Mane

Maaliskuun loppu. Huomenna huhtikuu. Poikkeustila jatkuu näillä näkyminen toukokuun puoliväliin, mutta kahvilat ja ravintolat ja baarit menevät 4.4.2020 kiinni ja pysyvät suljettuina ainakin kesäkuun alkuun asti. Mitä ilmeisimmin poikkeustilakin jatkuu kesäkuulle. Tänään on ollut omituinen päivä. Aamulla S:n työtietokoneen virtaliitin hajosi - liitos emolevyyn antoi periksi. Huonoa suunnittelua, kone on ollut käytössä vain pari kuukautta. Haimme varakoneen S:n työpaikalta Kalliossa.  Enpä ole Helsinkiä yhtä hiljaisena ja autiona nähnyt sitten 1980-luvun juhannusten. Ei ketään missään, liikennettäkin hyvin vähän, baarit ja jopa karoakebaari Populus oli kiinni. Joistakin toimistorakennuksista leijui ruokalan tuoksu.  Katujen pesu on alkanut. On aikakin, pölyä on ilma ruskeana ja silmissä vielä kotiin palattuakin.   Kahviloista tuli mieleeni elämäni kahvilat. Olenhan aina ollut innokas kahviloissa istuskelija ja kahvin juoja . Siispä elämäni kahviloita. El Cafe K...

Päivät alkavat muistuttaa toisiaan. Heräämme, käymme aamukävelyllä Marjaniemen uimarannalla. Emme ui. Sekä meno- että paluumatkalla tervehdimme Roihuvuoren Sankku-ponia. Yleensä tapaamme sen aamulla aamiaiseltaan, kauraa ja heinää syömästä, silloin emme kyllä Sankkua kiinnosta laisinkaan. Kevät edistyy Aamukävelyn jälkeen S aloittaa etätyöt työhuoneessamme. Minä vietän aikaani joko olohuoneessa tai makuuhuoneessa. Aivan liian paljon makoilen sohvalla tai sängyssä, mikä ei ole hyväksi ihmiselle, siis liiallinen selällään makoilu ja tietokoneen naputtelu. Ongelmaksi muodostuu välittömästi ortostaattinen huimaus eli sängystä noustessa tapahtuva verenpaineen lasku aivoissa ja siitä seuraava näkökentän pimeneminen. Niin kävi tänään muutaman kerran, putosin ihan polvilleni. Pidemmällä aikavälillä liiallinen makoilu aiheuttaa asentohuimausta. Kerran sellaisen sain kiusakseni. Joten nyt pitäisi vähitellen ymmärtää istua välillä olohuoneen pöydän ääressä. No, makoillessani tänään sai...

Kännykkä - minulla iPhone7 - on liki aina mukanani kodin ulkopuolella liikkuessani. iPhonessa on koko joukko erilaisia antureita: GPS, kiihtyvyysmittari, ilmanpainemittari ja ties mitä muuta. Anturit syöttävät signaaleja iPhonen liikeprosessorille, joka jalostaa signaaleista dataa, jota sitten on mahdollista jalostaa edelleen sovelluksissa. Historiaa Vuonna 2013 julkaistu suomalainen Moves.app oli ensimmäinen käyttökelpoinen päiväkirja- ja aktiivisuussovellut iPhonelle. Se osasi melko hyvin erotella kävely, pyöräilyn, juoksemisen ja ajoneuvolla liikkumisen. Movesin avualla oli helppoa pitää kirjaa liikunnasta eri tavoin ja pakoista, joissa vierailin. Facebook osti Movesin ja lopetti sen pari vuotta sitten. Käyttämäni ohjelmistot Tällä hetkellä käytän seuraavia päiväkirja- ja aktiivisuusohjelmistoja: Human päivittäisen aktiivisuuden mittaamiseen. Lifecycle saa dataa sekä käyttöjärjestelmältä että Apple Healthin kautta Human.appilta ja pitää kirjaa eri asioihin käyttämäst...

