Mane

Tarina Suomesta, Karjalasta, Venäjästä ja erityisesti rakkaudesta, 1880-luvulta, kertoo kahden nuoren naisen elämästä Sortavalan opettajaseminaarissa. On kesä 1880, seminaarin pääsykokeet. Viipurilaisen saksalaisperäisen kauppiasperheen tytär Tilda on paennut pääsykokeisiin vaimon roolia, hän ei halua naimisiin, hoitamaan kotia. Opettajattarethan eivät tuolloin naineet. Hän tapaa Jelenan, salaperäisen laatokkalaisen kalastajan, upporikkaan laivanvarustajan tyttären, ja he rakastuvat vähitellen.  Kirja kertoo Tildan ja Jelenan rakkaudesta, sen syvenemisestä ja sitä raastavista ristiriidoista, erityisesti Jelenan suvun hurjan maineen aiheuttamista. Sortavala elää elämäänsä rakkauden taustalla, on tanssiaisia, juhlia, ankaria talvia, kesän tuoksuja, runoja kerääviä ylioppilaita Helsingistä asti. On myös miesten ja naisten välinen epätasa-arvo, miehet käymässä huorissa, naisilta vaadittu siveellisyys, sukupuolittuneet roolit seminaarissakin. Kirja on kuin dokumentti 1880-luvun elämästä...

On aro, kuiva, sateen jälkeen vihertävä, kuin elämäkin, mutta pääosin autio, ankara toivoton, loputon ja silti lyhyt. Arolla kulkee rekka, sitä ajaa mies, joka on vasta nelikymppinen, allekin, mutta jo hampaton vanhus. Hänen elämänsä on kuin Venäjä, romahtanut, humalainen, sairastuva. Hänen tarinansa kertoo tyttärensä, jonka hän on menettänyt väkivaltansa ja häilyvän elämänsä vuoksi jo 10-vuotiaana.  Arosta kertoo Oksana Vasjakinan romaanin tytär. Hän muistelee isäänsä, joka kuoli AIDSiin ja juoppouteen 47-vuotiaana. Sitä ennen isä oli - muiden kaltaistensa tavoin - hakannut vaimoaan, pettänyt häntä, ja ajanut perheensä pakoon, isovanhempien luo. Kaikkien elämä on kurjaa, yhteiskunnasta ei juuri ole apua, se on hylännyt kaikki. Tytär pääsee kuitenkin yliopistoon, tapaa siellä rakkauden, joka kantaa, luo uskoa tulevaan. Isä on ylpeä opiskelevasta tyttärestään, yrittää näyttää sen ja ostaa arbuusin.  Tytär ja isä matkustavat aron halki, rekkaparkkien kautta, hikoillen ja kahvilo...

Maata pitkin matkustavien FB- ryhmässä kysytään usein: erilliset liput vaiko interrai-lippu. Minusta on alkanut tuntua siltä, että tässä on taustalla lentomatkailu ja ajatus siitä, että matkalla on yksi määränpää ja että matkan reitti on päätetty tarkalleen ennen matkalle lähtemistä. EIkä näitä päätöksiä sitten peruta! Interrailin idea on toinen: matka itsessään on päämäärä, matkalle lähdettäessä ei tarkalleen tiedetä minne matka vie. Joitakin tavoitteita voi olla, jokin kaupunki tai uimaranta tai ravintola, johon on päästävä. Reitti muotoutuu sitten matkan aikana sään, tuulen suunnan, junien täyttöasteen, pirteyden, väsymyksen mukaan, ja tietenkin majoituksen saatavuuden. Jos Milanossa ei ole halpaa majoitusta, siis kukkarolle sopivaa, ehkäpä Bolognassa tai Genovassa on. Tai jos Saksassa sataa, voi vaihtaa maata aurinkoisempaan. Jos olut on huonoa Lontoossa, voi matkata Prahaan. Interrail on vapautta, mahdollisuutta matkustaa ilman suunnitelmia, antaa sattumankin vaikuttaa. Se voi oll...

