Mane

Kirja 76/2019 Romaaneja lukemalla voi elää monta elämää. Tällä kertaa satuin ottamaan kirjaston hyllystä Erkka Mykkäsen Something not good -romaanin. Se lupasi kertoa nuorten aikuisten elämästä nykymaailmassa, vuoden 2017 paikkeilla. Kirjassa kertoo nuoren opiskelijan Veikon elämästä opiskelujen, hanttihommien ja naisten pyörityksessä. Hommia kirjallisuutta opiskelevat Veikko saa runoyhdistyksestä, opiskelut sujuvat miten sujuvat matkailun ja naisten sekoittaessa aikataulut. Välillä Veikko matkustaa ystävänsä kanssa Thaimaaseen, riitaantuu ja palaa Suomeen junalla Kiinan kautta. Yhtäkkinen ilmastoahdistus muuttaa matkasuunnitelmat. Junassa hän tapaa ruotsalaisen Elinin, jonka kanssa hänelle syntyy myöhemmin etäsuhde, joka sitten muiden suhteiden kariutuessa lähentyy fyysiseksi. Kirja on kertoo mukaansa tempaavasti nuorten elämästä, joka on yllättävän samanlaista kuin oma nuoruuteni kauan sitten. Suurin ero on sosiaalisen median vaikutus. Nuoret voivat seurata toisiaan ja kasvatta...

Kirja 74/2019 Vuosi 1986. Perestroikka on alkanut Neuvostoliitossa. USA:ssa joukko emigrantteja ja karkoittettuja kokoontuu vuosittaiseen kokoukseensa, tällä kertaa Kaliforniaan. Mukana on radiotoimitaja Dalmatov, jonka New Yorkissa toimivan venäjänkielisen ja Neuvostoliittoon lähetyksiä tekevän radioaman Kolmannen aallon päätoimittaja on määrännyt paikalle. Dalmatov saapuu Los Angelesiin, kirjautuu konferenssiin, jonka aihe on Uusi Venäjä. Symposiumissa hyvinkin erilaisia näkemyksiä edustavien emigranttien - osa uskonnollisia, osa ateisteja, jne - on tarkoitus laatia yhteinen julkilausuma. Mutta ensin he pitävät esitelmiä. Homma menee Dalmatovin kannalta ihan normaalin työkeikan tapaisesti kunnes paikalle ilmaantuu aivan sekaisin ja vähissä vaatteissa hänen entinen rakastettunsa 25 vuoden takaa Leningradissa. Tasja on jo aikaisin, heti ensi tapaamisen jälkeen sekoittanut Dalmatovin pään niin pahasti, että Dalmatov joutui jättämään opintonsa kesken ja ryhtymään työläiseksi. Tasja...

Sota. Miehet metsässä. Ryssä hyökkää päälle. On kesä 1944, Suomi on alakynnessä. Lauri Törnin jääkärisakki seikkaileen Karjalassa ja yrittää epätoivoisesti torjua ylivoimaista vihollista. Mukana sakissa on myös tuleva tasavallan presidenttimme Mauno Koivisto. Jatkosodasta ja sen loppuvaiheesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoja. Tämän kirjan takakannen mukaan Siren on maamme johtavia kirjailijoita. Koska tykkään lukea sotakirjoja, erityisesti jatkosodasta kertovia, lainasin kirjan kirjastosta. Pettymys oli kamala, Kirja ei todellakaan tee kunniaa sotakirjallisuudellemme. Mitä ilmeisemmin kirja perustuu suurelta osin tositapahtumiin. Siren pyrkii kuvaamaan sodan kauhuja, miesten välistä toveruutta ja luonnollisesti myös kuuluisan sotasankari-maanpetturi Lauri Törnin toimintaa ja luonnetta. Kirja epäonnistuu täysin. Kirja on kokoelma satunnaisia taistelukohtauksia, joiden välissä miehet nukkuvat ja käyvät joskus saunassa. Jokaisessa kohtauksessa ryssä eli vanja tulee päälle ja s...