Sunnuntai. Joskus taannoin blogini mottona oli Goethen lausuma A man can stand anything but a succession of ordinary days . Nyt en osaa sanoa ovatko nämä melko samanlaisina kotosalla puuhastellen ja lähistöllä kuntoillen vietetyt päivät ordinary vai ei. Toisaalta päiväni ovat tavanomaisia, ainakin jos tavanomaisuus on edellisten kaltaisuutta. Toistaalta tässä ajassa ei ole mitään tavanomaista. Tämä on uutta kaikille, jotka ovat elossa. Edellinen vertailukohta olisi vuoden 1918 influenssa, mutta sitä ei enää kukaan muista. Sota-aikaan tämä aika ei vertaudu, vaarat ovat erilaisia, yhteiskunnan sulkeutuminen erilaista. Kenelläkään ei ole tietoa siitä miten tämä loppuu. Sodat loppuvat rauhaan ja jälleenrakennukseen, mutta miten tämä loppuu? Millaiseen maailmaan siirrymme? Siitä lisää pohdintaa ensi viikolla. Ihminen nousee roskalaatikosta , HAM:n kokoelmatiedot Kuvanveistäjä Oskar Mikans, Latvia Elämme liian mielenkiintoisia aikoja. En ole vieläkään uskaltautunut uutisten äärelle...

Ihminen on kielellinen olento. Ilmaisemme itseämme kielellä, puhumalla. Mutta olemme paljon muutakin, ilmaisemme itseämme myös muin keinoin. Iggy Lond Malmborg in teos Things in my mouth tutkii kielen ja ilmaisun ja yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden ja niiden perusteita. Näimm teoksen Tallinnassa Kanuti Gildi Saalissa. Satuimme esitykseen, jonka jälkeen Iggy kertoi teoksen synnystä ja sen taustalla olevista filosofisista ja teatteritaiteellisista ajatuksista. Teoksen alku Teos oli minulle vaiketa katsottava. En saanut siitä aluksi mitään tolkkua. Ennen esitystä Iggy pyysi yleisöä säästämään kysymykset, välttämään esityksen keskeyttämistä. Esitys alkaa pitkällä monologilla, näyttämöllä on polvillaan kaksi hahmoa, joista toinen nousee myöhemmin ylös. En kerro mitä toinen tekee. Iggyn seuraan liittyy toinen esiintyjä. Esitys on pääosin kielellinen, käyttää tilaa mielenkiintoisesti: esiintyjät kävelevät katsomon alta, mutta heidän äänensä kuuluu muualta. Välillä esityksessä e...

Kevään ensimmäinen leskenlehti Tänään unohdin tietoisesti koko koronaepidemian. En miettinyt sitä juuri lainkaan. Päätin jo heti aamulla herätessäni, että tänään minulla on koronaton päivä. Vähintään yksi koronaton päivä viikossa on ihmiselle hyväksi, jos ihmisen yhteiskunnalliset velvollisuuden sellaisen sallivat. Aamulla kirjoitin kolme blogikirjoitusta: autojen pysäköinnistä , eräästä elokuvasta ja kahvinjuonnin lopettamisesta . Kirjoittaminen on erittäin hyvä tapa ajatella ja täyttää tyhjiä hetkiä elämässä. Kävimme pitkällä päiväkävelyllä Viikin kallioilla ja Hallainvuoren metsässä. Molemmista on hienot näköalat yli kaupungin, aina Pasilaan ja keskustaan asti. Metsä oli houkutellut paljon muitakin keväisestä auringosta nauttivia retkeilijöitä. Joillakin oli mukana eväät, jopa Trangiat. Parhaat näköalapaikat olivat valitettavasti varatut ja näinä aikoina on paikan varanneelle annettava täydellinen yksinoikeus näköalaan. Viereen ei sovi mennä hönkäilemään. Menomatkalla nä...

