Koronapäiväkirja #17, tiistai 7.4.2020
Yksityistä
Aamulla oli turta olo. Aivan kuin koko pandemia, poikkeustila, olisi vain jokin näytelmä, jotka katselen ulkopuolelta. Luin uutisia netistä, kuolleiden määrät jäivät hahmottomiksi numeroiksi. Eri maiden tilastot olivat kuin lapsuuden autokeräilykortteja, joilla saattoi leikkiä kenellä on nopein auto -leikkiä.
Melkoinen ero muutaman viikon takaisiin tunnelmiin. Silloin oma ja puolison kuolevaisuus ahdistivat ja itkettivät, ajatus yhteiskunnan peruuttamattomasta muuttumisesta ja tieto ilmastokriisin vielä tätä pandemiaakin suuremmista vaikutuksista jokaisen elämään, kaikki valvottivat, tuntuivat vatsassa kuin pitkän ihmissuhteen yllättävä päättyminen. Nyt kaikkeen on jo tottunut. Ihminen on omituinen olento.
Vuonna 2007 koin vastaavaan ahdistusta ja pelkoa. Luin silloin James Kunstlerin (wikipedia) dystooppisia kirjoja öljyhuipusta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Ihmettelin, miten voimme elää öljyn saatavuuden heiketessä. Kunstelerin ennustukset eivät ole (vielä?) toteutuneet. Öljy on halpaa eikä sen loppuminen ole suurimpia ongelmiamme. Oikeastaan öljyn runsaus on ongelma, öljy pitäisi jättää maahan.
Hallitus kiristi aamulla matkustuskieltoja. Pääsiäisen jälkeen Suomesta ei enää pääse laivalla mihinkään, kaikki matkustajaliikenne on kuukauden verran seisahduksissa. Ihan kuin hallitus tietäisi enemmän kuin kertoo.
Matkustuskielto on vapautuvassa maailmassa kasvaneelle ja eläneelle vaikeasti käsitettävä: miten voi olla, etten voi matkustaa oikeastaan mihinkään, en yli kolmen pyöräilytunnin päähän kotoani. Tunnelma on kuin itäisessä Berliinissä? Hyvin kummallista. Lisäksi huomasin Postin sivuilta, että esimerkiksi Espanjaan ei nyt voi kirjeitä lähettää.
Voisinkohan soutaa Viroon? Ottaisiko joku minut kiinni? Pystyisinkö rantautumaan? Toisen maailmansodan aikana Suomen ja Viron välillä jonkin verran soudetttin, ihmisiä salakuljetettiin. Nyt tuskin.
Matkakuumetta voi alentaa katsomalla Jussi Kiven vaikuttavia valokuvia Uudenmaan ulkopuolisesta Suomesta.
Aamulla kävin kävelyllä, Sankku-ponia tapaamassa, päivän vietin kotona koulumuistoista kirjoitellen, päiväuneillen, kokaten, lukien. Illalla kävimme parin tunnin pyörälenkillä. Päivän kuntoilut yhteensä 3 tuntia eli juuri minimitavoitteeni verran.
Yleistä
Yhteiskunnan toiminnan supistaminen muuttuu pian kestämättömäksi. Italiassa on jo törmätty ongelmiin, koska merkittävä osa Italian taloudesta on harmaata ja siksi monille ihmisille valtio ei maksa tukia. Nälkä ja epätoivo ovat kasvussa erityisesti eteläisessä Italiassa. Espanjassa on joidenkin uutisten mukaan aikeita ottaa käyttöön kansalaispalkka vastaavien ongelmien ratkaisemiseksi.
Yhteiskunnan toiminnot on vähitellen saatava käyntiin. Monissa eri maissa on käynnissä keskustelu rajoitusten purkamisen edellytyksistä. Yleinen käsitys on, että a) tartuntojen on vähennyttävä niin paljon että yksi uusi tartunta poikii alle yhden uuden tartunnan, b) on pystyttävä testaamaan kaikki vähänkin oireelliset ja mieluusti oireettomiakin, c) on pystyttävä jäljittämään sairastuneiden kanssa läheisesti tekemisissä olleet. Kun nämä ehdot täyttyvät, on mahdollista vähitellen avata kauppoja, kouluja, ravintoloita pitäen samalla kiinni sosiaalisen etäisyyden ylläpitämisestä ja hyvästä hygieniasta. Lue vaikkapa tämä Scientific Americanin artikkeli. Helsingin yliopistossa on meneillään avoin luentosarja koronakriisin talousvaikutuksista.
