Lapsuuteni kesämökit
Vanhemmillani oli tapana vuokrata kesäksi mökki 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa. Isäni oli haluton omistamaan mitään ylimääräistä, ilmeisesti koska hän ei halunnut ottaa vastuulleen kotimme lisäksi muita kiinteistöjä. 1970-luvulla lainojen korot olivat myös korkeat, mikä varmasti vähensi lukion lehtorin ja kassanhoitajan mahdollisuuksia oman mökin ostamiseen.
Vietimme kesämme vuokramökeissä eri puolilla Suomea.
Vuonna 1972 täytin heinäkuun lopussa 4 vuotta. Vietimme kesämme Lavialla, 70 kilometriä Tampereelta länteen. Muistan mökin olleen pieni, olohuone ja ehkä yksi makuuhuone, lähellä rantaa, nurmikon viettäneen järveen. Erityisesti muistan ruokapöydän, jonka laatikoissa oli aterimia. Se oli loputtoman kiehtovaa, laatikon avaaminen, lusikoiden ja muiden penkominen. Lavian mökkiin liittyy tarina, jonka mukaan minua 2 vuotta nuorempi veljeni olis joutunut veden varaan ja minä olisin rääkymällä kutsunut vanhempani pelastuspuuhiin. En tiedä onko tarina tosi.
Vuoden 1973 oli erittäin sateinen. Vietimme sen jossain Ruovedellä, vanhassa maatalossa. Maatalon omistajat asuivat muutaman kilometrin päässä uudemmassa talossa, jonka vieressä oli taidenäyttelyitä varten aitta. Aitasta sai sitruunasoodaa. Olin juuri oppinut pyöräilemään ja pyöräilin usein metsän läpi aitalle. Siellä tapasin usein ikäiseni pojan, jonka kanssa leikin. Ruoveden mökkikesänä opin juomaan kahvia.
Ruoveden talo oli suurten puiden keskellä jonkin matkaa järvestä. Talon ympärillä oli isoja puita, paikka oli varjoinen. Olen aina Aleksis Kiven Seitsemää veljestä lukiessani sijoittanut sen Ruoveden kesämökin maisemiin.
Vuoden 1974 kesän muistan aurinkoisena, iloisena, riemukkaana. Vietimme sen Savonlinnan lähellä, ehkä Sulkavalla. Mökkimme oli tälläkin kertaa vanha maalaistalo uudemman talon lähistöllä. Talossa oli hiiriä, pihapiirissä vihainen kalkkuna, jota piti vältellä. Talon pihassa oli iso syreenipensas, joka ihmetytti minua kovasti. Tarinan mukaan olin saanut valita lottonumerot ja voittanut viisi oikein, mikä oli riittänyt kesämökin vuokraan. Kesältä on jäljellä valokuvia, jossa olemme järvessä tai järvellä sukulaislasten kanssa. Kuvissa on iloa ja viatonta riemua.
Vuoden 1975 kesällä äitini vanhemmat rakensivat uuden talon maatilalleen. Vietimme kesän rakennustöissä. Serkkuni mukaan isäni lauloi Puccinin oopperoita naulatessaan kattoa paikalleen. Laulu raikui kauas, mutta nuotilleen.
Kesät 1976 - 1978 vietimme Kovelahdessa, Ikaalisissa. Mökin omisti herra Saarna tai Vaarna. Mökkissä oli kaksi makuusoppea, olohuone ja keittiö. Muistan isäni ostaman kaasujääkaapin, joka oli erittäinen ihmeellinen laite. Miten tulesta voi saada aikaa pakkasta? Sitä ei nuori poika ymmärtänyt.
Näinä kolmena kesänä opin uimaan, hyppäämään laiturilta pää edellä veteen. Opin myös kalastamaan, sain kerran ison hauenkin vetouistimella. Muistan myös saaneeni lahjaksi puukon, jonka teroitin kovasimella erittäin teräväksi. Kun puukko oli terävä, veistin sillä luuhun asti ulottuvan haavaan vasempaan etusormeeni. Isäni joutui viemään minut ensiapuun tikattavaksi.
Saarnan mökin lähellä oli laajoja kangasmetsiä, joissa kävimme poimimassa mustikoita. Minun ja veljeni aika metsässä kului kyllä kaikkeen muuhun kuin marjastamisen, mutta silti saimme palkkioksemme Hopeatoffeeta.
Saarnan mökin maisemiin olen lukiessani sijoittanut osan Stieg Larssonin teoksista.
