Mane

Koronapandemian alussa päätin, että pysyn mahdollisimman loitolla tartuntatilaisuuksista kunnes hoidot paranevat ja mahdollisesti rokotteet valmistuvat, koska influenssastakin kovin sairaaksi olen tavannut tulla. Pysyin päätöksessäni enkä liikkunut julkisilla yli 1,5 vuoteen, käynyt ravintoloissa, etc. Enkä sairastunut koronaan. Rokotteen valmistuivat, sain ensimmäisen ja toisen. Lopetin tartuntatilaisuuksien välttelemisen, kuljin taas julkisilla ja matkustin ensin Ruotsiin ja sitten Tanskaan, maihin joissa maskiteatteri lopetettiin ensimmäisinä. Ruotsissa sitä ei aloitettukaan.  Sairastuin Aarhusissa koronaan helmikuun 2022 lopulla. Tauti oli lievä, kurkku kipeänä, matalaa kuumetta, väsymystä. Podin hotellissa, kävin aamiaisella yskivien hotellivieraiden kanssa, katsoin liki kaikki sarjan Yle Areenasta kännykkäni ruudulta. Pitkästyin vaikka nukuin 12 tuntia. Korona parani 5 päivässä, mutta jätti jälkeensä huimauskohtauksia ja väsymystä seuraavan kuukauden ajalle.  Toisen kerr...

Suomalaiset hiihtäjät eivät ole menestyneet lehdistön ja urheilukommentaattorien ja -johtajien odotusten mukaisesti Planican MM-kisoissa. Televisio-ohjelmat ovat  täynnä haastatteluita, joissa urheilijoilta intetään mikä on ettei suksi kulje. Lehdistössä kolumnistit ripottelevat tuhkaa lukijoiden niskaan, manaavat mitalikahvien ja täytekakkujen puutetta.  Selityksiä menestyksen puutteelle on moninaisia. Yksi asiantuntija kertoo sairastelun olevan syynä, toinen vääränlaisen harjoittelun, kolmas suksihuollon epäonnistumisen, ja niin edelleen.  Harva asiantuntija on huomannut, että jokaisessa kisassa on ollut vähintään 3 suomalaisia parempaa urheilijaa. Tai ainakaan sanonut sitä ääneen.  En väitä tietäväni miksi suomalaiset eivät juuri nyt menesty. Olen kuitenkin ollut huomaavinani ilon ja urheilun riemun likimain täydellisen puuttumisen suomalaista urheilusta, valmennuksesta erityisesti hiihtourheilusta.  Kun vertaa suomalaisen hiihdon julkikuvaa, siitä käytävää k...

Roman Schatzin Maammekirjassa (radio-ohjelma & puhelma) aiheena olivat velkavaalit, eli valtion velkaantumisen nouseminen keskeiseksi vaaliteemaksi huhtikuun 2023 eduskuntavaaleissa. Schatzin kanssa asiasta keskusteli taloustieteen professori Helsingin yliopistosta (nimensä jo unohdin). Keskustelun lopuksi Schatz kysyi professorilta miltä puolueiden velkajulkilausumat vaikuttavat? Persut leikkaisivat 2-4% kaikesta paitsi lapsilta, vanhuksilta, ja poliisilta. Demarit julistavat etteivät leikkaukset luo kasvua vaan ovat oikeiston toimimaton resepti. Kokoomus toteaa jämerästi, että jos velan ottaminen olisi ratkaisu, niin Suomi olisi paratiisi ja että koska Suomi ei ole paratiisi, pitää leikata niin että tuntuu ( ja ilmeisesti paratiisin aika koittaa).  Professori totesi, että juustohöylä ei muuta rakenteita aivan kuten demareidenkaan linja. Kokoomuksen linjasta hän totesi, että varmaan jostain voisi leikata, mutta harkiten - ja erityisesti ei yritystuista vaan mieluummin keskitul...