Vuoden 1973 kesä oli sateinen. Vanhempani olivat vuokranneet kesäasunnoksi vanhan maatalon Ruovedeltä. Maatalon pihasta lähti metsäpolku, jota pitkin pääsi talon omistajien uuden talon luokse. Pyöräilin polkua juuri pyöräilemään oppineen 5-vuotiaan innolla. Kahvilla Roihuvuoren Riossa.  Muistan kuinka sain maatalossa ensimmäisiä kertoja kahvia. Se oli niin hyvää. Kupissani oli kahvin lisäksi paljon maitoa ja sokeria. Olin välittömästi koukussa! 46 vuotta kului kahvia juoden - aamulla, töissä, kavereiden kanssa jutellen, joskus illallakin. Riippuvuuteni paheni välillä huolestuttavaksi. 1990-luvun alussa jouduin keittämään espressoa muovipulloon yöllä juotavaksi. Heräsin säännöllisesti ottamaan pienet huikat yön aikana. Aloin huolestua - ja koitin ensimmäistä kertaa kahvittomuutta. Ensimmäinen yritys onnistui hyvin. Muutaman päivän päänsäryn jälkeen vieroitusoireet katosivat eikä mieleni tehnyt kahvia. Olin jonkin aikaa juomatta ja sitten aloin taas juoda. Kului vuosikymmen...

On tapana sanoa, että yhteiskunnan sivistystason näkee yhteiskunnan tavasta kohdella huonoimmassa asemassa olevia. Nakachen ja Tolenadon Hors Normes -elokuvan (suomeksi Erityiset) perusteella sivistyneenä pidetyn ranskalaisen, erityisesti pariisilaisen, yhteiskunnan sivistystason on heikko. Elokuva kertoo nuorista ja nuorista aikuisista, jotka ovat erittäin pahasti autistisia tai muuten hankalia. He ovat niin hankalia, että heidän vanhempansa eivät pärjää heidän kanssaan. Myöskään yhteiskunnan viralliset hoitolaitokset (lastenkodit, sairaalat) eivät tule toimeen usein väkivaltaisten tai täysin itseensä sulkeutuneiden lasten ja nuorten kanssa. Bruno ja Malik Juutalainen poikamies Bruno tapasi erään tällaisen nuoren, otti hänet mukaan kesäleirilleen. Leiri sujui hyvin, sana Brunon pärjäämisestä kiiri ja Bruno ajautui perustamaan oman, yksityisen lastenkodin näille vaikeimmin hoidettaville, mutta silti niin vilpittömän ja välittömän liikuttaville ja rehellisille, nuorille. Brunon ...

Autonomisista autoista voisi olla sellainenkin hyöty, että niitä olisi mahdollista pysäköidä parkkihalliin paljon nykyistä enemmän. Katselin eilen naapuritalon parkkihallia. Siellä on kummallakin reunalla autoja ja autojen välissä noin 1,5-2 kertaa auton verran tilaa. Siis suurin osa kalliista hallista on käyttämättä. Tyhjää tilaa! Jos autot osaisivat a) liikkua itsenäisesti ja b) keskustella keskenään milloin mikin auto yleensä liikkuu, niin autot voisivat keskenään sopia optimaalisen parkkihallin täyttöjärjestyksen. Ja kun jotain autoa tarvitaan, niin autot voisivat keskenään sen hoitaa tallista ulos - vaikka se sitten olisi aivan perimmäisssä nurkassa muiden autojen takana. (samaan tapaan kuin vaikka EasyRentin tiloissa Karhupuistossa ukot siirtelevät autoja). Idea on siis ihan sama kuin automaattivarastoissa, mutta vielä tiukemmin pakattuna. Autohallihan voisi olla automaattivarasto ja siten auttaa autojen välistä kommunikaatiota ja järjestelyä. Onko tämmöistä...

Tänään kirjoitankin kronologisesti. Sankku-poni aamiaisellaan Klo 6: Heräsin unen loppumiseen. Unessa oikein mainiosti alkanut meininki loppui huomioon, ettei me nyt voida tällä porukalla olla näin lähekkäin, koska virus tarttuu. Sitten ei enää uni tullut. Klo 7-8: Aamukävely Sirkun kanssa Marjaniemen kallioille. Matkalla tervehdimme Roihuvuoren Sankku-ponia, joka oli aamiaisellaan. Syövä poni maiskuttaa rouskuttaa oikein viehättävästi. Klo 8-9: Aamiainen, uusimman Granta-aikakausikirjan lukemista. Luin tarinaa, jossa ensin nuoren naisen perhe kuolee syöpään ja sitten nainen itse, nuori tyttö vielä. Tyttöön on rakastunut kaksi poikaa. Riipaiseva tarina. Klo 9-12: Blogin kirjoittamista, lukemista, pyöräilyvideoiden katselua. Klo 12-13: Valmistin lounaaksi paahdettuja ruusukaaleja, luomuperunoita ja Lidlin savustettua silliä säilykepurkista. Erinomaisen herkullista. Klo 13-18: Luin, kirjoittelin. Pääsin mukaan a) laatimaan politiikkaperiaatteita poikkeustilan jälkeisenä ...