Kirja 73/2019 Sopivasti sattui Christensenin kirjan  jälkeen käsiini Petri Tammisen lyhyt romaani Mitä onni on . Siinä missä Christensen etsi onnen (ja elämänmittaisen menestyksen) avaimia management-tieteestä, Petri Tammisen kirjan päähenkilö etsii sitä eri puolilta, empiirisiä esimerkkejä tutkien. Kirjan päähenkilö on kirjailija, jolla on Liisa-vaimo ja kaksi lasta. Perhe asuu Etelä-Haagassa, vaimo käy töissä konttorissa, lapset päiväkodissa.  Kirjailija itse tuskailee kotonaan. Tuskailuun kyllästynyt vaimo ehdottaa kirjaa onnesta. Kirjailija ryhtyy hommiin pingis-kaverinsa, kuvataiteilija-Hannun kanssa. Vaikka idea oli Liisan, vaimoaan halveksuva ja sohvalla läsivä kirjailija todellakin ryhtyy hommiin Hannun kanssa. Kirjailijan puheenparsi ja asenteet ovat hyvin tuttuja Hotakaisen kirjoista ja niiden henkilöhahmoista. Pikkunokkelaa, miehisyyttä korostavaa, ahdistunutta, kliseitä pursuavaa, toteavaa, aivan kuin Juoksuhaudantien hierojamiehellä tai aiemman Hotakai...

Uudet kulttuuriharrastukseni jatkuvat. Tänään osallistuin Lavaklubilla Runossanssi -klubille. Sen kutsu kertoi: Aura Nurmi Eino Leinon Seura järjestää Kansallisteatterin Lavaklubilla keskiviikkona 18.9. klo 18 alkaen Runossanssi -klubi-illan, jossa kotimaisen runouden nykytilaa ruotivat runoilijat Saila Susiluoto, Susinukke Kosola, Aura Nurmi sekä JK Ihalainen. Keskustelun vetäjänä toimii runoilija Harri Hertell. Tilaisuus oli kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa runoililjat keskustelivat runouden nykytilasta, siitä onko menossa jokin vallankumous (Susinuken mukaan aina on, ja heti kun suuret kustantajat pääsevät jyvälle, alkaa uusi), miten lavarunous ja nuorten kirjoittamat runot muokkaavat runoutta. Aura Nurmihan tekee erittäin arvokasta työtä nuorten ja runouden saattamiseksi yhteen ja nuorten innostamisessa runouden kirjoittamiseen. Hän kertoi laajasti työstään. Nuorilla, erityisesti nuorilla naisilla on hänen mukaansa tarve ja nyt kyvytkin ilmaista itseään tuoreella, rävä...

Kirja 60/2019 Innovator's Dilemma -kirjansa ansiosta kuuluisaksi management-guruksi noussut Clayton M. Christensen on kirjoittanut merkillisen, mutta erittäin mielenkiintoisen kirjan onnellisuudesta ja elämän onnistumisen mittaamisesta. Christensen oli näet huomannut, että osa hänen MBA-kurssitovereistaan (Harvard, tovereina muiden muassa esimerksi 100 miljoonaa vuodessa ansainnut ja sitten vankilaan päätynyt Enronin CEO jne). Christensen tuumasi, että miten hyvin terävät ja ainakin MBA-opintojen aikana maailman parantamiseen suuntautuneet ihmiset lopulta päätyvät vankilaan, toistuviin avioeroihin etc. Kipinän tälle pohdiskelulle antoi Christensenin erilaiset terveyshuolet ja erityisesti vakava sairastuminen tautiin, johon hänen isänsä kuoli. Tämä sai hänet miettimään elämän merkitystä ja menestyksen mittaamista. Christensen on management-professori, ei filosofi, ei kansantaloustieteilijä eikä psykologi. Siksi hän käyttää liiketoimintastrategiateoriaa ja muita MBA-opinnoista ...