Maaginen pieni romaani, lyhyt ja silti täynnä elämää, ihmisyyttä.  Irlannin maaseutu, hieman epämääräinen ajankohta, ehkäpä joskus 1980-luvulla. Köyhän perheen tytär pääsee tai joutuu kesäksi lapsettoman ja varakkaamman perheen luo hoitoon, avuksi ja iloksi. Köyhän perheen äiti on taas kerran raskaan, ja siksi on syytä saada yksi lapsista hetkeksi muualle.  Ja niin käy, isä tuo lapsen varakkaamman perheen maatilalle. Tilan emäntä pesee köyhyyden pois, antaa siistit ja ehjät vaatteet. Kesä alkaa. Päivät sujuvat maatilan töissä, joita riittää aamusta iltaan, tyttö saa auttaa kykynsä mukaan. Välillä käydään ostoksilla läheisessä pikkukaupungissa, tyttö saa ensi kertaa omaa rahaa mukaan karkkikauppaan ja nätit vaatteet syksyllä alkavaa koulua varten.  Maaseudun tapahtumat soljuvat tarinan taustala. Lehmät poikivat, vanhukset kuolevat. Lukija saa seurata näitä elämää tyttären näkökulmasta, kirjahan on kirjoitettu hänen äänellään, hänen kertomanaan. Kieli on kiinnostavaa, tapah...

Mies on päässyt kuiville, on jo ollut pari vuosikymmentä tai ylikin. Ikää on liki 50 vuotta, eläke juoksee, vaimokin on ja elämä mallillaan. Vaan ei ole ollut aina: 1990-luvun laman aikoihin nuoren miehen, teinin,  elämä alkoi mennä sijoiltaan: päihteet veivät niin hänet kuin kaverinsa, ensin bileisiin, sitten rikoksiin, sitten korvaushoitoihin ja takaisin vetoluukkuihin, kadulle, sairaalaan yliannostukista ja pahoinpitelyistä, ja osan tietenkin hautaan, melkein jokaisen.  Elämä on siis mallillaan, mutta entiset kaverit kertovat, että pikkusiskon kuolemassa silloin joskus bileiden jälkeen oli sittenkin jotain epäilyttävää. Että pikkusisko ei kuollutkaan noin vain itsekseen metsään käveltyään vaan että joku edeauttoi, ehkä tappoikin.  Muistot heräävät. Puoliso on matkoilla, puhelin ei tavoita. Mies joutuu kohtaamaan menneisyyden haamut - osa heistä elää vielä spurguina, rujoina ja katkerina - kaduilla, muistoissaan, unissaan.  Kirja kulkee nykyhetken ja takaumien kaut...

Loviisa Pihlakosken erilaisista sairastapauksista kertova novellikokoelma alkaa kirjaimellisesti kutkuttavan jännittävästi. Novelllin Ei kiitos kertoja kulkee metrolla lääkäristä kotiin kiusallisen ihottuman piinaamana. Tekisi mieli raapia vain ei kehtaa eikä saisikaan. Lähellä on muita ihmisiä, hajuja, bakteereita, ehkäpä seuraavassa vaunussa vähemmän.  Sama intensiviisyys jatkuu muissakin kertomuksissa. Eräässä nainen kärsii kovista kivuista, on aivan lopen uupunut, mies näkee rosvojen vievän hänen rinkkansa kellarista, syntyy riita, ja nainen mustasukkaistuu rinkalle. Ja sitten käy ilmi, että nainen on raskaana, on aika lähteä laitokselle.  On myös seesteisiä kertomuksia kuten kertomus krematorionhoitajan työpäivästä, sen yksinäisestä rauhasta, jonka riikkoo nuoruudenrakastetun nimi työlistassa. Vaan onko arkusta rakastettu vai joku muu.  Pihlakoski osaa luoda erityisiä asetelmia, jotka muutamassa sivussa kääntyvät ympäri. Terapeutti päätyy potilaan ongelmia sijaan poh...

Millaista on elää pienessä kaupungissa, kun äiti sekoaa ja nielee kaiken, ihan siis konkreettisesti, ikää on 16 vuotta, on tyttö ja rakastuu toiseen tyttöön? Ja kun isä on aina ystävällinen, ja kun rakastettu on itseä suositumpi, pääsee viikonlopun juhliin? Entä miltä tämä kaikki vaikuttaa noin 10 vuoden kuluttua, kun kaupunki on vaihtunut isompaan, teinirakastaja on kadonnut SoMestakin, ja yksinäisyys kalvaa.  Kaisa Vahteriston esikoisromaani, kokoelma fragmentteja, käsittelee pienten tapahtumien kautta isoja teemoja. Kirjan kulkee pienten tunnelmakuvien myötä kronologista kerrontaa vältellen ja silti kokonaisen ihmiselämän ensimmäisen kolmanneksen kattaen, hienovaraisesti.  Teinirakkauden kuvaus on hienovaraista, jotenkin poikkeuksellisen hyvin kirjoitettua. Tyttöjen välinen intohimo, sen vastakohtana mustasukkaisuus ja teini-iän loputon epävarmuus kiehtoo, innostaa lukijaa muistelemaan omaa nuoruuttaan, millaista oli olla 16-vuotias ja kun kaikki oli uutta.  Kieleltään...

