Sitruunoita Sisiliasta / Luigi Pirandello

Nobel-palkinnon vuonna 1934 voittanut Luigi Pirandello tuo lukijan lähelle elämän Italiassa, ja erityisesti Sisiliassa, 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Suomentajan, Leena Rantasen, kirjoittamien jälkisanojen jälkeen Pirandello kirjoitti osin omista kokemuksistaan lapsuudessa, mutta ilmeisesti hänen valtavaan tuotantoonsa sopii muutakin.

Sitruunoita Sisiliasta -novellikokoelman niminovellissa maalaispoika matkustaa Sisiliasta kauas Roomaan/Firenzeen. Hän on perinnöllään auttanut ystävättärensä lauluopinnot alkuun. Ystävätär on menestynyt urallaan, asuu hienossa talossa palvelijoiden kanssa. Poika, nuori mies, on odottanut vuosikausia uskoen, että kunhan tytön ura lähtee alkuu, he menevät naimisiin, ja niin hän toiveikkaana saapuu kaatosateessa, kolkuttaa oveen. Palvelija päästää hänet sisään, loisto häikäiseen pojan, ja kun laulajatar saapuu juhlaseurueineen, käy ilmi, että avioliittoa ei tulekaan. Kahden maailman törmäyksen, elintasoerojen ja kohtaloiden, kuvaus riipaisee. 

Osa muista novelleista päättyy kuolemaan: joko satunnainen kahnaus johtaa elämän päättymiseen tai vääryyttä kokenut kuolee ikäväänsä, jolloin vääryyttä tehnyt jää lopuksi elämäänsä katumaan. Pirandellon maailma on raaka, köyhyydessä ei ole turvaverkkoja, ja rikkaus antaa luvan sortaa köyhiä. Kylät ovat likaisia, maaseutu raikas, mutta autio. 

Vaikka tapahtumat ovat vieraassa kulttuurissa, niissä on jotain samaa kuin suomalaisen maaseudun kuvauksissa 1900-luvun alussa. Köyhyys on köyhyyttä, uskonto uskontoa, pelko pelko, mutta myös rakkaus rakkautta aina ja kaikkialla. 

Lähden tästä kirjastoon etsimään lisää Pirandellon kirjoituksia.