Elämäni perustuntemus on pitkästyminen, on ollut niin kauan kuin muistan. Kaikki tapahtuu liian hitaasti, kirjat loppuvat ennen aikojaan, elokuvissa kerronta hidasta, töissä kokoukset kuin hidastetusta elokuvasta, ruokalan jonossa ihmiset ottavat salaattia oliivi kerrallaan pihdeillä, laskevat ranskalaisia perunoita ja palauttavat niistä ylimääräiset kaukaloon, metroasemien rullaportaissa hitaasti kulkevat, reitin tukkijat.  Juna karkoittaa pitkästymisen Pitkästymisen karkoittamiseen ei auta 10000km pyöräily vuodessa, ei sadan kirjan lukeminen, ei edes samana vuonna. Pyöräillessäkin on mahdollista pitkästyä, varsinkin kun muutaman kymmenen tuhannen jälkeen uudet kadut, tiet, polutkin ovat vähissä, ja jos uusia onkin, niille pääsemiseksi pitkästyttäviä tuttuja on poljettava loputtomiin, jokaisen halkeaman ja kuopan tuntien. Kirjoja ei voi koko ajan lukea, ja huonot kirjat jo sinällään pitkästyttävät vaikka loikkisikin turhien sanojen ja kuvausten yli.  Aina on liikaa aikaa, lii...

Elokuva alkaa ruumissaatolla. Ivan ystävineen ja sukulaisineen on hautaamassa Ivanin äitä. Olemme Bulgarian ja Turkin - ja samalla EU:n - rajalla. Hautajaisten jälkeen suku ja ystävät kerääntyvät baariin juomaan viinaa ja muistelemaan äitivainajaa, joka oli kuulemma hieno ihminen. Ystävät yrittävät saada Ivanin jäämään kylään vaikka autokuskiksi, mutta Ivan sanoo palaavansa rannikolle, taksikuskiksi kuskaamaan turisteja.  Ivanilla on päämäärä. Hän haluaa kerätä tarpeeksi rahaa palatakseen Suomeen, jossa hänellä on melkein aikuinen poika ja kariutunut avioliitto. Ivaniin ex-vaimo ei vastaa puheluihin, jotain on vialla. Ivan ei anna periksi, jatkaa työtään, rahaa kertyy sängyn alle kunnes kaikki menee pieleen.  Ahneus iskee, taksamittari pyörii nopeammin kuin laki sallii, tulee tappelu, Ivan ottaa rahat (ylihinnan) väkivalloin, hän on entinen nyrkkeilijä. Ivanin huonoksi onneksi turpaansa saanut on mafiosojen kaveri, ja mafia kostaa, jopa rahat katoavat pahvilaatikosta.  Iv...

Suomea euroviisuissa vuonna 1991 edustanut Kaija Kärkinen esiintyi 26.2.2023 Roihuvuoren Hard Rock Housessa Sunday Night House Bandin solistina. Bändin jäsenet ovat suomalaisen rytmimusiikin eturivin soittajia: Tuomas Metsberg, Janne Haavisto, Tero Pulkkinen ja Tom Nyman.  Sunday Night Music Club on Janne Haaviston perustama viikoittaisten konserttien sarja. Joka sunnuntai Haaviston ja kumppaneiden solistiksi saapuu joku suomalaisen kevyen, joskus raskaammankin, musiikin konkari. Solisti saa itse valita soitettavat kappaleet. Useimmiten ohjelmisto koostuu solistin suosikkikappaleista vuosikymmenten takaa, joskus harvoin solisti haluaa esittää omia kappaleitaan.  Aiemmin olen kuullut muun muassa Clifterssin Jiri Nikkisen laulavan Beatlesin kappaleita, Anssi Kelan laulava Tom Waitsia, ja vaikka mitä jännää.  Eilen 26.2.2023 solistivieraana oli siis Kaija Kärkinen, joka minun olisi pitänyt tuntea, mutta häpeäkseni en. Kärkinen on Euroviisuissa esiintymisen jälkeen keskittyny...