Katri Naukarin kirjassa nykyhetken ja muutaman vuosikymmenen hienot elämät kohtaavat kohtalokkain seurauksin. Veijarimaiset tapahtumat kätkevät alleen terävää yhteiskunta-analyysiä, joka saa lukijan sekä kiemurtelemaan myötähäpeästä että nyökkäilemään havaintojen terävyydelle.  Parikymppinen Doris on muuttanut Suomesta New Yorkiin, työskentelee työluvatta, ja pyrkii luomaan itselleen some-presenssiä. Rahat ovat lopusssa, algoritmi vaatii 10 postausta päivässä. Onneksi samaa kahvimukia voi ulkoiluttaa eri nähtävyyksien edessä, käydä treffeillä miehen maksamana ja kuvata itsensä Manhattanin silhuettia vasten.  Doriksen on New Yorkiin houkutellut Niina, joka tekee bo$$ bithch girl -podcastia ja myy kalliita valmennuksia wanne-be-sometähdille. Podcastien translitteraatiot ovat riemukkaita, hykerrettäviä parodioita some-puheesta.  Toisaalla, Palmukaupungissa, ikääntyvät taikurin Scott Demonin yleisöt kutistuvat. Some täyttyy ikävillä kommenteillä, liput eivät käy kaupaksi. Luk...

Heikompien auttamisessa on syytä olla tarkkana. Jos ei ole ja auttamiseen sotkee kristinuskon katolisen version, voi käydä kuten Irlannissa: nuoria, aviottoman lapsen saaneita naisia suljettiin lukittuihin tiloihin, nunnaloihin, joissa he joutuivat tekemään ankara pesulatyötä. Lapset annettiin pois. Tuhansia naisia ja lapsia kuoli. Näin aina vuoteen 1996 asti. Claire Keeganin pienoisromaani Nämä pienet asiat kertoo näiden naisten tarina, mutta ei suoraa. Kirjan päähenkilö, Bill, on itsekin nuoren naisen avioton lapsi. Hänen äitinsä ei omaksi ja Billin onneksi joutunut pesulanunnalan vaan sai asua lapsettoman leskirouvan maatilalla. Bill sai koulutuksen ja pesämunan ja perusti hiili- ja halkofirman. Kirjan alussa Billillä on 5 tytärtä, kaunis ja viisas vaimo, menestyvä mutta kovasti työtä vaativa firma. Eräänä päivänä Bill vie nunnalaan hiiliä, tapaa hiilivarastossa nuoren tytön, joka haluaa paeta ja hukuttautua jokeen. Häntä on kohdeltu kaltoin, hänen lapsensa adoptoitu ties minne....

Jos äitiyspakkaukseen kuuluisi kirja, Salmenniemen uusin romaani Valohammas sopisi sinne kuin vaippa vauvalle. Tai oikeastaan kirja pitäisi luettaa kaikilla nuorilla, jotta he saisivat tietää millaista lapsiperheen arki on. Ja sehän on täynnä työtä, puuhaa, ja erityisesti rakkauta.  Valohammas kertoo yhden päivän tapahtumista kirjailijan perheessä. On kaksi lasta, toinen aivan pieni vauva vielä, toinen vieroittumassa vaipoista. On äiti ja isä, on kesä, on kirjailijalla apuraha, eikä ole kiire mihinkään.  Aamulla perhe herää, isä ensin, sitten muut. Syödään aamiaista, leikitään, lähdetään ulos puistoon. Lapsia pitää koko ajan vahtia, syötää, huoltaa. Äiti ja isä vuorottelevat suihkuhetkensä, päiväunensa. Kirjailija tekee ruokaa, siivoaa, ja palkinnoksi pääsee hetkeksi päiväunille.  Päivän kulun kuvauksen keskeyttää takauma, jossa kirjailija on Sitrassa illallisella. Hän on kirjoittanut luvun Sitran julkaisemaan teokseen ja palkkion lisäksi saa nauttia illallista hyvässä ja...

