Yksityiskohdat / Ia Genberg

Kirjan takakansi kertoo tärkeimmän: kirjan päähenkilö, noin 1967 syntynyt nainen, muistelee kuumeisena elämänsä varrella tapaamiaan ihmisiä. Muisteluiden kautta muodostuu kuva päähenkilöstä, joka saattaa muistuttaa kirjailijaa tai sitten ei: on samanikäinen, kirjailija, etc. 

Kirjan kerronta on samantapaista kuin Rachel Cuskilla.Teoksen päähenkilö kertoo muista ihmisistä, ystävistään ja rakastetuistaan ja sukulaisistaan, heidän kanssaan käydyistä keskusteluista (jotka kestävät kunnes suhde ihmiseen loppuu ja joskus senkin jälkeen), heidän tavoistaan. Päähenkilö ei juurikaan kuvaa ihmisiä joista kertoo, itseään ja hän ei kuvaa oikeastaan lainkaan, mutta silti lopussa lukijalla on mielestään tarkka kuva kertojasta, ehkä siis myös kirjan kirjoittajasta. 

Kertoja mainitsee alussa Paul Austerin New York triologian innoistuksen ja ihailun lähteenä ja kohteena, Austerin yksinkertainen kieli kuuluu jossain taustalla, liikojen adjektiivien välttely, toteavuus. Kirjan tunnelma, rakenne ja tapahtumat eivät silti ole mitään velkaa Austerille. 

Koska kirjoittaja, ja siis myös päähenkilö, on minun ikäiseni, hänen elämässään, sen tapahtumissa, elämäntavoissa, on paljon tuttua. Ehkä sen tekee kirjan kuvaamat henkilöt tutummiksi kuin he olisivat esimerkiksi 1950-luvulla syntyneen kirjailijakertojan kertomana. Tähän viittaa kirjan viimeinen luku, joka kertoo 1940-luvulla syntyneen ihmisen tarinaa. 

Käännös on sujuva. Suomen sukupuolettomat pronominit aiheuttavat kirjassa yllätyksen. Olisi hienoa lukea myös ruotsiksi ja tarkistaa, josko henkilöiden sukupuoli tulee suoremmin ja nopeammin ilmi. 

Lue tämä kirja, jos haluat elämääsi lisää kauneutta ja ihmisyyden ymmärrykseesi syvyyttä.