Emigrantit / Ville Ropponen & Ville-Juhani Sutinen

 Venäläisellä älymystöllä ja erityisesti venäläisillä kirjailijoilla on ollut vaikeaa. Vaikka hallinnot ovat vaihtuneet tsaarista Leninin bolsevikkeihin ja Stalinin kautta Putinin diktatuuriin, niin aina kirjallisuutta on pidetty vaarallisena vallanpitäjille. Ja vaara on eliminoitava, vähintäänkin ajettava pois maasta. 

Pois maasta kirjailijat lähtivätkin useassa aallossa. Ropposen ja Sutisen mainio tietokirja kertoo venäläisten kirjailijoiden kohtaloista viiden kaupungin kautta: Lontoon, Berliinin, Prahan, Pariisin ja New Yorkin. 

Kaikissa näissä kaupungeissa, ehkä New Yorkia lukuunottamatta, venäläiset kirjailijat loivat yhteisöitä, perustivat lehtiä ja kirjapainoja, keskustelivat ja kiistelivät, olivat keskenään riidoissa. Kaikkissa osalla heistä meni hyvin, mutta suurin osa joutui kamppailemaan toimeentulon kanssa. Aina välillä, kuten Prahassa ensimmäsen maailmansodan jälkeen, valtio tuki heitä, ja tilanne oli hetken hyvä. 

Kirjailijat kaipasivat kotimaataan, elivät itse ja kirjoittivat kirjoja, joissa osa tapahtui menneessä, kaivatulla Venäjän maalla, ja osa pakolaisuudessa. Osa palasi hetkeksi Venäjälle, osalle kävi siellä huonosti, ja osa ei koskaan palannut vaikka kaipuu oli loputon. 

Kirja on kirjoitettu matkakirjana, kirjoittajat kulkevat emigranttien jäljillä, etsivät jälkiä menneestä, tutustuvat vielä pystyssä oleviin kirjakauppoihin, kirjastoihin, ja kirkkoihin. Vaikka 1920-luvulla Saksassa oli 500000 venäläistä, ja heistä valtaosa Berliinissä, jälkiä on hankala löytää, mutta kirjoittajat pystyvät loihtimaan lukijan silmiin menneen loiston ja kurjuuden. 

Kirja on mainio kertomus venäläisestä kirjallisuudesta, kertaus Euroopan, Venäjän ja Neuvostoliiton historiaan ja yleisemmin tarina ihmisen sitkeydestä, kaipuusta ja rakkaudesta kieleen.