IMAX-teatteri ja sotaelokuva, jota mainostetaan yhdellä otolla kuvatuksi ja jonka budjetti oli likimain sama kuin eduskuntatalon remontin. Mikä voisi mennä pieleen? Juliste (*) Kahden tunnin jälkeen olin valmis toteamaan, että monikin asia voi mennä pieleen. Tai oikeastaan vain yksi: elokuvan tarina ei ole mielekäs, uskottava eikä mitään uutta ihmisyydestä tai mistään muusta merkittävästä opettava. Elokuva kertoo kahdesta taistelulähetistä, jotka saavat tehtäväkseen viedä viestin ei-kenenkään-maan läpi joukoille, jotka ovat ryhtymässä hyökkäykseen, joka on tuomittu epäonnistumaan. Eletään ensimmäisen maailmansodan asemasotavaihetta, saksalaiset ovat vetäytyneet brittien rintaman edestä ja siirtyneet vähän taaemmas. Brittien tiedustelu saa selville, että saksalaiset ovat luoneet uudet asemat, joihin hyökkääminen olisi briteille tuhoisaa. Tiedustelu ei saa tätä viestiä hyökkäystä suunnittelevien tietoon, joten viestiä viemään laitetaan kaksi taistelulähettiä. Toisen heistä veli o...

Alkuvuodesta, aikana ennen koronaa, kävin ahkerasti elokuvissa. Minulle sattui jäämän edellisestä työpaikastani kulttuuriseteleitä, joilla sain ostetuksi Finnkinon sarjalippuja, joista suuri osa nyt jäi käyttämättä. No, se lipuista. Pyrin valitsemaan erilaisia elokuvia, erityisesti eurooppalaisia elokuvia. Huomasin ohjelmistosta La Verite -elokuvan. Sen tapahtumapaikaksi mainittiin keväinen Pariisi. Siinäpä oli jo riittävä syy lipun hankkimiseen. Elokuvan pituuskin oli alle 2 tuntia. Ihanaa, luvassa kauniita kuvia keväisestä Pariisista. Vaan eipä siinä niin käynytkään. Ensinnäkään elokuvasta ei käynyt ilmi oliko kevät vai syksy. Toisekseen Pariisia siinä ei juuri näkynyt yhtä puiston keskellä (ja vankilan edessä) olevaa taloa ja elokuvastudiota lukuunottamatta. Se Pariisista. Mutta eipä hätää. Elokuva on kerrassaan mainio. Juoni menee seuraavasti. Pääosissa ovat äiti (jota esittää Catherine Deneuve) ja tytär (Juliet Binoche, yksistään syy nähdä elokuva, erityisesti tässä roolissa...

Näinä ankarina aikoina ei pidä juoda olutta illalla. Jos näet yöllä herää käydäkseen vessassa, ei uneen vaipuminen olekaan aivan helppoa. Näin onnettomasti kävi minulle yöllä. Päädyin valvomaan puoli neljästä puoli seitsemään ja sitten taas nukkumaan puoli kymmeneen. Näin työttömälle puoli kymmeneltä herääminen ei ole ongelmallista. Nämymä Viikin kallioilta Söin aamiaiseksi tavanomaiseen tapaani marjoja, mysliä, pähkinöitä, mysliä ja suklaakauramaitoa. Luin Helsingin Sanomat enkä yllätyksekseni ahdistunut lainkaan. Olen selvästi alkanut tottua tähän poikkeustilaan vaikka poikkeustila kiristyykin taas: liikenne Uudenmaan ja muun Suomen välillä on tarkoitus lopettaa (tavaroita ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) huomisesta aina 19.4.2020 asti. Hyvin poikkeuksellista, erittäin iso askel ja perusoikeuksien rajoitus. Myös ravintoloiden on tarkoitus mennä kiinni lähiaikoina. Metsä Aamiaisen jälkeen jumitin sohvalla kuin selälleen käännetty sittisontiainen. Viimein Sirkku p...