Vuosien 1979 - 1982 kesät vietimme sveitsiläisen herra Guissin mökillä Majaalahdella noin 30 kilometriä Tampereelta itään. Tämä mökki on jäi viimeiseksi vuokraamaksemme mökiksi, koska olimme vuonna 1980 muuttaneet rivitaloon Epilään eikä mökille ollut enää yhtä suurta tarvetta kuin kerrostalossa asuessamme.
Guissin mökissä on kolme pientä makuusoppea, olohuone ja keittokomero. Mökki oli isolla rantaan viettävällä tontilla, oheisessa kuvassa vihreän ympyrän keskellä.
Rannan tuntumassa oli sauna, josta oli lyhyt matka laiturille. Saunan edessä oli pieni tasainen nurmikko, jota käytimme urheilukenttänä veljeni kanssa. Joskus juoksin kentän ympäri 100 kertaa kuntoilusta innostuneena. Rannassa oli myös venevaja. Mökkimme rannasta noin 300 metriä lähimpään saareen Levonkarille, jonne uimme tai soudimme usein. 300 metrin uiminen tuntui silloin suurelta saavutukselta.
Guissin mökillä viettämiltämme kesiltä on paljon valokuvia. Niissä perheemme viettää aikaa sukulaisten ja vanhempieni ystävien kanssa. Laiturilla on keinu, joka vaikuttaa olleen suosittu paikka. Itse mökistä ei ole kuvia. Muistan myös joidenkin koulukavereitteni käyneen mökillä vierailulla, mikä oli uutta. Aiemmilla mökeillä koulukavereitani ei vieraillut.
Guissin mökin lähellä oli suuria metsäalueita seikkailuita varten. Muistan iso siirtolohkareen, jonka luo kävelemiseen meni pikkupojilta puolisen tuntia ja jonka päältä oli hienot näköalat järvelle. Muistan myös lähteen, josta kävimme hakemassa juomavettä kanisteriin. Ilmeisesti mökillä ei ollut kaivoa. Sähköä siellä ei ainakaan ollut, kaasuhella ja -jääkaappi riittivät, lämpöä saimme polttoöljyä kamiinassa (ilmeisesti Upo Kultaliekissä) polttaen.
Mökin lähelle tuli kerran pari viikossa kauppa-auto, josta ostimme ruokatarpeiden lisäksi aina jäätelöä ja sitruunasoodaa. Kauppa-autopäivät olivat aina viikon kohokohtia.
(kaikki muistelmani)
 |
| Melkoisen kalan sain |
Vietimme kesämme vuokramökeissä eri puolilla Suomea.
Vuonna 1972 täytin heinäkuun lopussa 4 vuotta. Vietimme kesämme Lavialla, 70 kilometriä Tampereelta länteen. Muistan mökin olleen pieni, olohuone ja ehkä yksi makuuhuone, lähellä rantaa, nurmikon viettäneen järveen. Erityisesti muistan ruokapöydän, jonka laatikoissa oli aterimia. Se oli loputtoman kiehtovaa, laatikon avaaminen, lusikoiden ja muiden penkominen. Lavian mökkiin liittyy tarina, jonka mukaan minua 2 vuotta nuorempi veljeni olis joutunut veden varaan ja minä olisin rääkymällä kutsunut vanhempani pelastuspuuhiin. En tiedä onko tarina tosi.
Vuoden 1973 oli erittäin sateinen. Vietimme sen jossain Ruovedellä, vanhassa maatalossa. Maatalon omistajat asuivat muutaman kilometrin päässä uudemmassa talossa, jonka vieressä oli taidenäyttelyitä varten aitta. Aitasta sai sitruunasoodaa. Olin juuri oppinut pyöräilemään ja pyöräilin usein metsän läpi aitalle. Siellä tapasin usein ikäiseni pojan, jonka kanssa leikin. Ruoveden mökkikesänä opin juomaan kahvia.
Ruoveden talo oli suurten puiden keskellä jonkin matkaa järvestä. Talon ympärillä oli isoja puita, paikka oli varjoinen. Olen aina Aleksis Kiven Seitsemää veljestä lukiessani sijoittanut sen Ruoveden kesämökin maisemiin.