Sairastuneiden kanssa tekemisissä olleiden tavoittamiseen on joissakin maissa (Kiina, Singapore, Etelä-Korea) käytössä kännykkäsovelluksia, jotka pitävät kirjaa kännyköiden tapaamisista. Kun kännykkä tapaa toisen kännykän riittävän pitkän hetken verran, se kirjaa tapaamisen. Jos jonkun kännykän omistaja sairastuu, kertyneiden tietojen perusteella on mahdollista varoittaa altistuneita, testata heidät ja tarvittaessa eristää. Tämän voi tehdä joko yksityisyyttä kunnioittaen (ei tarvitse tietää kuka on tavannut kenet missä ja milloin) tai sitten kunnon Orwell-tyylin. Suomessa ja Euroopassa pyritään yksityisyyden kunnioittamiseen.
Tieteellinen tutkimus tuottaa koko ajan lisää tietoa viruksesta. Tänään muun muassa opin, että saastuneessa ilmassa eläminen altistaa vakavimmille covid-19-taudin muodoille. Se selittää osin Lombardian tilanteen vakavuutta. Siellähän on melkoisen saastunutta. Lisäksi opin, että USAssa mustien sairastuvuus on huikeasti valkoisten sairastuvuutta suurempaa. Köyhyys ja terveydenhuollon saavutettavuus ja köyhyydestä johtuva huono ravinto selittävät tästä suuren osan, mutta köyhyys on luokkakysymys, ei luonnonvakio.
USAn kauppaministeri varoitti Trumpin hallintoa miljoonien kuolemasta jo tammikuussa. Hallinto ei tietenkään tehnyt mitään.
Markku Paltonen on laatinut Pohjoismaiden ja Viron kehityksestä selkeät kuvaajat. Suomen tilanne on merkillisen hyvä. Olemmeko tehneet jotain muita paremmin vai olemmeko vaan hieman muita jäljessä. Aika näyttää. Tänään kuolleita 34 Suomessa.
Siinä tämän päivän koronaseurantani kiinnostavimmat aiheet.
Lue aiemmat koronapäiväkirjani.
Aamulla oli turta olo. Aivan kuin koko pandemia, poikkeustila, olisi vain jokin näytelmä, jotka katselen ulkopuolelta. Luin uutisia netistä, kuolleiden määrät jäivät hahmottomiksi numeroiksi. Eri maiden tilastot olivat kuin lapsuuden autokeräilykortteja, joilla saattoi leikkiä kenellä on nopein auto -leikkiä.
 |
| Poikkeustilan jälkeen |
Melkoinen ero muutaman viikon takaisiin tunnelmiin. Silloin oma ja puolison kuolevaisuus ahdistivat ja itkettivät, ajatus yhteiskunnan peruuttamattomasta muuttumisesta ja tieto ilmastokriisin vielä tätä pandemiaakin suuremmista vaikutuksista jokaisen elämään, kaikki valvottivat, tuntuivat vatsassa kuin pitkän ihmissuhteen yllättävä päättyminen. Nyt kaikkeen on jo tottunut. Ihminen on omituinen olento.
Vuonna 2007 koin vastaavaan ahdistusta ja pelkoa. Luin silloin James Kunstlerin (wikipedia) dystooppisia kirjoja öljyhuipusta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Ihmettelin, miten voimme elää öljyn saatavuuden heiketessä. Kunstelerin ennustukset eivät ole (vielä?) toteutuneet. Öljy on halpaa eikä sen loppuminen ole suurimpia ongelmiamme. Oikeastaan öljyn runsaus on ongelma, öljy pitäisi jättää maahan.
Hallitus kiristi aamulla matkustuskieltoja. Pääsiäisen jälkeen Suomesta ei enää pääse laivalla mihinkään, kaikki matkustajaliikenne on kuukauden verran seisahduksissa. Ihan kuin hallitus tietäisi enemmän kuin kertoo.
Matkustuskielto on vapautuvassa maailmassa kasvaneelle ja eläneelle vaikeasti käsitettävä: miten voi olla, etten voi matkustaa oikeastaan mihinkään, en yli kolmen pyöräilytunnin päähän kotoani. Tunnelma on kuin itäisessä Berliinissä? Hyvin kummallista. Lisäksi huomasin Postin sivuilta, että esimerkiksi Espanjaan ei nyt voi kirjeitä lähettää.
