Koronapäiväkirja #32, tiistai 21.4.2020
Tapasin tänään useamman ystäväni. Sattumalta, ulkoillessani. Joka kerta minun teki mieleni mennä kauemmas ystävästäni, tunsin heidän tulevan liian lähelle. Kukaan ei tullut alle 2 metrin päähän. Jäin miettimään miten kauan tämä tartunnan pelko viipyy minussa ja muissa vielä senkin jälkeen kun koronavirus on maailmasta kadonnut tai saatu lääkkein talttumaan hoidettavissa olevaksi sairaudeksi AIDS:n tapaan.
NY Timesissä on tänään sattumalta artikkeli What Will Our New Normal Feel Like? Hints Are Beginning to Emerge. Artikkeli perustaa analyysinsä Sarajevon piirityksestä eloonjääneiden kokemuksiin ja myös Afganistanin pitkäaikaisen sodan kokeneiden kertomuksiin ja käyttäytymiseen. Ilmeisesti pelokkuus muita ihmisiä kohtaan saattaa säilyä vielä pitkään viruksen kuriinsaamisen jälkeen. Samaan aikaan ihmiset vetäytyvät pienempiin sosiaalisiin yhteisöihin, omaan lähipiiriinsä ja alkavat yhä enemmän auttamaan omaa välintöntä lähipiiriään - vaikka sitten oman terveytensä vaarantaen. Tämmöinen käytös on artikkelin mukaan perimässämme, historian ammoisista ajoista lähtien.
Tässä muutaman olennainen kohta NYT:n artikkelista.
Koko artikkeli kannattaa lukea. Elämämme on muuttumassa tavoin, joita emme ole pitkän rauhan ja vaurastumisen aikana kasvaneina osanneet edes aavistella. Tai ehkäpä jotkut romaankirjailijat ovat ossanneet, ehkä Camus tiesi tämän kaiken. Tai ehkä tämä kaikki löytyy Neuvostoliiton dissidenttien kirjoista, en osaa sanoa.
Lue myös The Guardianin artikkeli As coronavirus shrinks our world, resurgent community spirit offers hope.
Kehittyneissä, rikkaissa valtioissa merkittävä osa väestöstä ei tämän kriisin aikana todennäköisesti menetä terveyttään, toimeentuloaan pysyvästi. Kehittyvissä maissa tilanne on toinen. Ian Goldinin artikkeli Coronavirus is the biggest disaster for developing nations in our lifetime The Guardianissa kertoo kehittyvien maiden ahdingosta. Vaikkemme itsekkyydessämme välittäisikään siitä, että monissa maissa ei ole juurikaan tehohoitopaikkoja ja terveydenhuollon voimavarat ovat muutenkin pienet ja jo nyt tiukat toimenpiteet ovat viemässä ilman sosiaaliturvaa eläviltä miljardeilta ihmisiltä toimeentulon ja tulevaisuuden ja jopa ruuan pöydästä, niin meidän on tajuttava, että mikäli virus mellasta jossain, se mellastaa kaikkialla. Goldinin mukaan.
Helsingissä oli tänään kevään lämpimin ja kaunein päivä. Puut ja pensaat alkavat vihertää. Linnut laulavat. Sammakot ovat jo kuteneet. Kevät on viimein alkanut.
NY Timesissä on tänään sattumalta artikkeli What Will Our New Normal Feel Like? Hints Are Beginning to Emerge. Artikkeli perustaa analyysinsä Sarajevon piirityksestä eloonjääneiden kokemuksiin ja myös Afganistanin pitkäaikaisen sodan kokeneiden kertomuksiin ja käyttäytymiseen. Ilmeisesti pelokkuus muita ihmisiä kohtaan saattaa säilyä vielä pitkään viruksen kuriinsaamisen jälkeen. Samaan aikaan ihmiset vetäytyvät pienempiin sosiaalisiin yhteisöihin, omaan lähipiiriinsä ja alkavat yhä enemmän auttamaan omaa välintöntä lähipiiriään - vaikka sitten oman terveytensä vaarantaen. Tämmöinen käytös on artikkelin mukaan perimässämme, historian ammoisista ajoista lähtien.
Tässä muutaman olennainen kohta NYT:n artikkelista.
 |
| Sopeutuminen on automaattista |
 |
| Suunnittelu jää vähemmälle |
 |
| Saatamme muuttua pysyvästi |
Koko artikkeli kannattaa lukea. Elämämme on muuttumassa tavoin, joita emme ole pitkän rauhan ja vaurastumisen aikana kasvaneina osanneet edes aavistella. Tai ehkäpä jotkut romaankirjailijat ovat ossanneet, ehkä Camus tiesi tämän kaiken. Tai ehkä tämä kaikki löytyy Neuvostoliiton dissidenttien kirjoista, en osaa sanoa.
Lue myös The Guardianin artikkeli As coronavirus shrinks our world, resurgent community spirit offers hope.
Kehittyneissä, rikkaissa valtioissa merkittävä osa väestöstä ei tämän kriisin aikana todennäköisesti menetä terveyttään, toimeentuloaan pysyvästi. Kehittyvissä maissa tilanne on toinen. Ian Goldinin artikkeli Coronavirus is the biggest disaster for developing nations in our lifetime The Guardianissa kertoo kehittyvien maiden ahdingosta. Vaikkemme itsekkyydessämme välittäisikään siitä, että monissa maissa ei ole juurikaan tehohoitopaikkoja ja terveydenhuollon voimavarat ovat muutenkin pienet ja jo nyt tiukat toimenpiteet ovat viemässä ilman sosiaaliturvaa eläviltä miljardeilta ihmisiltä toimeentulon ja tulevaisuuden ja jopa ruuan pöydästä, niin meidän on tajuttava, että mikäli virus mellasta jossain, se mellastaa kaikkialla. Goldinin mukaan.
Helsingissä oli tänään kevään lämpimin ja kaunein päivä. Puut ja pensaat alkavat vihertää. Linnut laulavat. Sammakot ovat jo kuteneet. Kevät on viimein alkanut.
Kommentit