Night train to Lisbon / Pascal Mercier

Night train to Lisbon / Pascal Mercier 

Kirja, joka kertoo kirjasta, joka kertoo elämästä, joka tapahtuu Portugalissa diktatuurin aikana, alkaa Bernissä, jossa lukion klassisten kielten opettaja tapaa sateisella sillalla naisen, joka kirjoittaa opettajan otsaan puhelinnumeron, johon kukaan ei soita, mutta joka on Lissabonissa. Kun nainen katoaa, opettaja löytää kirjakaupasta kirjan, jonka kirjoittaja on tuntematon, mutta jonka teksti on syvällisen kiehtovaa. Opettaja, jo vuosikymmeniä sveitsiläisen kellon tarkkuudella kieliä opettanut hieman pölyinen vanhapoika, innostuu, jättää oppilaansa ja koulunsa kesken tunnin ja matkustaa yöjunalla Lissaboniin. Junassa hän tapaa miehen, joka auttaa hänet tuntemattoman kirjan kirjoittajan jäljille. 

Loppuosa kirjasta kertoo tuntemattoman kirjoittajan jälkien seuraamisesta. Jäljet johtavat muun muassa hylättyyn kouluun, kidutettua vanhusta tapaamaan vanhainkotiin, salaiselle shakkiklubille, menneisyydessä elävän kirjailjan sisaren, ja ties kenen luo. Kaikilla on oma näkemyksensä, aina ihaileva, kirjailijasta, joka on kuollut kirjan julkaisemisen aikoihin 30 vuotta ennen kuin opettaja sekaantuu asiaan. 

Kirjassa on luonnollisesti otteita kirjasta, jonka kirjoittajan etsimisestä kirja kertoo. Otteet ovat ystäväni sanojen mukaan “päälleliimatun filosofisia”, mikä osin pitää paikkansa. Aluksi otteet, jotka muuten opettaja kääntää sanakirjan avulla, ovat kiehtovia, mutta loppua kohden toisteisia. Myös mystisen kirjailijan kehuminen, ylivertaisuuden korostaminen alkaa käydä ylenmääräiseksi kirjan loppua kohden. 

Kirja kertoo myös Portugalin 1900-luvun historia, mikä laskettakoon ansioksi. Sujuvasti kirjoitettu kirja on lopun toisteisuudesta huolimatta erinomainen, tempaa mukaansa eikä päästä otteestaan vaikka uni meinaisikin tulla silmän. Se ei näet tule kirjan unettomille sankareille. 

Kirja, joka kertoo kirjasta, joka kertoo elämästä, joka tapahtuu Portugalissa diktatuurin aikana, alkaa Bernissä, jossa lukion klassisten kielten opettaja tapaa sateisella sillalla naisen, joka kirjoittaa opettajan otsaan puhelinnumeron, johon kukaan ei soita, mutta joka on Lissabonissa. Kun nainen katoaa, opettaja löytää kirjakaupasta kirjan, jonka kirjoittaja on tuntematon, mutta jonka teksti on syvällisen kiehtovaa. Opettaja, jo vuosikymmeniä sveitsiläisen kellon tarkkuudella kieliä opettanut hieman pölyinen vanhapoika, innostuu, jättää oppilaansa ja koulunsa kesken tunnin ja matkustaa yöjunalla Lissaboniin. Junassa hän tapaa miehen, joka auttaa hänet tuntemattoman kirjan kirjoittajan jäljille. 

Loppuosa kirjasta kertoo tuntemattoman kirjoittajan jälkien seuraamisesta. Jäljet johtavat muun muassa hylättyyn kouluun, kidutettua vanhusta tapaamaan vanhainkotiin, salaiselle shakkiklubille, menneisyydessä elävän kirjailjan sisaren, ja ties kenen luo. Kaikilla on oma näkemyksensä, aina ihaileva, kirjailijasta, joka on kuollut kirjan julkaisemisen aikoihin 30 vuotta ennen kuin opettaja sekaantuu asiaan. 

Kirjassa on luonnollisesti otteita kirjasta, jonka kirjoittajan etsimisestä kirja kertoo. Otteet ovat ystäväni sanojen mukaan “päälleliimatun filosofisia”, mikä osin pitää paikkansa. Aluksi otteet, jotka muuten opettaja kääntää sanakirjan avulla, ovat kiehtovia, mutta loppua kohden toisteisia. Myös mystisen kirjailijan kehuminen, ylivertaisuuden korostaminen alkaa käydä ylenmääräiseksi kirjan loppua kohden. 

Kirja kertoo myös Portugalin 1900-luvun historia, mikä laskettakoon ansioksi. Sujuvasti kirjoitettu kirja on lopun toisteisuudesta huolimatta erinomainen, tempaa mukaansa eikä päästä otteestaan vaikka uni meinaisikin tulla silmän. Se ei näet tule kirjan unettomille sankareille.