Voisinkohan soutaa Viroon? Ottaisiko joku minut kiinni? Pystyisinkö rantautumaan? Toisen maailmansodan aikana Suomen ja Viron välillä jonkin verran soudetttin, ihmisiä salakuljetettiin. Nyt tuskin.
Matkakuumetta voi alentaa katsomalla Jussi Kiven vaikuttavia valokuvia Uudenmaan ulkopuolisesta Suomesta.
Aamulla kävin kävelyllä, Sankku-ponia tapaamassa, päivän vietin kotona koulumuistoista kirjoitellen, päiväuneillen, kokaten, lukien. Illalla kävimme parin tunnin pyörälenkillä. Päivän kuntoilut yhteensä 3 tuntia eli juuri minimitavoitteeni verran.
Yleistä
Yhteiskunnan toiminnan supistaminen muuttuu pian kestämättömäksi. Italiassa on jo törmätty ongelmiin, koska merkittävä osa Italian taloudesta on harmaata ja siksi monille ihmisille valtio ei maksa tukia. Nälkä ja epätoivo ovat kasvussa erityisesti eteläisessä Italiassa. Espanjassa on joidenkin uutisten mukaan aikeita ottaa käyttöön kansalaispalkka vastaavien ongelmien ratkaisemiseksi.
Yhteiskunnan toiminnot on vähitellen saatava käyntiin. Monissa eri maissa on käynnissä keskustelu rajoitusten purkamisen edellytyksistä. Yleinen käsitys on, että a) tartuntojen on vähennyttävä niin paljon että yksi uusi tartunta poikii alle yhden uuden tartunnan, b) on pystyttävä testaamaan kaikki vähänkin oireelliset ja mieluusti oireettomiakin, c) on pystyttävä jäljittämään sairastuneiden kanssa läheisesti tekemisissä olleet. Kun nämä ehdot täyttyvät, on mahdollista vähitellen avata kauppoja, kouluja, ravintoloita pitäen samalla kiinni sosiaalisen etäisyyden ylläpitämisestä ja hyvästä hygieniasta. Lue vaikkapa tämä Scientific Americanin artikkeli. Helsingin yliopistossa on meneillään avoin luentosarja koronakriisin talousvaikutuksista.
Sairastuneiden kanssa tekemisissä olleiden tavoittamiseen on joissakin maissa (Kiina, Singapore, Etelä-Korea) käytössä kännykkäsovelluksia, jotka pitävät kirjaa kännyköiden tapaamisista. Kun kännykkä tapaa toisen kännykän riittävän pitkän hetken verran, se kirjaa tapaamisen. Jos jonkun kännykän omistaja sairastuu, kertyneiden tietojen perusteella on mahdollista varoittaa altistuneita, testata heidät ja tarvittaessa eristää. Tämän voi tehdä joko yksityisyyttä kunnioittaen (ei tarvitse tietää kuka on tavannut kenet missä ja milloin) tai sitten kunnon Orwell-tyylin. Suomessa ja Euroopassa pyritään yksityisyyden kunnioittamiseen.
Tieteellinen tutkimus tuottaa koko ajan lisää tietoa viruksesta. Tänään muun muassa opin, että saastuneessa ilmassa eläminen altistaa vakavimmille covid-19-taudin muodoille. Se selittää osin Lombardian tilanteen vakavuutta. Siellähän on melkoisen saastunutta. Lisäksi opin, että USAssa mustien sairastuvuus on huikeasti valkoisten sairastuvuutta suurempaa. Köyhyys ja terveydenhuollon saavutettavuus ja köyhyydestä johtuva huono ravinto selittävät tästä suuren osan, mutta köyhyys on luokkakysymys, ei luonnonvakio.
USAn kauppaministeri varoitti Trumpin hallintoa miljoonien kuolemasta jo tammikuussa. Hallinto ei tietenkään tehnyt mitään.
Markku Paltonen on laatinut Pohjoismaiden ja Viron kehityksestä selkeät kuvaajat. Suomen tilanne on merkillisen hyvä. Olemmeko tehneet jotain muita paremmin vai olemmeko vaan hieman muita jäljessä. Aika näyttää. Tänään kuolleita 34 Suomessa.
Siinä tämän päivän koronaseurantani kiinnostavimmat aiheet.
Lue aiemmat koronapäiväkirjani.
Kommentit