Kirja 72/2019 Hanna Ryti kertoi Rakkaudettomuuden  julkkareissa, että kirja lähtökohtana oli ajatus nykyisin yleisestä pyrkimyksestä elää jatkuvaa huippuhetkeä, tai ainakin pyrkiä elämään huippuhetkiä ja että tämä on tapa pysytellä kaukana kuolemasta. Kirja käsittelee tätäkin, tämä ajatus löytyy kirjan loppupuolelta, kun eräs päähenkilö, Orvokki, saa ekologisen herätyksen ja huomaa, että hänen lifestyle-bloggauksensa on vähän valheellista. Kirja kertoo kolmesta sisaresta. Orvokki on melko menestynyt toimittaja ja bloggaaja, joka mittaa elämäänsä kauniin asunnon ja itselleen onnistumisen jälkeen ostamien uusien vaatteiden ja puhelimien kautta. Ruusu on hyvin menestynyt balettitanssija, joka asuu Pariisissa. Lilja on taiteilija, jota menestys ei ole vielä saavuttanut. Sisarusten ankara äiti aiheuttaa skismoja sisarusten välille, lellikkiys on kateuden ja katkeruuden lähde. Laila ja Orvokki ovat kummatkin tavallaan Mihkel Äm -nimellä kulkevan ekologisen elämäntavan apostolin ja ...

Maunula-seura ja Jan Erola ja Heikki Valkama ovat ilmeisti kaksi kertaa järjestämistämme Roihuvuoren kirjamessuista innostuneina päättäneet järjestää Manulan kirjamessut. Hyvä niin, koska maailmassa ei voi koskaan olla liikaa kirjamessuja, kirjoja ja puhetta kirjoista. Maunulan kirjamessujen tapahtumapaikkana oli luonnollisesti upouusi Maunula-talo (tai no kait se jo muutaman vuoden ikäinen on). Talossa ovat osallisina Kaupunginkirjasto, Nuorisotalo ja Työväenopisto, mutta ilmeisesti mikään näistä kaupungin organisaatioista ei ollut mukana kirjamessujen järjestämisessä. Sehän ei messuja sinänsä haitannut, mutta Maunula-talosta ja sen hienoista tiloista jäi suuri osa käyttämättä. Kirjamessujen keskustelut käytiin isossa luentosalissa, joka oli hieman anonyymi paikka kirjoista puhumiselle, koska tilassa ei keskustelijoiden välissä olevaa pöytää lukuunottomatta ollut kirjoja. Kirjoja oli pienessä määrin myytävänä ja ostettavissa salin ulkopuolelta käytävältä, mutta valikoima rajoittui...

Kirja 51/2019 Kuinka paljon toimittaja saa valehdella tai johtaa harhaan haastateltavaansa? Oikeuttaako journalistin tarve (rahaa, mainetta, lukijoiden valistamista) kirjan kohteena olevan henkilön kaltoinkohtelun? Janet Malcolmin kirja pohtii näitä asioita kahden kuuluisan oikeustapauksen valossa. Vuonna 1970 USA:n armeijan lääkäri Jeff MacDonald tappoi (tai ei tappanut) raa'asti raskaana olevan vaimonsa ja kaksi nuorta lastaan. MacDonald haavoittui itsekin, mutta jäi henkiin. MacDonald itse vannoo yhä (vankilassa, nyt 75-vuotiaana) syyttömyyttään ja sanoo, että 4 tuntematonta nuorta ihmistä (3 miestä ja 1 nainen) hyökkäsivät yöllä MacDonaldin taloon tappaen ja haavoittaen. Armeijan oma tuomioistuin vapautti MacDonaldin, joka jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hänen murhatun vaimonsa omaiset saivat kuitenkin vakuutetta liittovaltion viranomaiset, jotka 8 vuoden todisteiden keräilyn jälkeen nostivat murhasyytteen MacDonaldia vastaan. Juuri ennen oikeudenkäynt...