Rusettiluistelu oli pienten poikien kuukauden kohokohta. Silloin Pyynikin kentälle jäädytetyltä jaapallonkentän kokoiselta jäältä oli häädetty urheilijat pois, tuotu paikalle karkkikoju, laitettu musiikki soimaan. Paikalle saapui kavereita, erityisen jännittävästi myös tyttöjä, joita saattoi pyytää luistelemaan yhdessä, soihan kaiuttimista Mombasa ja Rasputin, muita en muista.  Jos ei tohtinut lähestyä tyttöjä, saattoi luistella karkkikojulle. En muista mitä siellä myytiin, mutta muistan vanhemmilta saamieni rahojen siirtyvän taskustani kojun kanssaan. Muistan myös vertailleeni karkkiostoksiani ystävieni kanssa, mutta en muista keitä he olivat. Kellään ei ollut rahaa ostaa kaikkia karkkilajeja, joten vaihtokauppaakin kävimme.  Kävimme joskus muutenkin kuin rusettiluistelemassa Pyynikin kentällä. Muistan miten ylpeä olin isäni luistelutaidosta, hänhän oli tuulenopea opittuaan luistelemaan Sapkon jääpallojoukkueessa Savonlinnassa 1930- ja 1940-luvuilla. Tämän on täytynyt tapahtu...

Keväällä 1993 olin kirjoittamassa filosofian seminaariesitelmää ajasta. Luin kirjastossa kirjaan, jossa muun muassa kerrottiin Kurt Gödelin 1949 Einsteinin juhlakirjaan kirjoittamasta artikkelista. Siinä hän osoittaa, että Einsteinin teorialle on ratkaisuita, jotka mahdollistavat aikamatkailun menneeseen. Aihe oli kiinnostava, mutta minulle niin vaikea, että aika loppui kesken ja päätin vaihtaa aiheekseni englannin aikamuotojen kieliopin esittämisen tietyssä loogisessa kieliopissa.  Eilen katselin lukemista etsien kirjahyllystämme. Silmiini, ja sitten käsiini, sattui hyllyssä jo kauan ollut John. L. Castin ja Werner dePaulin kirja Gödel. Jostain syystä en ole koskaan lukenut tätä vuonna 2000 ilmestynyttä kirjaa.  Kirja on aivan erinomainen. Se alkaa Gödelin tunnetuimman tuloksen eli epätäydellisyyslauseen kuvauksella. Lausen mukaanhan mikään formaali ristiriidaton järjestelmä ei pysty todistamaan kaikkia lauseita, jotka ovat tosia tässä järjestelmässä. En nyt mene logiikkaan s...

Hakiessani töitä viime syksynä huomasin, että moniin työpaikkoihin on todella hyvin määritellyt ja melko rajatut osaamisvaatimuksen. Pankkeihin tarvitaan just ja vain just käteishallintaa tuntevaa kokonaisarkkitehtiä, rakennusfirmaan gryndauksen tuntevaa. Hain molempia, hakuni tyssäsi osaamisen puutteeseen.  Töölö, 1990-1991 Ikiaikaisena amatöörinä tämä ihmetytti minua. Olenhan tähän asti työllistynyt töihin - paria kertaa lukuunottamatta - joita en ole aiemmin tehnyt ja aloille, joista minulla ei ole ollut mitään osaamista ja kokemusta.  Olen joko huijarisyndrooman todeksituleminen tai sitten on olemassa osaamista, joka on arvokasta, mutta joka ei liity mihinkään tiettyyn tarkasti määriteltyyn teollisuuden, teknologian tai muun alaan. Mietitäänpä työhistoriani kautta. Ensimmäinen IT-alan työpaikka oli unix-ylläpitäjä ja kehittäjä Nokia Datalla kesällä 1988. Olin opiskellut tietokonetekniikkaa vuoden ja perehtynyt unixiin ja erityisesti opetellut ohjelmoimaan komentotulkilla. ...

Kun ei itse urheiluun kykene, on penkkiurheiltava. Sitä olenkin ehtinyt elämässäni harjoittelemaan ja olen nykyisin ihan piirikunnallisen sarjan penkkiurheilija: katson urheilua televisiosta, netistä ja joskus jopa käyn paikan päällä nauttimassa urheilijoiden suorituksista. Olen myös järjestänyt tilaisuuksia pyöräilykisojen katsomiseen työpaikallani, kotonani, kirjastossa ja Satumaan Dynamon pyöräpajalla.  Lapsena seurasin perinteiseen suomalaiseen tapaan kesäisin yleisurheilua, talvisin hiihtolajeja. Muistan miten koko suku, tai ainakin suvun miehet, kokoontuivat isovanhempieni television ääreen katsomaan mäkiviikkoja joulun jälkeen. Muistan myös erään jalkapallofinaalin, jossa Argentiina suureksi harmikseni voitti. Sen katsoimme kummisetäni, haastemies X:n luona.  Tampereella oli vielä 1980-luvulla speedway-rata. Kävimme katsomassa kovaäänisiä kisoja, joskus pääsimme myös tapaamaan kuskeja, näkemään moottoripyörien huoltoa ja valmistelua kisaan. Se oli pikkupojalle ja teinil...

