Kirjajulkkareissa

Ystäväni Antero Harris on kirjoittanut romaanin nimeltä Post Festum - pieniä yhdentekeviä tragedioita. Tänään juhlimme sen ilmestymistä. Oli siis kirjajulkkarit, jotka ovat aina riemukkaita, mutta samalla haikeita tilaisuuksia. On riemukasta, että maailmaan on julkaistu uusi kirja. Kirjoja ei ole koskaan liikaa maailmassa, hyviä kuten tämä vielä vähemmän. Haikeaa siksi, että kirjailijan on viimein päästettävä kirja henkilöineen ja tarinoineen vapaaksi maailmaan, jossa he voivat tehdä mitä mieleensä juolahtaa eli lukijoiden päässä aiheuttaa ties millaisia myllerryksiä. 

Antero Harris on salanimi, pseudonyymi. Kirjan päähenkilö on esiintyy hänkin salanimellä. Kirja on siis kahdesti etäännytty, mutta kirjailijan mukaan teksti tuo mukanaan kirjoittajan, itseään ei voi tekstistään piilottaa. 

Teksti on pikaiselle lukemisella, siis julkkareiden aikana lukemieni 20 sivun perusteella, kerrassaan hyvää. Kieli on monipuolista, sanasto monipuolista, lausee kulkevat ja vievät mukanaan. Heti tulee mieleeni Joel Haahtelan kieli, mutta tarinan kerronta on aivan erilaista kuin Haahtelalla. Ihan pikkaisen Salamaakin on mukaan livahtanut ja tietenkin esipuheen mukaisesti eksistentialismia ja yleensäkin filosofiaa. On myös alaviitteitä, joissa ensimmäisillä sivuilla seikkailevat ainakin Hume, Nietzsche ja Camus. 

Kirja on siis enemmänkin kuin lupaava. Luen sen ja palaan asiaan.