Kirja 70/2019 Ystäväni Vesa Sisättö kirjoittaa yllättäviä kirjoja. Edellisessä kirjassaan  100 klassikkoa tunnissa  hän antoi lukijalle keinot oppia oleelliset jutut kirjallisuudenhistorian keskeisistä teoksista yhdessä tunnissa.  Samalla lukija sai lahjaksi naurun ja ilon. Melkoinen saavutus. Sisättö jatkaa samalla linjalla. Hänen uusi kirjansa 101 yllättävää faktaa pitää minkä lupaa. Kirjassa on todellakin humoristisesti, hieman salaviisaasti, kerrottu 101 faktaa, joista ainakin 90 yllätti minut. Erinomaista. Esimerkiksi se, että 16049 suomalaisella järvellä ei ole lainkaan nimeä. Ja että Suomessa on järvi nimeltä Keskimmäinen Kinnunen. Sain myös tietää, että avaruudessa ei voi röyhtäistä, mikä lisää piereskelyä, mikä lienee ahtaassa tilassa kerrassaan kiusallista. Sisätön sanoin "asia on pantu merkille". En myöskään ole aiemmin tiennyt, että Huippuvuorilla ei saa kuolla, koska siellä ei ole hautausmaita ja että kuuhun on yllättäen haudattu yksi ihminen. Sisä...

(Olisi ollut kirja 69/2019, mutta jäi kesken. Voiko keskenjäänyttä laskea mukaan Helmetin kirjahaasteeseen?) Harvoin käy näin, mutta täytyy myöntää Salaman kirjan ”Hakemisen riemu” olevan liian tuhtia meikäläiselle. En vaan mitenkään pysty lukemaan kirjaa, kirjan sanoma ei aukea minulle, en tajua mitä ja miksi Salama haluaa kirjallaan sanoa. Kirjan takakannen mukaan Salama antaa kyytiä EU:lle ja Kekkoselle ja ties mille, alter egonsa Harri S:n suulla.  Salaman kieli on liki ennallaan, siis samanlaista kuin 1970-luvulla, hienoa, monipolvista, uusia sanoja pursuavaa, eteenpäin rynnivää, voimakasta ja silti haavoittuvaista. En vaan jaksa taas kerran lukea Salaman kertaavan juttuja, jotka jo ”Minä, Olli ja Orvokki” -kirjassa tuli kerrottua. Tippuria ja muuta, naisasioita, naisten petollisuutta ja Salaman omaa alkoholista ja muusta kumpuavaa epävarmuutta. Epäonnisista naissuhteistaan kuvittelisi yli 80-vuotiaan jo päässeen yli.   Salamalla on myös todella vahvoja ...

Kirja 68/2019 Merkillinen kirja. Kertoo nuoresta miehestä, joka ei kolmesta tutkinnostaan huolimatta saa töitä ja joutuu kituuttamaan. Kirjan alku on kuin Nymanin Röyhkeydestä, joskin pidemmin ja monisanaisemmin kirjoitettuna. Yhtäkkiä, olleessaan telemarkkinnointihommissa, päähenkilö saa vinkin salaperäisesti markkinointiviestintäyhtiöstä, joka etsii poikkeuslahjakkuuksia. Monipolvisen  - ja hyvin nykyajan rekrytointiprosessien älyttömyyttä kuvaavaan - haastattelu- ja testirupeaman jälkeen päähenkilö pääsee töihin. Työpaikka on hyvin salaperäinen. Työttä tehdään ikkunattomassa huoneessa yötä päivää, tavoitteena on aluksi vaikuttaa SoMe-keskusteluihin positiivisesti, tavallaan luoda vastavoimaan verkkokeskusteluiden öyhöttäjille. Palkka on ilmeisen hyvä, päähenkilö pääsee muuttamaan vuokra-asunnosta ihan omaan asuntoon, ostaa kunnon puvut. Sitten vähitellen työantaja alkaa vaatia yhä kyseenalaisempaa SoMe-vaikuttamista. Työkavereista paljastuu erikoisia juttuja. Päähenkilö ...

