Alpo Aaltokosken uran 40-vuotisesitykset

Olen saanut kunnian olla mukana Nomadi ry:n hallituksessa. Yhdistys tuottaa, markkinoi ja hallinnoi Alpo Aaltokoski Companyn ja muutaman muun tanssiryhmän toimintaa ja esityksiä. Se on perustettu jo kauan sitten ja on ollut mukana Aaltokosken uralla. 

Aaltokosken ura on kestänyt jo 40 vuotta. Sen aikana hän on luonut yli 60 koreografiaa, luonut vahvat siteet eteläiseen Amerikkaan ja hoitanut festareiden taiteellisen johtajan ja taiteilijaprofessorin tehtäviä. Ura jatkuu ja on ollut merkittävä tanssin alalla, yleisemminkin. 

On siis syytä juhlaan. Tanssin talossa esitettiin kolme teosta, joista tarkemmat kuvaukset kuvassa alla. 

Kaikki kolme esitystä olivat voimakkaita. Kuten esittelystä selviää, ne olivat erilaisia liikeeltään. Ensimmäinen ja kolmas (Huominen, esittäjänä Delfiina Huczkowski ja Patricia ”Pachi” Sejasin esittämä Eilisen jälkeen) olivat liikeeltään hitaita, mietteliäitä, vaativat katsojalta malttia katsoa, ajatella. Sen sijaan ukrainalaisen Nina Bulgakovan tulkitsema Fertility oli lisäksi liikkeen riemua. Kaikissa keskeisessä osassa oli musiikki, joka kanssa tanssijat keskustelivat, eivät käyttäneet sitä vain rytminä. 

Tanssi on minulle vieraampia taiteen muotoja. Minun on vaikeaa tulkita sitä, ymmärtää mitä teos sanoo. Onneksi tanssista voi nauttia myös pelkästään visuaalisesti, liikkeenä, taitavuutena. Niin tein eilenkin. 

Esityksen jälkeen Aaltokoski ja tanssijat kertoivat teoksista. Ymmärsin hieman paremmin mistä teokset kertoivat. Jos näkisin ne uudestaan, kokisin ne aivan eri tavalla. En tiedä olisiko ennen tanssiesitystä parempi kuulla tekijöiden selitykset vai eikö? Eihän kirjallisuudessakaan kirjaa ennen lueta selityksiä. 

Kolmen naisen illan vastapainoksi ensi keväänä on tarjolla Aaltokosken kolmen teosta miestanssijoille. Suosittelen. 

Onnea, Alpo! Jatkukoon urasi vielä pitkään.