Post Festum - pieniä yhdentekeviä tragedioita / Antero Harris

Salanimellä Antero Harris kirjoittavan filosofian tohtorin esikoisteos Post Festum tuo jo heti alkusivuilla mieleen merkittäviä vertailukohtia, samankaltaisia ääni. Kieli on suomalaiseksi kirjailijaksi harvinaisen monipuolista, ilmavaa, kaunis, rytmi hivelee lukijan korvia. Tavassa kertoa on jotain hyvin samanlaista kuin Joel Haahtelan romaaneissa, joskin Harris on monisanaisempi. 

Vaan jos Haahtela on merkittävä vertailukohta, niin vielä maineikkaampiakin lukijan mieleen tulee, myönteisessä mielessä. Kirjan päähenkilö Ari Valli on selvästi hyvin perehtynyt filosofiaan vaikkei hänen koulutustaustastaan juuri kerrota. Valli työskentelee instituutissa, ilmeisesti on akateeminen. Hänen on myös kertoja. Hän viittaa tuon tuostakin Sartreen ja Camus’iin, toki muita filosofeja unohtamatta (Descartes, Hume, Berkeley, Sokrates, Aristoteles ja Beauvoir ainakin). Hän on kuin Sarten Inhon päähenkilön moderni ruummillistuma.

Ja niin hän matkustaakin ympäriinsä. Kirja alkaa Haagissa, pistäytyy useasti Pariisissa ja päättyy Firenzeen. Välillä Valli poikkeaa työpaikallaan Helsingissä, jossa hänellä on ongelmia, jotka ainakin osin johtuvat hänen komisario Maigretiakin suuremmasta rakkaudestaan viiniin. Valli tietää, ettei pitäisi, mutta sitten juo kaksi pulloa. 

Valli on hukassa, ei nyt ihan vallihaudassa, mutta melkein. On tullut ero, lapsuus on ollut ikävä, veljelle on käynyt jotain kauan sitten, ja traumat pyrkivät pintaan. Viiniin ne eivät huku vaikka miten joisi. Valli tapaa matkoillaan ihmisiä, joutuu kummallisiin joskin arkisiin seikkailuihin, joiden aikana omaksuu salanimen ja itseään rohkeamman Kari Sallin identiteetin. Vaan sekään ei päästä häntä itseään pakoon, vapaaksi. Tästä hän kiistelee Sartren kanssa läpi teoksen. 

Kirjassa ei ole olennaista juoni eikä siinä sellaista oikeastaan olekaan. Tapahtumat ovat sisäisiä, painia ja kilvoittelua ja ihmisyyden tutkimista. Valli on viisas, hänen havaintonsa rautatieasemista, turismista, taidehistoriasta ja ties mistä kiehtovia. 

Harris ei ole Valli eikä Valli Harris, mutta filosofian tohtori on itsensä tai ainakin oppineisuutensa kirjoittanut Vallin. Kvanttifysiikkaa ja arabien historiaa unohtamatta. 

Kirja on yksinkertaisesti hyvä ja sille soisin laajan lukijakunnan ja maininnan Hesarissa.