Vuoden 1974 kesän muistan aurinkoisena, iloisena, riemukkaana. Vietimme sen Savonlinnan lähellä, ehkä Sulkavalla. Mökkimme oli tälläkin kertaa vanha maalaistalo uudemman talon lähistöllä. Talossa oli hiiriä, pihapiirissä vihainen kalkkuna, jota piti vältellä. Talon pihassa oli iso syreenipensas, joka ihmetytti minua kovasti. Tarinan mukaan olin saanut valita lottonumerot ja voittanut viisi oikein, mikä oli riittänyt kesämökin vuokraan. Kesältä on jäljellä valokuvia, jossa olemme järvessä tai järvellä sukulaislasten kanssa. Kuvissa on iloa ja viatonta riemua.
Vuoden 1975 kesällä äitini vanhemmat rakensivat uuden talon maatilalleen. Vietimme kesän rakennustöissä. Serkkuni mukaan isäni lauloi Puccinin oopperoita naulatessaan kattoa paikalleen. Laulu raikui kauas, mutta nuotilleen.
Kesät 1976 - 1978 vietimme Kovelahdessa, Ikaalisissa. Mökin omisti herra Saarna tai Vaarna. Mökkissä oli kaksi makuusoppea, olohuone ja keittiö. Muistan isäni ostaman kaasujääkaapin, joka oli erittäinen ihmeellinen laite. Miten tulesta voi saada aikaa pakkasta? Sitä ei nuori poika ymmärtänyt.
Näinä kolmena kesänä opin uimaan, hyppäämään laiturilta pää edellä veteen. Opin myös kalastamaan, sain kerran ison hauenkin vetouistimella. Muistan myös saaneeni lahjaksi puukon, jonka teroitin kovasimella erittäin teräväksi. Kun puukko oli terävä, veistin sillä luuhun asti ulottuvan haavaan vasempaan etusormeeni. Isäni joutui viemään minut ensiapuun tikattavaksi.
Saarnan mökin lähellä oli laajoja kangasmetsiä, joissa kävimme poimimassa mustikoita. Minun ja veljeni aika metsässä kului kyllä kaikkeen muuhun kuin marjastamisen, mutta silti saimme palkkioksemme Hopeatoffeeta.
Saarnan mökin maisemiin olen lukiessani sijoittanut osan Stieg Larssonin teoksista.
Vuosien 1979 - 1982 kesät vietimme sveitsiläisen herra Guissin mökillä Majaalahdella noin 30 kilometriä Tampereelta itään. Tämä mökki on jäi viimeiseksi vuokraamaksemme mökiksi, koska olimme vuonna 1980 muuttaneet rivitaloon Epilään eikä mökille ollut enää yhtä suurta tarvetta kuin kerrostalossa asuessamme.
 |
| Guissin mökin sijainti ja saaret, joille uimme |
Guissin mökissä on kolme pientä makuusoppea, olohuone ja keittokomero. Mökki oli isolla rantaan viettävällä tontilla, oheisessa kuvassa vihreän ympyrän keskellä.
Rannan tuntumassa oli sauna, josta oli lyhyt matka laiturille. Saunan edessä oli pieni tasainen nurmikko, jota käytimme urheilukenttänä veljeni kanssa. Joskus juoksin kentän ympäri 100 kertaa kuntoilusta innostuneena. Rannassa oli myös venevaja. Mökkimme rannasta noin 300 metriä lähimpään saareen Levonkarille, jonne uimme tai soudimme usein. 300 metrin uiminen tuntui silloin suurelta saavutukselta.
Guissin mökillä viettämiltämme kesiltä on paljon valokuvia. Niissä perheemme viettää aikaa sukulaisten ja vanhempieni ystävien kanssa. Laiturilla on keinu, joka vaikuttaa olleen suosittu paikka. Itse mökistä ei ole kuvia. Muistan myös joidenkin koulukavereitteni käyneen mökillä vierailulla, mikä oli uutta. Aiemmilla mökeillä koulukavereitani ei vieraillut.
Guissin mökin lähellä oli suuria metsäalueita seikkailuita varten. Muistan iso siirtolohkareen, jonka luo kävelemiseen meni pikkupojilta puolisen tuntia ja jonka päältä oli hienot näköalat järvelle. Muistan myös lähteen, josta kävimme hakemassa juomavettä kanisteriin. Ilmeisesti mökillä ei ollut kaivoa. Sähköä siellä ei ainakaan ollut, kaasuhella ja -jääkaappi riittivät, lämpöä saimme polttoöljyä kamiinassa (ilmeisesti Upo Kultaliekissä) polttaen.
Mökin lähelle tuli kerran pari viikossa kauppa-auto, josta ostimme ruokatarpeiden lisäksi aina jäätelöä ja sitruunasoodaa. Kauppa-autopäivät olivat aina viikon kohokohtia.
(kaikki muistelmani)
Kommentit