Ovi on auki, mutta minne? Esseiden lukeminen on kuin lyhyiden matkojen tekemistä tuntemattomille alueille hyvän oppaan seurassa. Hyvä essee yllättää, kertoo jotain uutta maailmasta, opettaa jotain uutta lukijasta itsestään ja on kielellisesti nautittava. Antti Arnkilin esikoisteos Lauantaiesseet on erinomaisen hyvää esseistiikkaa. Kirjassa on 11 esseetä pitkän esipuheen lisäksi. Aiheet vaihtelevat hyvin laajasti äidin kuolemasta Skavabölen pojat -näytelmässä, Dave Ghrolin taiteen kautta helvetin kuviin Hannu Raittilan teoksissa ja lopulta hyvin liikuttavaan tarinaan Arnkilin taiteellisesti yhteistyöstä (kustannustoimittajana) Reko Lundanin kanssa. Kaikki esseet on kirjoitettu todella hyvin, niitä on ilo lukea. Erityisesti pidin Hannu Raittilan koko tuotannon läpikäyvästä esseestä, koska en ole itse Raittilaa lukenut. Nyt ymmärrän, että Raittilan lukeminen olisi hyvä tapa ymmärtää paremmin Suomen kehitystä nykytilaan, suomalaisen miehen mielenrakennetta (siis ehkä omaanikin). ...

Näissä maisemissa päiväni vietän Elämä jatkuu. Alan vähitellen tottua poikkeustilaan ja pandemiaan. Enää ei pelota yhtä paljon kuin muutama päivä sitten. Pystyn vähitellen tekemään jotain, joskin keskittymiskykyni ei ole lähelläkään aiempaa. Uutisissa sanoivat, että nämä nykyiset rajoitukset (ja niiden tiukennukset) ovat voimassa vähintäänkin 3-4 kuukautta. Se tarkoittaa nykyisen kaltaisen kotoilun ja lähiympäristössä ulkoilun jatkumista. Lähiseudun kadut ja polut tulevat tutuiksi. Kävimme kaupassa. Kaupassa oli lähes kaikkea mitä tarvitsemme. Emme ole kovin nirsoja, syömme mitä nyt sattuu kaupasta löytymään. Ruokahalu on hieman kadoksissa, joten senkään puolesta ei tarvitse erityisiä mieliherkkuja saada päivittäin. Jos ja kun tämä jatkuu kuukausia, laihtunen paljon. Ruoka ei maistu, mutta energiaa kuluu päivittäiseen 3 tunnin liikuntaa. Lisäksi oluen juominen on lähes loppunut, samoin herkkujen (suklaa, jäätelö) syöminen. Pitkään olen toivonut laihtuvani, mutta en siitä nyt os...

Pandemia ja poikkeustila ovat muuttaneet kaikkien suomalaisten elämää. Niin minunkin. Minä aloitin sosiaalisten tilanteiden välttelyn jo liki viikkoa ennen poikkeustilan julistamista. Se ei ole vielä ollut ylitsepääsemättömän vaikeata vaikka kaipaankin ystäviäni paljon. Olisi niin ihanaa päästä Roihuvuoren Rioon juttelemaan ja suunnittelemaan yhdessä järjestettäviä tapahtumia. Olisi myös ihana tavata veljeäni Tampereella. Tai muuten vain mennä johonkin kahvilaan istumaan ja lukemaan; lounaalle ruokalaan. Tai kutsua ystäviä kylään meille kotiin. Vaan se on nyt mahdotonta. Tilanne ei varmaankaan tästä kovin nopeasti palaa ennalleen tai edes sellaiseksi, että ystävien tapaaminen ei olisi iso riski. Siksi tähän on sopeuduttava, keksittävä erilaisia digitaalisia tapoja pitää yhteyttä ystäviin. Puhelin on kyllä hieno keksintö. Sen käyttö puhumiseen on viime vuosina jäänyt todella vähälle, mutta ei puhelimessa puhumisen taito ole mihinkään kadonnut. Viikon 12/2020 ajankäyttöni Niin, til...

