Intermezzo / Sally Rooney

Sally Rooney jatkaa ihmisyyden tutkimista irlantilaisten nuorten ja aikuisten elämää kuvaamalla. Intermezzo kertoo kahdesta veljeksestä. Ivan on hieman autistinen, 22- vuotias shakkimestari, juuri valmistunut teoreettisesta fysiikasta, elättää itsensä data-analyytikkona. Peter on 35-vuotias filosofiasta valmistunut, työskentelee juristina. Heidän isänsä on juuri kuollut, kirja alkaa hautajaisista. 

Veljesten suhteet ovat huonot, ne menivät rikki samalla kun Peterin suuri nuoruudenrakkaus, Sylvia, joutui onnettomuuteen ja jäi pysyvästi kivuliaaksi. Sylvia on professori. Peter suri rakkauttaan, ja on Sylvian hyvä ystävä, ei enää rakastettu, koska Sylvia ei halua. Komeaksi kuvailtu Peter viettää aikaa 23-vuotiaan Naomin kanssa, joka on vapaa sielu, kaunis, villi ja asuu yhteissössä.

Ivan osallistuu maaseudulla shakkitapahtumaan, tapaa siellä Margaretin, ja he rakastuvat. Rakkauden tiellä on Margaretin ikä, 36 vuotta, ja hänen rikkoutunut mutta yhä oleva avioliittonsa juopon kanssa. 

Kirjan tapahtumat käsittelevät tämä nelikon, hieman heidän kavereittensa, elämää. Ivan ei siedä veljeään, isän kuolemasta nousee kaunoja, asioita on jäänyt sanomatta. Peter elää kahden rakkautensa välillä, tarttuu välillä liian hanakasti pilleripurkkiiin ja tuoppiin. Margaret tuskailee ikäeroa, äitinsä moitteita siitä ja hajonneesta avioliitosta. Naomi postaa kuvia OnlyFansiin, on aivan rahaton, ja saa lopulta häädön, muuttaa Peterin luo. Ivan muuttaa isältä tyhjäksi jääneeseen taloon, jonne Peterin kanssa riitautunut Naomiki päätyy. Tästä alkaa kirjan loppuselvittely, aina onnelliseen loppuun asti. 

Tarinaan kietoutuu Irlannin nykytila asuntopulineen, opiskelijaelämän ja kolmkymppisten elämien erot, sosiaalinen media ja puhelimen tärkeys. Kirja kuvaa nykyhetkeä melkein dokumentaarisesti: miljöö, tavat, tavarat, vaatteet. 

Tärkeintä kirjassa taiteellisesti on Rooneyn tapa kirjoittaa henkilöidensä ajatuksen virraksi. Lukija pääsee henkilöiden sisään, kuulee ja näkee ja kokee mitä kukin kokee. Kirjan vuorosanat ovat vain pieni osa, ja sanottu on usein eri kuin ajateltu. Tämä on poikkeuksellisen hienoa, joskin kirja tämän vuoksi on hyvin pitkä. Sitä voi onneksi lukea osin silmäillen, henkilön sisältä käsin, koska asia toistuvat aivan kuten elämässäkin. 

Jään odottamaan jatkaako Rooney tällä tavalla seuraavassakin kirjassaan.