Uusperheessä kuohuu. Perheeseen kuuluuvat Esa-isä, Jaana-äiti, aikuinen Vuokko-tytär ja 8-vuotias Janitra. Esa on Vuokon isä, Jaana Janitran äiti. Vuokon äiti on mielisairaalassa ja Janitran isä Petejuuri vapautunut vankilasta. Esalla on kokkitavaratukkuliike, Jaana vuokraa AirBnB-asuntojaan.  Perheen rauha järkkyy, kun Pete vapautuu vankilasta ja pyrkii Janitran synttäreille. Kun ei pääse, vierailee Pete naapurin Matiaksen luona ja pakottaa hänet mukaansa hämärähommiinsa eli perintäpuuhiin. Samoissa puuhissa Pete tapaa dementoituvan mummon, jonka asunnon ostamisen halvalla muuttuu pakkomielteeksi. Ensin vaan pitää saada alkupääomaa, jonka Pete saa Esalta, joka pelkää firmansa kannattavuuden laskevan ja kuvittelee kiinteistöhuijauksen pelastavan pulasta.  Tämän kaiken lisäksi hyvät ihmiset eivät saa pidettyä elämäänsä järjestyksessä. On traumoja, keski-iän väsymystä, erektio-ongelmia ja petollisuutta. Pinta pysyy tyynenä, mutta pinnan alla kuohuu.  Liimatta kirjoittaa pin...

Junamatkailu on ekologista, hauskaa, turvallista, opettavaista. Vaan helppoa se ei ole. Tollompikin osaa osaa halvan lipun lentokoneeseen ja siirtyä kentälle ja kentältä vaan koetapas ensimmäistä kertaa matkata junalla Barcelonaan tai Firenzeen. Ei onnistu noin -vain, neuvot ovat tarpeen, varsinkin hyvät ja koetellut neuvot. Malhotran ja Viian kirja tarjoilee 100 hyvää ja koeteltua neuvoa aloittevalle junamatkailijalle. Lukija oppii ostamaan liput, ymmärtää millaisia junia Euroopassa kulkee, miten niissä saa safkaa, mitä kannattaa ottaa mukaan. Kirja myös kertoo missä ovat kauneimmat reitit, miten valitsemalla Pariisin sijaan pikkuisen rannikkokaupungin voi säästää sekä rahaa että hermoja.  Kirja jopa kertoo miten junassa voi aloittaa keskustelun kanssamatkustajien kanssa. Aikaahan junassa matkustavalla on, koska matka alkaa jo kotoa, oikeastaan heti matkan aluksi on perillä.  Kirjassa on myös vinkit lasten kanssa matkustamiseen, mikä nettikeskusteluiden perusteella on monelle...

New York 1980-luvulla: republikaaninen hallinto ahdistaa, AIDS-epidemia riehuu, homoseksuaalien vapautunut elämä puistoissa ja Manhattanin rantojen raunioissa on uhattuna. Kehen luottaa, miten elää kun kuolema on läsnä intiimeissä hetkissä. Ja miten elää, jos on homoseksuaali mutta tehnyt uransa ja itsensä kommunistivainojen pääpahiksen asianajana. Miten kohdata omalle kohdalleen sattuva virus, miten elää viimeiset päivät. Entä miten mormonina elää kaksoiselämää, yrittää tukahduttaa seksuaalisuutensa, ja miten unohtaa rakastamaton isä? Entä kuka saa pelastavaa lääkettä ja pelastaako se sittenkään ja jos niin kenet? Angels in Amerika kertoo kaikesta näistä asiosta, pitkään ja perusteellisesti. Keinoina musiikki, laulu, tanssi, fantasia, unen ja toden sekoittaminen, taivaasta laskeutuvat enkelit, vierailut taivaassa ja puistojen hämärissä kulmissa. Väkevää, hauskaa, noloa, kaikki tunteet esille nostavaa, taitavaa teatteria. Näytelmä on alunperin 8-tuntinen, 8-näytyöksinen ja vuodelta 199...

