Monsters / Claire Dederer

Onko taideteos itsenäinen, voiko sitä katsoa, siitä nauttia riippumatta teoksen tekijästä, erityisesti silloin, kun tekijä on joko teoksen tekoa ennen tai erityisesti sen jälkeen osoittaunut kerrassaan kelvottomaksia? Voiko Woody Allenin leffoja pitää hyvinä, kun tietää mitä kaikkea Woody on tehnyt? Entä Polanskin? Ja miten suhtautua juutalaisvastaisia kirjoituksia tehtailleeseen Wagneriin, josta natsit diggailivat? 

Claire Dedener, Seattelessa majaileva kriitikko, käsittelee näitä kysymyksiä oman henkilöhistoriansa kautta. Kirja pääväite on, että nykyisen elämme elämänkerrallista kautta, että jokainen taiteesta kiinnostunut tietää ja tuntee taiteilijoiden elämät, kuin rock-fani konsanaan, ja että siksi hänen on otetteva kantaa kysymykseen taiteilijan ja taideteoksen suhteesta. 

Dederer käy läpi koko joukon kelvottomasti eläneitä ja muita kiusanneita. Picasson naisjutut saavat ansaitsemansa kohtelu, samoin Hemingwayn viinanhuuruinen megalomania. Neromyytti, ajatus neroudesta huonon käytöksen oikeuttajana, tutkitaan ja perustettoomaksi todetaan. 

En ole lainkaan varma, että kirjan pääväite elämänkerrallisesta kaudesta pitää paikkansa. Ainakaan itselläni ei ole tapana käyttää aikaani taiteilijoiden elämänkertoihin perehtymiseen, en usein edes kiinnitä huomiota taiteilijan (erityisesti kirjailijan) identiteettiin, nimeenkään. Ehkä olen tässä suhteessa poikkeus. 

Jos kuitenkin uskoo elämäkerralliseen kauteen, Dedererin kirja on hyvä yhteenveto kelvottomien konnien synneistä. Lukija voi sitten kirjan lopussa, jossa Dederer itsekin käy väitteitään epäilemään, ei pidä itseäänkään synnittömänä 200 sivun jälkeen, katsooko Allenin leffoja vai ei. 

Kirjassa on tuskastuttavan paljon löperöä teksitä Dedererin elämästä, miten hän istuu sohvalla ja miten hän on käynyt terapiassa ja millaista on ylemmän keskiluokan tuska Seattlessa etc. Jos ne olisi jättänyt pois, kirja olisi parempi, joskin siitä puuttuisi puolet sivuista. Dedererin tapa kirjoittaa jättä lukijaan ikävän maun joko kirjoittajan tai hänen yleisönsä puutteellisesta sivistyksestä ja lukeneisuudesta