Olen keski-ikäinen, 54-vuotias. Elämästäni on varmasti yli puolet takana, alle puolet, mutta toivottavasti yli kolmannes edessä. Olen tyytyväinen elämääni, minulla ei ole keski-ikäisyyskriisiä, ei viidenkympinvillitystä. Olen rauhallinen.  Matkallani Italiassa kävelin kadulla, ajatukseni harhailivat, yhtäkkiä pintaan nousi ajatus: olen saavuttanut kaikki, voin vain nauttia elämästä, mihinkään ei minun enää tarvitse pyrkiä. Kaikki on hyvin, on ollut jo kauan, jos ei aina.  Satunnaisessa järjestyksessä hyvin olevia asioita, saavuttamiani pyrintöjä, jotain: ihana puoliso jo yli neljännesvuosisadan ajan, alati syvenevä rakkaus; ystävät, monelta vuosikymmeneltä, työpaikalta, opiskelupaikasta, mantereelta ja maasta, kaikenlaisista sukupuolista; tuhansien ja tuhansien kirjojen lukemisen tuomat viisauden jyväset, kirjoitustaito; muutaman kielen auttava kielitaito; muistot matkoilta kaikille mantereille, moniin maihin, pyörälläkin; terveys, joka on pysynyt hyvänä; ruumis vartalo joka a...

  “Meidän Matti on aina ollut hyvä syömään”, totesi äitini Sirkulle heidän tavatessaan ensimmäisen kerran vuonna 1997. Kuten äideillä on tapana, äitini oli oikeassa. Niin kauan kuin muistan, minulla ei ole ollut ongelmia syömisessä. Ruokahaluni on ollut aina terve ja syömiseen ei ole kauaa aikaa kulunut.  Ala-asteella monet valittivat ruuasta, eivät olisi halunneet syödä jotain ruokalajia, heille ruokailu oli ikävä pakko. Minulle kouluruokailu oli aina päivän kohokohta - aivan kuten lounas nykyään työpäivän - ja ryntäsin koulupihan yli ruokalarakennukseen ensimmäisten joukossa.  En muista mitä 1970-luvun loppupuolella kouluissa ruuaksi tarjottiin, muistan vain ruokalan naulakkotilan, jonne jätimme ulkovaatteemme. Erään kerran luokkakaveri, kuka lieneekin, yritti heittää piponsa naulakkoon, mutta osui seinällä roikkuneeseen tauluun, joka putosi päähäni. Taulun karmit hajosivat, minun päähäni ei tullut kuhmuakaan ja ehdin ensimmäisten joukossa jonottamaan ruokaa.  Yläa...

Oppia ikä kaikki. Ennen elokuvasaliin astumista on hyvä tarkistaa kauanko elokuva kestää. Jos elokuvan viimeisen tunnin aikana ateriasta on kulunut yli 8 tuntia, suurenmoinenkin elokuva muuttuu hitaaksi, pitkästyttäväksi, piinalliseksi, loputtomaksi. Näin kävi minulle tänään Park Chan-Wookin uusinta elokuvaa Decision to Leave katsoessani. Elokuvan loppu on taiteellisesti, käsikirjoituksellisesti ja tunteellisesti hieno, koskettava, traaginen, mutta minun päässäni pyöri vain lause “loppuisi nyt jo, pitää päästä syömään”.  Elokuva muistutti minua luonnollisesti (kuten Guardian ja NY Times myös kertovat arvioissaan) Hitchcockista , Vertigosta ja Takaikkunasta, mutta juonellisesti myös Lynchin Mulhollan Drivesta. Elokuvassa on viittauksia molempiin, tunnelmassa ja tapahtumien kulussa, takaumien moninaisuudessa Lynchin tapaista epätietoisuuden lietsontaa.  Tarina kertoo murhasta - mies on pudonnut kalliolta - jota selvittämään päätyy unettomuudesta kertova poliisi. Murhatun leski v...