Kirja 67/2019 Kevät valkenee Helsingissä sisällissodan varjostamana vuonna 1918. Valkoiset ovat jo vallanneet Tampereen - tai sitten eivät, tuon ajan tiedonvälitys ei pysty vahvistamaan eikä kumoamaan sitkeitä huhuja. Helsinkiä kuitenkin pitävät vielä vallassaan punaiset yhdessä venäläisten joukkojen kanssa. Kaupungissa on pulaa ruuasta. Valkoiset ovat painuneet maan alle, osa liikkuu punaisiksi naamioituneena muina miehinä kaduilla, osa on mielisairaalassa jemmassa odottomassa Saksan joukkojen saapumista. Tämän kaiken keskellä tapahtuu rikoksia, murhiakin, joita nuori etsivä, miliisimies Leo Waara selvittää. Kaupungilta löytyy ammuttuna punainen sotilas. Mutta onko kaikki niin kuin äkkiseltään näyttää? Ei toki! Punaisen murhasta alkaa aueta vyyhti, jossa on mukana valkoisia, punaisia, puolueettomia äkkirikastumista tavoittelevia. On toki myös rakkautta, nuoruuden ujoutta ja hurjuutta. Waara joutuu moneen vaaraan, monta kertaa väistelemään luoteja ja nyrkkejä. Edellinen onnistu...

Kirja 66/2019 Aina välillä on hyvä lukea jotain helppoa. Aina välillä on kivaa lukea sotakirjoja. Ja aina välillä sattuu käsiin kiinnostava sotakirja. Nyt kävi niin! Pekka Jaatisen Pimeys on kiinnostava kirja. Kiinnostavuus syntyy lähinnä sukellusvenesodan kuvaamisesta, jossa Jaatinen onnistuu oikein kiitettävästi. Sukellusveneen ahtaus, hyökkäämisen jännistys ja saaliina, syvyyspommitettavana olemisen kauhu ja pelko ovat pätevästi kuvattuja. Vaikka Jaatinen ei olekaan mitenkään erityisen hyvä henkilökuvaaja, niin hänen hahmonsa herättävät silti empatiaa. Kirjassa on kaksi tasoa. Toisella tasolla saamme seurata Vesihiisi-sukellusveneen ja sen miehistön elämään jatkosodan aikana. Oppaanamme on pääosan esittäjä Viljo, nuori fiksu radisti. Hän täyttää velvollisuuteensa, pelkää ja ahdistuu, lopulta aivan liikaa. Viljon kautta saamme seurata myös nuorten sotilaiden lomaelämää, joka koostuu viinasta ja naisista, ei vain naisista puhumisesta. Viljon naisystävä jää hyvin ohueksi, häne...

Ystäni John Hempe totesin MIT-vuoden jälkeen, että "Matti loves beer". Niin se on. Tykkään kovasti juoda olutta hyvässä seurassa, yleensä en kovin paljon kerralla, tilastojeni mukaan noin 2,5 tuoppia illassa tänä vuonna (siis niinä harvoina iltoina kuin olen olutta juonut). Ensimmäisen kerran taisin juoda olutta vuonna 1983 15-vuotiaana. Kahvistakin tykkään. Sitä olen juonut säännöllisesti vuodesta 1973 eli 5-vuotiaasta lähtien. Nyt sitten kävi kummasti. Kesälomani jälkeen tai oikeasta loman viimeisenä päivänä elokuun 2019 alussa olin Roihuvuoressa ravintola HRH:ssa kuuntelemassa live-musiikka ja tietenkin juomassa olutta. Ja aivan yhtäkkiä alkoi tuntua siltä, että nyt tulee kohta olutta korvista, että nyt on mitta täynnä. Päätin lopettaa vähäksi aikaa oluen juomisen. Seuraavan viikon aikana huomasin, että vaikken juo olutta, tykkään istua terassilla töiden jälkeen kauniissa kesäsäässä. Join sitten kahvia, paljon. Näin kului viikko ja huomasin, että joku raja kahvin j...

Millaista on elää vainoharhaisen johtajakultin kyllästämässä raa'assa diktatuurissa? Millaista on elämä, kun materiaalisen puutteen ja nälän lisäksi elämän voi milloin vain suistaan raiteiltaan mielivaltainen viranomaisten päätös? Miten ihmiset rakastavat toisiaan, kun elämään on liki mahdotonta vaikuttaa itse? Millaista on elää täysin ilman vapautta, vankilassa, jonka muurit ovat sisäkkäiset, rajalta aina asuintalon rappuun? Kirja 65/2019 Pohjois-Korea on suljettu maa, jota johtaa jo kolmannessa polvessa raakalaismainen diktaattori. Maassa ei ole vapautta edes diktaattorilla, jonka täytyy pelätä henkensä puolesta. Maan politiikka on vainoharhaista, peruja 1950-luvun sodasta, jonka aikana USA:n ja Etelä-Korean armeijat tuhosivat maan. Luottamus ulkomaailmaan katosi ja Kimien diktaattorisuku pääsi valtaan.  Maa on pysynyt suljettuna ja sen kansalaisten (tai pikemminkin vankien) elämästä on vaikeata saada tietoja. Aina toisinaan joku ulkomainen toimittaja pääsee käymä...

