Just ride / Grant Petersen

Petersen jakaa pyöräilijät kahteen ryhmään. Ensinnäkin on maantiepyörillä, spandex-vaatteissa, monivaihteisilla pyörillään, lukkipolkimin polkimiaan pyörittämään pyrkivät, ärsyttävät ja kaiken puolin väärin kaiken tekevät “racers” (kisaajat). Sitten on arkivaatteissa, vähin vaihtein, tavallisin polkimin, ja kaikin puolin fiksusti pyöräilevät “unracers” (arkipyöräilijät). 

Siinä missä Velominatin säännöt kertovat millaista on olla kisaaja, miten satulan on oltava vaaterissa ja vaatteiden tietyn väriset ja oluen muuta kuin IPAa, Petersen lataa täyslaidallisen vastaan. Petersen ei ole huomannut Velominatin sääntöjen itseironiaa vaan ottaa ne ja vastavat kirjaimellisesti eikä voi sietää. 

Petersenillä on hyviä huomioita. Kaupungissa ja arkisessa pyöräilyssä on varmasti viisaampaa ja kätevämpää pukeutua arkivaatteisiin. On varmasti turhaa ostaa kisaamisen tarkoitettua hiilikuiturunkoista maantiepyörää työmatkalla, ja ihan pöljää on kuljettaa tavaroita repussa. Siinä taas Petersen on mielestäni väärässä, että sivulaukut olisivat rumia ja ainoa oikea on satulalaukku. Ja vaikka Petersen on kokonaisen luvun kirjoittanut hanskojen turhuudesta (ei kuulemma haittaa vaikka kaatuessa nahka kuoriutuu kämmenistä), en vakuuttunut. 

Petersenillä neuvoo myös pyöräilyssä, miten ja missä kohtaa tietä on turvallisinta ja miten pyörällä on kätevintä liikkua. Hänellä on myös vahva mielipide polkemisesta. Kuulemma pyörittäminen on turhaa, runttaaminen on ainoa oikea tapa. 

Pyöräily jakaa ihmiset keskenään kiisteleviin fraktoihin kuin New Yorkin trotskilaiset. Ja hyvä niin, koska mistä me muutoin keskustelisimme kuin kunkin omista päähänpinttymistä.

Kirjan lukee tunnissa eikä tunti mene lainkaan hukkaan.