Työministeri Tuula Haataisen mukaan työnhaku-uudistuksen suunta on oikea, mutta työvoimatoimistoihin (TE-toimistoihin) ei ole saatu palkattua ja koulutettua tarvittavaa määrää uusia virkailijoita. Kuitenkin suomalaiset työttömät ovat tehneet ja raportoineet TE-toimistojen tietojärjestelmiin jo 1 400 000 työhakemusta, mitä ministeri pitää erittäin hyvänä ja lupaavana. Näin kertoo uutinen Helsingin Sanomissa tiistaina 21.2.2023. Ministeri ei kerro - tuskin tietääkään, koska asiasta ei kerätä tilastoa - kuinka moni 1,4 miljoonasta hakemuksesta on johtanut työllistymiseen.  Työhaku-uudistuksessa on kaksi osaa. Ensinnäkin työttömän työnhakijan on haettava yhtä työpaikkaa viikossa ja raportoitava hakemuksistaan TE-toimiston tietojärjestelmään. Toisekseen uudistuksen myötä työttömän ja TE-virkailijoiden kasvokkaisia (ei Teams, ei Skype) tapaamisia pitäisi olla useammin, kuukausittain. Työministerin mukaan tutkimukset kertovat, että nämä tapaamiset johtavat 10000 työttömän työllistymiseen ...

Muistan harvoin lukemieni kirjojen kirjoittajia vaikka melko suuren osa lukemistani kirjoista tunnistankin enkä osta niitä uudestaan. Tukholman rautatieaseman kirjakaupassa tunnisti Colm Toibinin ja muistin lukeneeni häneltä mieleenpainuvan ja hyvin kirjoitetun kirjan Brooklyn. Ostin siis sen kummemmin harkitsematta Toibinin uuden kirjan The Magician.  The Magician kertoo saksalaisen kirjailijan, Nobel-palkinnon jo nuorella iällä voittaneen Thomas Mannin elämästä. Mann syntyi Lübeckissä rikkaaseen kauppiasperheeseen, kävi kouluaan siellä kunnes hänen intonsa kirjoittaa vei voiton ja koulunkäynti kesketyi. Mannin isä oli kuollut Thomasin kouluaikana ja hänelle määrätyt huoltajan (äiti ei jostain syystä ollut täysivaltainen huoltaja) hankkivat Thomasille työpaikan Münchenistä, jonne hänen äitinsä oli muuttanut.  Mann oli kiinnostunut vain kirjoittamisesta, työt jäivät tekemättä, potkut tulivat, äiti joutui elättämään poikaansa, kuten joutui hänen isoveljeään. Pojat elelivät Ital...

  Irlanti kävi soti ensin brittejä vastaan 1919-1921 ja saavutti itsenäisyyden, jonka osana Irlanti jäi vielä Britannian kuninkaan alaisuuteen, itsenäisenä valtiona. Tämä sopimus ei ollut kaikkien irlantilaisten mieleen, mikä johti vuosina 1922-23 sisällissotaan, jossa kuoli joitakin tuhansia ihmisiä ja jossa tehtiin kaikenlaisia raakuuksia.  Irlannin sisällissodassa yhdessä rintamassa ja samoissa joukoissa brittejä vastaan taistelleet taistelivat toisiaan vastaan. Kyse oli osin uskonnosta, osin poliittisista näkemyksistä.  Martin McDonaghin elokuva The Banshees of Inesherin kertoo Irlannin sisällissodan ajasta Inesherinin saarella, aivan Irlannin rannikon tuntumassa. Sota pysyy mantereella, näkyy ja kuuluu saarelle, mutta saarella ei käydä taisteluita.  Elokuva kertoo kahdesta kaveruksesta, jotka ovat tavanneet joka päivä pubissa kahdelta iltapäivällä. Yhtäkkiä vanhempi kaverus panee välit poikki ja sanoo nuoremmalle, ettei halua enää keskustella tämän kanssa. Nuore...