Ministeri Sanna Marin utopioi taannoin puheessaan 4-päiväistä ja 6-tuntista työpäivää. Siitähän metakka syntyi. Oikeisto-oliot nousivat luolistaan ja toistivat jo sata vuotta sitten vanhentuneet uhkakuvat maailman ja vähintäänkin kansantalouden välittömästä romahtamisesta, jos työaika nykyisestä laskee. Työ ja viikoittainen työaika vaikuttaa olevan Suomessa hyvin arkaluontoinen asia. Kun Ossi Nymanin kirja Röyhkeys julkaistiin vuosi pari sitten, siitä nousi isompi kohu kuin IPCC:n ilmastoraporteista. Kirjan päähenkilö, hyvin Nymanin oloinen hahmo, nimittäin on hyvin tyytyväinen elämäänsä työttömänä - käy konserteissa ja seikkailee työvoimahallinnon absurdeilla kursseilla. Päähenkilön - ja siten kirjallisesti sivistymättömien mielestä Nymaninkin - työn vieroksunta ja suoranainen työstä kieltäytyminen ilmeisesti järkytti monen (keski-ikäisen, hyvin toimeentulevan, miehen) maailmankuvan perusteita. Keskustelu oli erittäin epäanalyyttistä ja matalaotsaista. Nymanin kirjan innoitta...

Roihuvuoressa asuu paljon korkeasti koulutettuja nuoria ja keski-ikäisiä. Osa heistä haluaa jakaa tieteen ilosanomaa kaikille. Siksi he ovat perustaneet Tiederoihun, löyhän yhteenliittymän, joka järjestää Roihuvuoren Riossa, kylämme olohuoneessa, säännöllisen epäsäännöllisesti tiedekeskusteluita. Aiemmin keväällä kävin kuulemassa esitelmää työn tulevaisuudesta. Siitä en juuri mitään muista, taisin räplätä kännykkääni tai sitten muuten vain olin ajatuksissani. Eilen 1. syyskuuta Tiederoihu oli pyytänyt suomalais-ugrilaisten kielten professoria Janne Saarikiveä kertomaan kielestämme ja kielistä yleensä. Saarikivihän on tunnettu usean kymmenen kielen osaajana. Saarikivi alusti viime vuonna julkaistun kirjansa Kieli ja mieli teemoista. Hänen perusviestinsä oli, että kieli on sanojen lisäksi tapa kategorisoida maailmaa ja että kunkin kielen tapa jaotella maailmaa olioihin ja ilmiöihin on ainutlaatuinen ja siksi kääntäminen, tai tarkka muiden kielten puhujien ymmärtäminen on hankalaa,...

Roihuvuoressa tuppaa nykyisin tapahtumaan enemmän kuin monissa 8000 asukkaan kaupungeissa. Tänään Facebookissa oli ilmoitus konsertista paikallisessa ravintola HRH:ssa eli Hard Rock Housessa. Yhdysvaltalainen pianisti Gabriel Zucker saapuu elokuussa Suomeen ja esiintyy Roihuvuoren Hard Rock Housessa 25.8. Konsertissa hän soittaa ensimmäisen setin soolona ja toisen setin yhdessä trion Affe Forsmann - lyömäsoittimet, Eero Savela - trumpetti ja Jukka Kääriäinen - kitara kanssa. Gabriel Zucker on New Yorkista lähtöisin oleva pianisti, säveltäjä ja multi-instrumentalisti. Gabriel on palkittu kahdella ASCAP sävellys palkinnolla ja on saanut ylistäviä arvosteluja mm. Downbeat, All About Jazz, Stereogum ja Jazzwise julkaisuissa. Zucker on esiintynyt 18 eri maassa ympäri maata ja konserttisaleissa kuten Carnegie Hall, The Stone, Roulette ja the Jazz Gallery. Olipas kerrassaan uskomattoman hieno konsertti. Zucker loihti HRH:n pianosta ja omasta Applen läppäristään merkillisen tunnelman luova...

