Kohtaamisia lintujen kanssa

Kottaraisia Palermossa 2023

Pidän linnuista. Niiden katseleminen tuo minulle iloa, loputon puuhakkuutensa, tarkkaavaisuutena, lajien vaihtelu vuodenkierron mittaan. Kotipihassamme tapaan mustarastaita, variksia, harakoita, pääskysiä, monenlaisia lokkeeja, varpusia, tiaisia. Nytkin mustarastaat virittelevät vihellyksiään.

Lintujen ja oma elämäni törmäävät joskus aivan kirjaimellisesti.

Kesällä 1987 kävelin kesätyöpaikalleni Tampereen Viinikan läpi katu, jonka molemmin puoli oli kolmekerroksisia puutaloja, työläisille aikoinaan rakennettuja. Niiden katolla maailmaa tarkkailivat varikset. Kun kävelin keskellä katua, varikset hyökkäsivät kimppuuni, lensivät aivan pääni vierestä. Tämä tapahtui useana aamuna: joko leikkivät tai sitten pitivät minua uhkana poikasilleen, jotka varmaan lähistöllä olivat, mutta joita en nähnyt. 

Myös lokit ja naakat ovat hyökänneet kimppuuni. Lokki esti minua menemästä opiskelemaan Kansalliskirjastoon kesällä 2003 ulostamalla päähäni. Naakat suuttuivat Örebrossa syksyllä 2021, kun taputin käsiäni niiden yöpymispuun alla: kolme naakkaa rääkäisi, lähti lentoon ja ruittasi ulosteensa keskelle päälakeani. Sen koommin en ole naakkojen elämää häirinnyt, en edes Helsingissä.

Kesäkuussa 2022 Burgosissa istuin torikahvilassa, lueskelin ja kirjoittelin. Torin puluista yksi lähestyi minua, käveli pöytäni alle. Lopetin lukemisen, katselin pöytäni alla tepastelevaan pulua. Yhtäkkiä sen lähestyi jalkaani ja nokkasi paljasta varvastani: ehkäpä liikkumaton vaalea varpaani vaikutti syötävältä. Virheensä huomattuaan pulu poistui vikkelästi parvensa turvaan.

Vuonna 2018 pyöräilin Haltialassa maatalon pihaan, alamäkeen noin 30km/h, kun näin silmäkulmassani harmaan hahmon, ja samantien silmälaseihini osui jotain. Kolahdus, pysähdyin, palasin takaisin, näin maassa kuolleen varpusen. Onneksi minulla oli silmälasi, muutoin varpusen nokka olisi voinut puhkaista silmäni, nyt selvisin kipeälllä niskalla ja aivotärähdyksellä.