Perinnöllä rikastunut ja itsetuntonsa rakentanut mesenaatti on rakennuttanut Afrikkaan, köyhän maan pieneen merenrantakylään, residenssin. Sinne hän - säätiönsä nimissä - kerää taiteilijoita residenssiin ja heitä paimentamaan aina uuden harjoittelijan, nuoren taidehistoriaa opiskelevan naisen.  Tällä kertaa residenssiin matkustavat taidemaalari, biotaiteilija, kirjailija, säveltäjänero ja teatteriohjaaja. Kaksi ensinmainittua naisia, muut miehiä. He asettuvat Safa Space -residenssiin, saavat täysihoidon, voivat tilata juomia ja keskittyä taiteeseensa.  Kaikki on aluksi hyvin, mutta työt ei suju. Osalla työ ei ole sujunut vuosikausiin, -kymmeniin. Viina maistuu kyllä liiaksikin. Yhteiselo on hankalaa, kullakin oma katkeruutensa, ja kateudesta nouseva halveksunta, pelko työkyvyttömyyden paljastumisesta.  Kirjan juoni jääköön kertomatta. Se pitää otteessaan, tapahtumat ovat kiinnostavia ja yllättäviäkin. Kirjan keskeisin sanoma, tai kohde, on taidemaailman ilmiöiden tarkaste...

Moni sanoo kyllä vaikka pitäisi sanoa ei ja kärsii sitten ajanpuute alkaa ressata. Tai moni auttaa aina vaikka ei tekisi mieli ja sitten elämä kärsii. Jotkut taas kuuntelevat loputtomiin jaaritteluita. On vaikeaa kertoa muille missä raja menee, mitä ei halua tehdä tai itselleen tehtävän.  Ja toisaalta: monet eivät osaa asettaa itselleen rajoja. Kertovat tuntemuksistaan ja elämästään aivan liikaa ihan tuntemattomille. Halailevat kysymättä lupaa, soittelevat yöllä.  Suvi Bowellanin pieni self-help-teos kertoo millaisia rajoja ihmisellä on, tai ainakin pitäisi olla: muun muassa tunteellisia, fyysisiä, sosiaalisia, ajankäytöllisiä ja niin edelleen. Hän kertoo miksi nämä rajat ovat tärkeitä hallitun elämän, onnellisuuden vuoksi, ja miten niitä usein on vaikeaa asettaa.  Kirjassa on helppoja neuvoja rajojen asettamiselle, ein sanomiselle, oman ajan ja elämän puolustamiselle, ja sille miten voi tajuta rajojen ylittyvät (vihastuttaa, ummettaa, ahdistaa). Ja lopuksi Bowellan kerto...

Henrik Tikkanen rakasti elämässään montaa naista, lukemattomia pulloja mutta vain yhtä kaupunkia. Hän koki olleensa naimisissa Helsingin kanssa, piirsi siitä tuhansia kuvia, asui eri puolilla kaupunkia, ja eli kaupungin kasvun syntymävuodestaan 1924 kirjan julkaisemiseen vuoteen 1972 asti. Tikkanen kuoli 60-vuotiaana vuonna 1984.  Tikkanen syntyi rikkaaseen pankkiiriperheeseen Kulosaareen aikana, jolloin Kulosaaren rakentanut Kulosaaren Huvilakaupunki Oy oli mennyt konkurssiin, saarella asui oman kuntansa asukkaita ja sieltä pääsi Helsinkiin, syntiseen Sörkkaan, narisevaa siltaa pitkin. Perheen rikkaudet katosivat erään pankin kaatuessa, tuli muutto Töölöön, lapsuuden ja teiniyden vuodet Kampissa ja Töölön rajalla, suojeluskuntailua, ja sitten sota, vuodet rintamalla.  Sodan jälkeen oli kiire ottaa menetetty aika kiinni, kaasu painettava pohjaan. Tikkanen kertoo Helsingin kapakoiden tarinoita, armoitettujen juoppojen tempauksista. Kirja voisi olla alaotsikoltaan “kuka joi mitä...

Onko kohtuullista odottaa, että näytelmän viesti tai sanoma tai edes aihe avautuvat katsojalle, joka ei ole ennen esitystä lukenut käsiohjelmaa? Tämä kysymys jäi vaivaamaan minua Akse Petterssonin näytelmän jälkeen. En näet ymmärtänyt mitä näytelmä yritti minulle kertoa. Näytelmä on hauska. Se on kuulemma valmistunut työryhmän improvisaatioden myötä. Vitsit naurattavat ja seuraavat toisiaan, joskus vitsit toistavat itseään kymmenen kertaa varman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Ja vaikutus oli varma: yleisö nauroi. Minäkin nauroin - ja minä en yleensä naura teatterissa.  Näytelmässä on meneillään jonkinlainen merkillinen tulevaisuuteen kurkottelu 1970-luvulla. Tutkimusfirmassa on töissä patruunaelkeinen pomo, vähemmistökommunistinen luottamusmies, hieman hönö tutkija ja tutkimuskohteeksi valikoitunut keski-ikäinen nainen. Monenlaisin menetelmin nainen pannaan yrittämään matkaa tulevaan ja matkan aikana kerättyä dataa sitten ihmetellään. Paitsi että muutaman kokeen jälkeen tämä osa juo...

