Kirottu Istanbul / Elif Shafak

 Kirottu Istanbul / Elif Shafak

Ystäväni kertoi yrittäneensä lukea Shafakin romaanin Kirottu Istanbul, mutta kerronnan Salman Rushdien tapainen runsaus oli estänyt sivujen kääntymisen. Minulle, Rusdien pitkäaikaiselle lukijalle ja ihailijalle, ystäväni kokemus oli suositus, ja tartuin toiveikkaana kirjaan. 

En pettynyt. Kirja on todellakin Rushdien kirjojen veroinen, ja kertoo Istanbulista yhtä ihastuneesti, rakkaudella kuin Pamukin teokset. Kirjassa kaupunki on yksi päähenkilöistä, ei vain tapahtumien tausta vaan niiden alkupiste, osallinen. 

Kirja kertoo perheestä, jossa miehet kuolevat aikaisin, mutta naiset elävät pitkään, ja siksi perheen isossa talossa asuu neljä sukupolvea naisia. Vanhin heistä seikkailee muistisairaudessaan, isoäiti vielä jaksaa 4 tytärtää komennella, ja nuorin tytär on vasta parikymppinen. On ennustaja, tatuoija, opettaja, on hyvää ruokaa, pitkiä aamiaisia, tarkasti kerrottuja reseptejä.

Perheen poika on muuttanut Amerikkaan, tavannut siellä armenialaisen pakolaisperheen tyttären, jonka tytär on aktiivinen turkkilaisten tekemän armenialaisten kansanmurhan tuomitsija, anteeksipyynnön ja tunnustuksen vaatija. 

Käy niin, että tytär lähtee lomallaan salaa etsimään isoäitinsä taloa. Hän asuu naisperheen talossa, tutustuu nuorimman tyttären kanssa Istanbuliin, sen kahviloihin ja ravintoloihin ja kujiin ja ruokiin. On rakkautta, riitaa, ja on myös sukupolvista katkeruutta kansojen välillä, silti läheisyys ja sukusiteet pitävät ihmiset yhdessä.

Kirjan tapahtumat ovat niin runsaat, ettei niitä voi edes toivoa referoivansa. Mutta tapahtumat, tai juoni, eivät ole tärkeitä, tärkeää on tunnelta, ihmisten suhteet, historia. Kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää paremmin miksi Turkin ja Armenian välit ovat yhä huonot, ja ehkäpä myös miksi Turkin poliittinen tilanne on mikä on. 

Jos pidät Rushdiesta, pidät tästä kirjasta. Lue!