisen konsernijohto eri alueille 500000 euron määrärahoja AI-kehitykseen siten, että kehitystä ei koordinoitaisi eikä tuloksia otettaisi käyttöön kaikilla aluiella? Kuinka monta potilastietojärjestelmään Mehiläinen hankkisi tai kehittäisi? Näkisikö jokaisella jokaisen potilaan tiedot missä päin Suomea vain? Ja jos jollain alueelle menisi huonosti, niin rankaisisiko Mehikäinen paremmin hommansa hoitanutta liittämällä siihen munanneen alueen? Jotenkin minusta tuntuu, että Suomen nykyinen SoTe-malli on hieman omituinen. (tämä oli alunperin LinkedIn-postaus . L...

 Venäläisellä älymystöllä ja erityisesti venäläisillä kirjailijoilla on ollut vaikeaa. Vaikka hallinnot ovat vaihtuneet tsaarista Leninin bolsevikkeihin ja Stalinin kautta Putinin diktatuuriin, niin aina kirjallisuutta on pidetty vaarallisena vallanpitäjille. Ja vaara on eliminoitava, vähintäänkin ajettava pois maasta.  Pois maasta kirjailijat lähtivätkin useassa aallossa. Ropposen ja Sutisen mainio tietokirja kertoo venäläisten kirjailijoiden kohtaloista viiden kaupungin kautta: Lontoon, Berliinin, Prahan, Pariisin ja New Yorkin.  Kaikissa näissä kaupungeissa, ehkä New Yorkia lukuunottamatta, venäläiset kirjailijat loivat yhteisöitä, perustivat lehtiä ja kirjapainoja, keskustelivat ja kiistelivät, olivat keskenään riidoissa. Kaikkissa osalla heistä meni hyvin, mutta suurin osa joutui kamppailemaan toimeentulon kanssa. Aina välillä, kuten Prahassa ensimmäsen maailmansodan jälkeen, valtio tuki heitä, ja tilanne oli hetken hyvä.  Kirjailijat kaipasivat kotimaataan, eli...

My experiences form MIT's AI and Health Care online course: 1. The course had 6 modules, each of which had some 6-8 short videos, selected reading, discussion fora, and some exercises 2 . Most videos had just a professor speaking, surprisingly slowly for MIT / Boston area. Not too much graphics, examples, just a talking head. 3. Transcripts of videos were available, so after few modules I just read them, it is way faster and keeps me focused. 4. The topics and examples (more about them later) were interesting as such. 5. Some topics, and videos, were a few years old, which is for me surprising, given that the course was not free. And given the pace of AI development. 6. The exercises were easy to complete, did not take much time. 7. The discussion fora (there were on for the whole course and one for each module) were useful, but for some reason I did not participate too much, I found that my way of writing is way too condensed for American forums. I do not remember ...

Saksalainen, Englannissa uransa tehnyt kirjallisuuden professori W.G. Sebald kirjoitti varttuneella iällään joukon romaaneita, joissa hän kokeilu uusia kirjallisia muotoja ja samalla kävi läpi elämäänsä.  Romaanissa Huimaus kertoo matkoista Alpeilla. Matkalla ovat niin Stendahl, Casanova, Kafka ja Sebald itse. Nuori Stendahl osallistuu Napoleonin sotaretkeen, syfilis ja onneton rakkaus vaivavat. Kafka ehkä kävi Garda-järvellä parantolassa, ja Sebald seuraa hänen jäljissään. Kirjan tunnelma on jotenkin kafkamainen, jokin tuntematon, hieman painostava vaanii koko ajan, lukija odottaa yllätystä, pieni kauhu kaivertaa. Kertoja tavallaan pidättelee itseään, kertoo vain osan, ja jättää lukijan epätodellisen valtaan.  Kirjan kiinnostavin kertomus kertoo Sebaldin matkasta alppikylään, siellä olevaan talvella tyhjään majataloon tarkoituksenaan kirjoittaa. Majatalo on hänelle tuttu, hän on elänyt siellä, W:n kylässä lapsuutensa, sodan jälkeen. Sebald kertoo kylän ihmisistä, sodan haavoi...

Yhdysvalloissa on useita luovan kirjoittamisen maisteriohjelmia, joista valmistuu kirjailijoita, jotka kirjoittavat kirjoja, jotka saavat suosiota ja jotka sittemmin käännetään suomeksi. Celeste Ng on luovan kirjoittamisen maisteri, ja hänen kirjansa Tulenarkoja asioita on taiten kirjoitettu.  Kirja kertoo eri yhteiskuntaluokista, niiden jäsenistä, ja luokkien odotusten, elämäntapojen aiheuttamista ristiriidoista, kommelluksista. Kirjan tapahtumapaikka on Clevelandin lähiöstä Shaker Heights, josta Ng on kotoisin, ja jossa kaikki on hyvin, rikkailla isot asunnot, säännöt takaavat yhdenmukaisuuden ja asukkaat toteuttavat kukin samaa unelmaa autoista, lapsista ja grillijuhlista. Vaan kaikki ei olekaan ihan siten, kirjan alussa rouva Elena Richardsonin talo palaa, syyllinen on mitä ilmeisimmin hänen tyttärensä Izzy, jonka kapinamieli on näkynyt maihinnousukenkinä ja tanssitunneilla istuskeluna.  Mitä on tapahtunut, jotta tähän on päädytty? No, Shaker Heightsiin on saapunut valokuv...