Koronapäiväkirja #29, lauantai 18.4.2020

Viime yönä katselin taas aamukahteen asti TLC-kanavan Hengenvaarallisesti lihava -sarjaa. Kaikessa toisteisuudessaan se kiehtoo minua yhä lähemmäs 20 episodia jälkeen. Sarjan kuvaus riippuvuussairaudesta (ihminen syö itseään hengiltä vaikka tietää hyvin mitä on tekemässä) vertautuu yllättävästi muihin riippuvuuskertomuksiin, juoppouteen, narkomaniaan, peliriippuvaisuuteen. Ehkäpä sarjan katsominen aamuyöllä nukkumisen sijaan on jonkinlaista riippuvuutta, eskapismia. Viime yön jaksossa oli kaksi lihavaa, molemmat liki 300kg painavia. Molemmat onnistuivat laihduttamaan lähes 150 kiloa ohjelman loppuun mennessä (eli 18 kuukauden aikana).
Östersundomin kirkko ja S. 

Sarja voisi kyllä enemmän kommentoida, edes kuvin, riippuvuuden yhteiskunnallista taustaa, koska ylenmääräinen lihavuus vaikuttaa olevan amerikkalainen erikoisuus. Miksi kolmesataa kiloa painavia kaksikymppisiä on Amerikassa, mistä se kertoo?

Sarjan katsomisen jälkeen en malttanut mennä nukkumaan vaan ajauduin koronauutisten pauloihin. On ilmeistä, että rokotus ei valmistune ennen ensi vuoden kesää tai syksyä. Siksi maailma on entiseen verrattuna vinksallaan, kaikenlaisia rajoituksia on pakko ylläpitää, taloudelliset ongelmat jatkuvat, geopolitiikka menee uusiksi, USA:n ja Kiinan nokittelusta saattaa seurata verinen nenä USA:lle, jos Kiina ei myykään USA:lle tarpeellisia varusteita - tai rokotuksia.

Business Insiderin artikkeli I am personally planning a return to 'normal' in Fall…2021 on lukemisen arvoinen - jos nyt tuntuu poikkeustila ahdistavalta, niin on syytä alkaa totutella sen jatkumiseen. 

NY Timesin pitkä artikkeli Year Ahead kertoo parinkymmenen asiantuntijan haastatteluiden perusteella kootun näkemyksen. Artikkelin väliotsikot riittänevät innostamaan lukemaan koko artikkelin: 



Kävimme pyöräretkellä Gumbostradissa ja katsomassa Lemminkäisen temppeliä. Yleensä olemme ostaneet eväitä Gumbostrandin kioskilta, mutta tällä kertaa meillä oli omat eväsleivät ja teetä termarissa. Aika erikoista, totuttelua tulevaan ehkä. Lemminkäisen temppelin vierestä on kaadettu puut, mystikkaa on jotenkin kadonnut. Palasimme takaisin Hitån kautta, kaunis metsätie, aivan kuin 50-luvun Suomi-filmeissä. 


Lemminkäisen temppeli 
Hitån navetta








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Velkavaalit - missä arvot?

TOP-5 lyhyttä pyöräretkeä Roihuvuoresta ja Itä-Helsingistä

Kaikki Helsingin kadut, aukiot etc