Aika on kummallinen. Luulisi, että tämmöisessä karanteeninomaisessa kotioleilussa aika kuluisi hitaasti, että iltaa ja nukkumaan menemistä odottaisi kuin kuuta nousevaa. Vaan ei se niin taida ollakaan. Tänäänkin kello oli yhtäkkiä 17 ja nyt se on jo 22. Merkillistä. Nukuimme myöhään, söimme aamiaista (minulla tavanomaiset talkkunat, pähkinät, marjat, rahkat jne), hengailimme hetken himassa, minä yhä Arnkilin kirjaa lukien. Lukunopeuteni on hidastunut, on vaikeaa keskittyä, tekee koko ajan mieli tsekata mitä netissä tapahtuu. Ja samalla en oikein uskalla lukea uusimpia uutisia. Pelko ja ahdistus iskevät liian helposti. En halua niitä seurakseni jatkuvasti. Jossain luki, että ensimmäiset 2-3 viikkoa ovat vaikeimmat kriisissä. Sitten ihminen sopeutuu uuteen tilanteeseen - ja varmaankin pelkotilat ja ahditus hellittävät. Toivottavasti näin on! Metsässä oli kaunista. Kävimme pyöräilemässä. Yleensä pyöräilisimme vaikkapa rantoja pitkin Kallahdenniemen kärkeen, sieltä Uutelaan ja Ta...

Päivä kerrallaan. Huomisesta ei voi tietää oikeastaan muuta kuin mitä kalenteri ja säätiedotus kertovat. Niistä uskon ensimmäiseen, jälkimmäistä epäilen. Jotain voi kyllä tietää. Poikkeustila jatkuu. Hyvin todennäköisesti minä ja Sirkku pysymme terveinä, koska olemme nyt jo 1,5 viikkoa olleet pääosin kotona ja sitä ennen hyvin varovaisia olimme ulkona liikkuessamme. Viruksen olisi siis pitänyt itää hyvin pitkään molemmissa kumpaakaan sairastuttamatta, mikä ei liene todennäköistä. Lunta!  Tänään aamulla luin netistä uutisia, sorruin jopa Twitteriin, jossa epäsopua ja sekasortoa lietsovat kokoontuvat. Siellä on vahva usko likimain maailmanlopun koittamisesta. Luin kuitenkin perustellumpiakin artikkeleita. Erityisen kiinnostava on Haririn kirjoitus Financial Timesissä. Siinä hän huomauttaa, että jos emme ole tarkkoina, populistit voivat päästä hyödyntämään pandemiasta väkisin seuraavaa lamaa ja toisaalta pandemian varjolla on mahdollista ottaa käyttöön erittäin tarkkoja kansa...

Perjantai, 20. maaliskuuta 2020. Kolman virallinen päivä Suomeen julistettua poikkeustilaa. Kolman päivä siis siitä, kun eduskunta hyväksyi poikkeustilan valmiustilalain mukaisesti. Hallitus kyllä  poikkeustilahan toimenpiteineen esitteli on jo maanantaina. Itselleni oli jo viime viikolla selvää, että jotain suuria muutoksia, ehkäpä poikkeustila ja jopa ulkonaliikkumisrajoitteita, on tulossa. Siirryin itse "karanteenimaiseen" meininkiin jo viime viikon alussa. Rajoitin liikkumista julkisella liikenteellä, pesin käsiäni maanisesti (kuten yhä) ja tällä hetkellä viimeisen lounaan ulkona söin viime viikon torstaina 12.3.2020. Sen jälkeen olen syönyt kotona, pisin jakso kotilounastamista (sairausjaksoja lukuunottamatta) sitten lapsuuskodista muuttamisen jälkeen vuonna 1988. Hyvin outoa! Rutiineita olemme kehitelleet. Käymme aamulla kävelyllä ennen aamiaista. Sirkku ryhtyy aamiaisen aikana etätöihin, minä luen Hesarin ja ryhdyn omiin puuhiini. Minullahan ei ole työpaikkaa tällä...

