Koronamietteitä toukokuun 2020 lopulla

Kaljoittelua puistossa turvavälein

Korona-pandemian alussa aloitin koronapäiväkirjan kirjoittamisen. Pandemia, sen aiheuttama ainutlaatuinen (toivoittavasti!) poikkeustila Suomessa ja taudin vaikutukset terveyteen, talouteen ja pelkoihin, psyykkiseen terveyteen, vaativat kirjoittamista, ajattelua.

Aikaa on kulunut. Poikkeustilan julistamisesta on yli kaksi kuukautta. Alakoulut ovat siirtyneet takaisin lähiopetukseen, pääosa oppilaista ja kaikki opettajat käyvät nyt tavalliseen tapaan päivittäin koulussa. Se on varmasti hyvä asia vaikka jotkun pelkäävätkin tartuntojen lisääntyvän kouluissa. Todennäköisesti niin ei käy, koska niin ei ole käynyt muissakaan maissa.

Ensi viikolla hallitus jatkaa poikkeussäännösten purkamista. Ravintolat, museot, kahvilat, baarit avautuvat jollakin rajatulla tavalla. Kokoontumisrajoitukset höllenevät, jatkossa ilmeisesti on sopivaa kokoontua 50 hengen tilaisuuksiin.

Matkustamista ei vieläkään suositella, joskaan sitä ei rajoiteta Suomesta ulos. Ulkomaat tosin eivät päästä suomalaisia tullista läpi, joten matkustaminen on käytännössä hankalaa, jos ei aivan mahdotonta.

Oma elämäni on alkanut sujua yhä normaalimmin. Olen alkanut pitää rajoitusten - ja viisaan varovaisuuden - mukaista elämääni hyvänä ja normaalina. Matkustamisen mahdottomuus ei ahdista yhtään vaikka tästä kesästä on tulossa vuoden 1986 jälkeen varmaankin ensimmäinen kesä, jona en matkusta ulkomaille. Kesästä tulee hyvin luultavasti myös kahvilaton - ainakin sisätilojen suhteen. Terasseille uskaltautunen. Ja puistoon juomaan pussikaljaa.

Olen nyt tehnyt kuukauden verran töitä etänä 4 tuntia päivässä. Se vaikuttaa mukavalta tavalta elää hyvää elämää. Aamupäivisin ei kuitenkaan olisi muutakaan tekemistä, pyöräillä ja ulkoilla ja lukea ja kirjoittaa ja elää ehtii hyvin klo 14 jälkeenkin. Ja aamulla ennen klo 10 ehtii hyvin käymään meren rannassa seuraamassa lintujen elämää.

Terveys on pysynyt hyvänä. Parempana kuin koskaan aiemmin, yhtenäkään keväänä. Taudit eivät tartu, kun ei ole läheisissä tekemisessä ihmisten kanssa ja huolehtii hyvin käsihygieniasta. On todennäköistä, etten sairastu ainakaan ennen syksyä - ja S:n etätöiden mahdollista loppumista. Toivon niin. Itse aion pysyä etätöissä vuoden loppuun asti.

Ystäviä on ikävä, mutta sekin alkaa nyt helpottaa säiden parantuessa ja ulkona yhdessä hengailemisen helpottuessa. Olemme jo pari kertaa juoneet pussikaljaa puistossa tai muuten vain hengailleet Roihuvuoren Rio -kahvilan lähistöllä kahvilasta ostamiamme virvokkeita nautiskellen. Kivaa on ollut. Ystäviä näkee myös ulkona, melkein joka kerta kun siellä käyn.

Pyöräilystä katosi mieli, motivaatio, kunnes keksin ryhtyä pyöräilemään Helsingin katuja aakkosjärjestyksessä. Nyt mieltä ja motivaatiota on vaikka miten paljon sekä pyöräilemiseen että kirjoittamiseen.

Kaikki on siis melko hyvin.