Kirja 50/2019 Vietimme uuden vuoden 2010-2011 Damaskosissa, Syyrian pääkaupungissa. Kaupunki on ikivanha, sen vanhan osa pääkatua on kävellyt jo apostoli Paavali. Vanha kaupunki oli tuolloin vilkas, ekumeeninen paikka. Muslimit, kristityt ja juutalaiset asuivat ja elivät ainakin turistin silmään sopuisasti rinnakkain, kukin uskontokunta omassa osassaaan. Muslimien alueella saattoi kahvilassa juoda vahvaa kahvia ja polttaa vesipiippua, muutaman korttelin päässä saattoi kristittyjen baarissa nauttia huonoa paikallista olutta. Syyrian sisällissota, joka on nyt vaatinut satojen tuhansien ihmisen hengen ja ajanut kolmanneksen syyrialaisista kodeistaan, monet ulkomaiden pakolaisleireille, alkoi puoli vuotta vierailumme jälkeen. Olen myöhemmin lukenut paljon uutisia ja kaunokirjallisia teoksia ja ymmärtänyt, että sisällissota ei alkanut tyhjästä. Maassa oli jo vuosikymmeniä ollut vallassa diktaattori, joka oli tappanut vastustajiaan ja kanssaan eri mieltä olevia, osaa kansasta oli alis...

Jo 15. Runokuu-festivaalin (ja minun ensimmäisen) iltaklubilla Kansallisteatterin Lavakulbilla vietettiin tänään koettelevan kirjallisuuden iltaa. Sirkun ehdotuksesta kävimme kuulemassa mitä moinen kirjallisuus on. Ohjelmassa oli kirjaijoiden haastatteluita, joiden lomassa kirjailijat lukivat otteita uusimmista teoksistaan. Ehdimme kuulla Katja Raunion kertovat ensi keväänä julkaistavasta romaanistaan. Sen rakenne on kiehtova: kirja koostuu pääosin lainauksista muun muassa kuningatar Kristiinan muistelmista, Lutherin ja Trumpin puheista, arkistolaista ja ties mistä. Raunio on näistä aineksista kutonut kertomuksen suomalaisen poliitikon elämästä 1970-luvulta nykypäivään. Kertojana on arkistonhoitaja, joka arkistoja tonkimalla kertoo tarinan. Kirjan rakenteessa on muutakin kiehtovaa. Esimerkiksi yhteiskunnan valtarakenteet heijastuvat antaen äänen vain miehille ja heistäkin vain valkoisille. Muut eivät saa omaa ääntään kuuluviin, heistä vain puhutaan, he eivät puhu. Lisäksi arkisto...

Kirja 55/2019 Tässäpä on kerrassaan merkillinen kirja. En ole varma ymmärsinkö kirjasta yhtään mitään. En ole lainkaan varma myöskään siitä, onko kirjassa mitään ymmärrettävää vai onko se vain monen sadan sivun pituinen ajatusvirtauma. Jollakin tasolla kirjassa on kyse murhan tai itsemurhan tutkimisesta. Joku on kuollut tai ehkäpä useampikin on kuollut. Epäiltynä - tai ainakin todistajana - on hyvin erakoitunut tubettaja, joka etsii omalle kanavalleen tuottajaa. Tuottajaksi hakee peiteroolissa oleva poliisi. Tubettajan ja poliisin loputon keskustelu kestää koko kirjan ajan. Keskustelu on välillä innostavaa, luo uutta tapaa jäsentää nykyistä maailmaa. Välillä keskustelu on vain ja ainostaan ärsyttävää jankkaamista. Samaan aikaan kuin peitepoliisi ja tubettaja keskustelevat kirjassa kulkee muutama muukin erikoinen tarina. On melkoisen juopottunutta sakkia, jolle käy kuten juopolle yleensä. On huumeiden myyjiä, joista osa on poliiseja. Monenlaista erikoista porukkaa seikkailee kirja...

