Koronapäiväkirja #19, torstai 9.4.2020
Kiirastorstai, pääsiäiseen hiljentymisen päivä, ei tänä vuonna poikennut muista päivistä mitenkään. Päivät ovat täysin toistensa kaltaisia: ulkoilua, kirjoittamista (isäni sairaudesta) , lukemista, syömistä sen mitä ruokahalu antaa myöden, päiväunia, lisää ulkoilua, lisää kirjoittamista (lapsuuden kepposista), illalla usein televisiosta jonkin sarjan katselemista.
Tämmöistäkö elämä olisi eläkkeellä maaseudulla? Ehkei, kyllä normaaliin elämään pitää voida kuulua sosiaalista kanssakäymistä ystävien kanssa: kahvittelua, oluen juomista, pyöräilyä yhdessä, jopa uusien ihmisten tapaamista, ystävyyksien solmimista. Niin ja työntekoa, sitäkin ehkä mieluusti.
Tänään on kulunut kuukausi kotosalla, kahta päivää vajaa kuukausi kaikki ateriat kotona syöden. Aika on kulunut yllättävän nopeasti, aika ennen koronaa (AEK) tuntuu kovin kaukaiselta tänä aikana koronan kanssa (AKK). AKK kestää vielä hetken, varmaankin näine rajoituksineen syksyyn, olen henkisesti varautunut hiljaiseloon Roihuvuoressa syksyyn asti. Sitten joskus koittaa aika korona jälkeen (AKJ), jolloin elämä saattaa olla sosiaalista.
Merkillisen hyvin olen tottunut AKK-tapoihin. Kun joku tulee jalkakäytävällä vastaan, vaihdan toiselle puolelle katua kuin jossain Harlemin pimeillä kujilla. Jos en pääse toiselle puolen, kävelen nurmikolla tai ajoradalla. Paheksun syvästi epäkohteliaita keskellä jalkakäytävää tallustavia ihmisiä. Mitä he oikein kuvittelevat olevansa?
Koska en voi sietää keskellä jalkakäytäviä käppäileviä, kävelen paljon metsässä. Tänään kävimme tutustumassa Karhukaatajanpuistoon. Siellä on hienoja kalliota, kaunis aurinko, kelohonkia, melko rauhallinen äänimaisema, paljon lintuja. Sinne voisi säiden lämmitessä mennä makoilemaan ja lukemaan, kauas pahasta maailmasta.
Yleisiä
Saksassa tehdyn perusteellisen tutkimuksen mukaan covid-19 ei tartu ovenkahvoista, seteleistä yms. Virus tarttuu vain ja ainostaan hengistyksen kautta ja silloinkin ilmeisesti ei kovin herkästi kaupoissa ja muissa lyhyissä kanssakäymisissä. Suurimmat tartuntamäärät ovat sattuneet juhlissa,
urheilukatsomoissa, jumalanpalveluksissa, konserteissa, hautajaisissa - tilanteissa, joissa suuri määrä ihmisiä on pidemmän aikaa lähekkäin, kosketteleen toisiaan, puhuu tai laulaa. Semmoisia tilanteita on helppo välttää. Kaupassa voisi saksalaisen tutkimuksen mukaan käydä melko turvallisesti, ainakin aamulla aikaisin.
Economist spekuloi covid-19:n yleisyydellä. Artikkelin mukaan flunssamaiset tunnistamattomat taudit ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin tunnistetut covid-19-tartunnat. Jos näin on, niin koska koulleisuus ei ole kasvanut samaa tahtia, tilanne on luultua parempi: covid-19 ei olekaan niin tappava kuin äkkiseltään luulisi. Päättely vaikuttaa pätevältä.
En osaa ottaa varmasti kantaa asiaan.
Tänään en seurannut uutisia kovin paljon, joten lopetan tähän.
Tämmöistäkö elämä olisi eläkkeellä maaseudulla? Ehkei, kyllä normaaliin elämään pitää voida kuulua sosiaalista kanssakäymistä ystävien kanssa: kahvittelua, oluen juomista, pyöräilyä yhdessä, jopa uusien ihmisten tapaamista, ystävyyksien solmimista. Niin ja työntekoa, sitäkin ehkä mieluusti.
 |
| Karhunkaatajan kalliolla |
Tänään on kulunut kuukausi kotosalla, kahta päivää vajaa kuukausi kaikki ateriat kotona syöden. Aika on kulunut yllättävän nopeasti, aika ennen koronaa (AEK) tuntuu kovin kaukaiselta tänä aikana koronan kanssa (AKK). AKK kestää vielä hetken, varmaankin näine rajoituksineen syksyyn, olen henkisesti varautunut hiljaiseloon Roihuvuoressa syksyyn asti. Sitten joskus koittaa aika korona jälkeen (AKJ), jolloin elämä saattaa olla sosiaalista.
Merkillisen hyvin olen tottunut AKK-tapoihin. Kun joku tulee jalkakäytävällä vastaan, vaihdan toiselle puolelle katua kuin jossain Harlemin pimeillä kujilla. Jos en pääse toiselle puolen, kävelen nurmikolla tai ajoradalla. Paheksun syvästi epäkohteliaita keskellä jalkakäytävää tallustavia ihmisiä. Mitä he oikein kuvittelevat olevansa?
Koska en voi sietää keskellä jalkakäytäviä käppäileviä, kävelen paljon metsässä. Tänään kävimme tutustumassa Karhukaatajanpuistoon. Siellä on hienoja kalliota, kaunis aurinko, kelohonkia, melko rauhallinen äänimaisema, paljon lintuja. Sinne voisi säiden lämmitessä mennä makoilemaan ja lukemaan, kauas pahasta maailmasta.
Yleisiä
 |
| Näin käyttäydyn ulkoillessani |
urheilukatsomoissa, jumalanpalveluksissa, konserteissa, hautajaisissa - tilanteissa, joissa suuri määrä ihmisiä on pidemmän aikaa lähekkäin, kosketteleen toisiaan, puhuu tai laulaa. Semmoisia tilanteita on helppo välttää. Kaupassa voisi saksalaisen tutkimuksen mukaan käydä melko turvallisesti, ainakin aamulla aikaisin.
Economist spekuloi covid-19:n yleisyydellä. Artikkelin mukaan flunssamaiset tunnistamattomat taudit ovat lisääntyneet samaa tahtia kuin tunnistetut covid-19-tartunnat. Jos näin on, niin koska koulleisuus ei ole kasvanut samaa tahtia, tilanne on luultua parempi: covid-19 ei olekaan niin tappava kuin äkkiseltään luulisi. Päättely vaikuttaa pätevältä.En osaa ottaa varmasti kantaa asiaan.
Kommentit