Kaikessa taiteessa minua kiinnostaa erityisesti uusin, tuorein. Usein se herättää uusia ajatuksia ja tunteita, joskus joku on keksinyt jotain uutta tai onnistunut kokoamaan taidehistorian syövereistä palasia aivan uudella tavalla. Siksi käyn kuuntelemassa ja katsomassa pienissä keikkapaikoissa, gallerioissa itselleni tuntemattomia esiintyjiä ja taiteilijoita. Eilen Semifinaalissa esiintyivät Mymmelins ja The Bunbers. Mymmelinsistä en ollut aiemmin kuullut mitään. The Bunkersin soittajista tunnen muutaman Valkyriansista ja Candy Darlingista ja muista pitkään Helsingissä esiintyneistä bändeistä. Mymmelins soitti - minun mielestäni ja käsittäkseni - melko tyypillissä alternative rockia, melko raskasta toki. Rumpalinainen takoi White Stripesin tyyliin, mutta monipuolisemmin. Rytmiä lisäsi hyvin näppärä basisti, joka soitti välillä melko kitaramaisesti. Kitaristilaulaja soitti hyvin, soitossa oli kuultavissa syvä perinteen tuntemus. Soitossa oli iloa. Kappaleet olivat makuuni vähän lii...

Roihuvuoren Rio järjestää joka kuukauden ensimmäisenä torstaina uuden laulun iltamat. Niissä esiintyvät aloittelevat tai muuten vain itsensä uusiksi tuntevat muusikot, pääosin varmaankin yksin kitaran tai jonkin muun soittimen säestyksellä. 5.3.2020 iltamissa esiintyivät Santeri Seessalo Turusta ja Kimmo G Roihuvuoresta. Kimmoa olen kuullut jo monta kertaa monissa eri yhteyksissä ja kokoonpanoissa. Hänen musiikkinsa on imelänilkeää, kauniisti soitettua, melodioiltaan lähellä rakkauslauluja. Sanoitukset ovat riipaisevan täydellisessä ristiriidassa sävellysten kanssa kertoen sukupuolitaudeista, itsemurhista, mutta myös hyvästä elämästä. Kokonaisuus on innostavan erikoinen. Kimmolla on jo hyvä esiintymisrutiini, mikä tekee hänen kuuntelemisesta nautittavaa. Santeri S on minulle uusi tuttavuus. En tiedä hänestä muuta kuin mitä hän eilen biisien välissä kertoi. Hän on opiskellut Loimaalla media-assistentiksi, hänellä on ADD ja joku on 5 vuotta sitten varastanut hänen villakangastakkin...

Koska en käy nyt töissä, työmatkoja ei ole. Voisin pysytellä himassa, mutta en toki niin tee. Käyn säännöllisesti eri puolilla kaupunkia, pääosin keskustassa tapaamassa ystäviä, lounaalla, elokuvissa ja niin edelleen. Sää on ollut kamala. Niin kamala, etten ole viitsinyt kovin paljon pyöräillä. Pyöräilyä kertyi tammi- ja helmikuussa 750km ja kävely 450 km eli yhteensä 1200km, vuositasolla siis noin 7200km. Moottorisoiduilla ajoneuvoilla kuljin seuraavasti. Laivamatkat ovat ylivoimaisesti eniten päästöjä aiheuttaneet. Matkustin kerran Tukholmasta Turkuun, kahdesti kävin Tallinnassa ja kerran risteilyllä Helsingistä Tukholmaan. Risteily oli kyllä melko tylsä ja turha reissu. Vuositasolla näin jatkaen liikkumiseni aiheuttaisi päästöjä noin 1200kg, mikä on mielestäni melko paljon. Ehkäpä on syytä välttää ulkomaille matkustamista. Se ei ole nyt kovin vaikeata, koska Covid-19 -virus pitää huolen turhan matkailun karsimisesta.