Kirja 61/2019 Joskus vuonna 1986 ystäväni Laurikainen käveli Veltto Virtasen kanssa Tampereella Hämeenkadun päästä päähän. Veltto oli puheliaalla tuulella, osoitteli eri taloja ja kertoi, että "tuollakin minä olen ryypännyt ja siellä tapahtui sitä ja tätä". Kippaamisen ja virvokkeiden nauttimisen erikosmiehet herrat Kosonen ja Stenman ovat kirjoittaneet Velton kertomuksen Itä-Helsinkiin. Herrat ovat ottaneet tavakseen tehdä pitkiä kävelyretkiä lapsuutensa ympäristössä, aina sopivat virvokkeet mukanaan ja tarkasti kunkin kaupunginosan juottoloista kirjaa pitäen. Itä meidän ja kirjailijat taustalla Kirjasta on sukeutunut kiehtova. Kosonen, joka tunnetaan niin Rytmi-baarin baarimikkona, Shadowplayn saksofonistina että baarin pitämisestä kaukaisella saarella Aasiassa, kävelee Mustikkaalta Kulosaaren, Laajasalon, Herttoniemen kautta Roihuvuoreen. Kosonen kirjottaa kiinnostavasti, kietoo oman lapsuutensa ja nuoruutensa (joka ei näy loppuvan!) muistot yhteen Helsingin muut...

Kirja 21/2019 On vuosi 1905 pienessä suomalaisessa teollisuuskaupungissa. Suurlakko on alkamassa, työväestö on rauhatonta, mutta myös porvarillisissa piireissä on suomalaisuusinnostus ja itsenäisyyden tavoittelu vallallaan. Kaupunkiin saapuu junalla sekä pankinjohtajan nuorempi tytär että punainen maisteri. Maisteri on junassa tavannut tyttären, joka esittelee hänet siskolleen. Rakkaus leimahtaa nopeammin kuin trostkilaisten riidat. Välittömästi. Rakkauden edellä on esteitä, sillä punaisen maisterin ja pankinjohtajan tyttären luokkaerot ovat valtavat. Tai ehkeivät sittenkään, koska maisteri onkin salaa sahanomistaja! Joskin hänellä on moderni johtamistapa ja hän on jakanut sahansa osakkeita työtekijöille. Vähän samaan tapaan kuin nykyään softafirmoissa! No, suurlakko alkaa. Kaikki liiketoiminta pysähtyy, junat eivät kulje. Radiota ei ole keksitty, joten pikkukaupungin lakkoilijat saavat lakkoilla ihan keskenään. Tietoa ei tule ulkopuolelta moneen päivää. Sitten Tampereelta saap...

Viikko 6/2019 meni vähän eri tavoin kuin aiemmat viikot tänä vuonna. Ensinnäkin oli aivan kaamea sää ja keli ihan joka päivä. En todellakaan halunnut lähteä ulos, en varsinkaan pyöräillä. Siksi liikunta jäi vähiin. Toiseksi töissä oli kolmena päivänä iltatilaisuus, joka esti melkein kaiken oman tekemisen iltaisin, osin siksi, että sain alkoholiakin. Kolmanneksi lukeminen jäi vähiin, koska ystävät olivat järjestäneet lauantaille keskustelutilaisuuden etuoikeuksista. Sekin vei aikaa. Sunnuntaina oli muuten vain krapula. Silti tämän verran. Yli 30 tuntia liikkumista, kulttuuritapahtumia, kirjoittamista ja lukemista. Töitä liikaa. Etuoikeus kuulemma on sitä, ettei tarvitse huolestua tai huolehtia tai murehtia tai pelätä jotakin asiaa. Minä en pelkää enkä murehdi mitään. Olen ilmeisen etuoikeutettu, mistä seuraa tavallaan (vaikkei nyt oikeasti kuitenkaan) vaatimus tai tarve tai velvollisuus tehdä jotain vähemmän etuoikeutettujen hyväksi, estää syrjintää ja pitää heikompien puolta...