Outi Pakkasen vuoteen 2001 ja Lauttasaaren sijoittuva dekkari Yön yli palautttaa hienosti mieleeni yli 20 vuoden takaisen maailma. Kännykät olivat jo yleisiä, mutta niin olivat vielä puhelinluettelot. Ihmisiä ei saanut aina kiinni, koska osa ei kantanut kännykkäänsä mukana. SoMea ei ollut, joten tietoja entisistä luokkakavereista ei saanut netistä vaan ainoastaan keskustelemalla.  Helsinki oli myös erilainen. Stockalla oli herkku, Lauttasaaren Rixi-baari oli keskeinen paikka. Metrolla ei päässyt Lauttasaareen, joten moni romaanin henkilö autoilee. Osa kahviloista ja ravintoloista on jo kadonnut, osa ei. Dekkarin kaupunkikuvaus on uskottavaa, lähes dokumentaarista.  Tarina on erikoinen: ketään ei murhata ja rikoskin tapahtuu vasta kirjan puolivälin jälkeen. Sitä ennen Pakkanen esitteleen henkilöt, joita on paljon ja joita yhdistävät menneisyyden tapahtumat paljastuvat vähitellen. Kirjassa on nykyhetken lisäksi päiväkirjatekstiä, jonka kirjoittajasta ei ole aluksi tietoa. Päiväk...

  Näivetänkö vai elävöitänkö kaupunkiamme ja sen keskustaa. Vaikea sanoa, mutta näissä mestoisssa olen rahojani käyttänyt viime aikoina. Ostoksia 2024 - 2025 Helsingissä ja löhialuueella Vaatteet: - Dressman - Partioaitta - Scandinavia Outdoor - Stockman - R-collection Muuta tavaraa: - K-rauta - Motonet - Urheiluaitta - Larun pyörä - Clas Ohlson - Akateeminen - Nide - Rosebud Sivullinen - Bike Planet - Puuilo - Ikea Vantaa Palveluita - Kampin suutari - Eastonin suutari - Roihuvuoren ompelimo - Star ompelimo - Hiltusen pyörähuolto - Martin pyörähuolto - Hi5Bikes - Parturiliike Gentleman and Lady - Roihuvuoren kirjasto - Kansalliskirjasto Apteekit - Itis - Kamppi - Yliopiston - Herttoniemen - Kipparlahden Baarit ja kahvilat / yleisimmät - Roihuvuoren Rio - Hard Rock House - Ruiskumestari - Ekberg - Rytmi - Sivukirjasto - Meli - Kardemumma - Kahvisiskot - Hallikahvilat - Wanha Pehtoori - Puotilan kartano - Coolhead - Gateau Redi & Karhupuisto - Izza Kallio - Harbor bar - Stadin pa...

Olivia Laing rakastuu ja muuttaa Britannista Amerikkaan, New Yorkiin. Jotenkin vain rakkaus väljähtyy. Olivia jää asumaan kavereittensa kämppiin. Yksinäisyys kalvaa, on vaikeata löytää juttuseuraa, ja silloinkin kun sitä löytyy, tulee usein möläytetyksi vääriä sanoja, väärinymmärryksen nolottavat vaikka kieli on englanti, äidinkieli. Olivia miettii ja pohtii yksinäisyyttä, huomaa New Yorkissa eläneen monia taiteilijoita, joiden elämää yksinäisyys, ulkopuolisuus, marginaalisuus on määrittänyt, ja joiden taiden monelta osin on ollut kommentteja yksinäisyyten, toisen löytämisen vaikeuteen.  Kirja on siis sekä essee yksinäisyydestä että taidehistoriasta, onnistunut molemmissa pyrkimyksissään. Taiteilijoista mainittakoon Hopper, Warhol, Wojnarowich (homojen elämää valokuvannut), Darger (talonmies, joka salaa maalaisi tuhansia tauluja), Garbo (vuosikymmeniä yksin eläkkeellä), Sperber. Kaikki olivat yksinäisiä, ja useat heistä 1980-luvun AIDS-epidemia sysäsi vielä syvempää yksinäisyyteen,...