Koronapäiväkirja #31: kaupunkisuunnittelusta, maanantai 20.4.2020
https://www.facebook.com/groups/184085073617/Lisää kaupunkia Helsinkiin FB-ryhmässä oli keskustelua koronapandemian vaikutuksesta kaupunkisuunnitteluun. Keskustelu alkoi Slate-lehden artikkelista The Post-Pandemic Style. Artikkelin mukaan Loosin, Aallon ja Le Corbusierin arkkitehtuurissa on nähtävissä 1900-luvun alkupuolen tuberkuloosiepidemia, tarve siisteydelle, helposti puhdistettaville pinnoille (ornamentteja on vaikeata pitää hygienisinä) ja valon ja raikkaan ilman johtamiselle asuintiloihin.
En ole edes kelpo amatööri arkkitehtuurin historiassa, joten en ole varma ovatko väitteet päteviä. Uskottavia ne kyllä ovat - Aallon suunnitteleman Paimion parantola nyt ilmeisesti. Loosin suhteen en ole kyllä hygieniaa aiemmin näin keskeisenä kuullut kenenkään pitävän.
Jäin miettimään laajempaa kontekstia. Jos aiemmat pandemia vaikuttivat rakennusarkkitehtuuriin, niin miten ne ovat vaikuttaneet kaupunkisuunnitteluun. Ja erityisesti: miten nyt meneillään oleva koronaviruspandemia voisi vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun.
Edelleen, en ole kaupunkisuunnittelija enkä epidemologi. Tarkastelen asiaa järjestelmäarkkitehtinä. Oletan, että tulevaisuudessakin epidemioita aiheuttavat koronaviruksen kaltaiset virukset, jotka tarttuvat helposti, eivät aiheutua suuressa osassa ihmisiä vakavaa tautia, ja jotka saattavat tarttua jo ennen vakavampien oireiden ilmaantumista. Tarttumismekanismi on ihmisestä toiseen, pisaroina. Nämä oletukset siksi, että bakteereihin meillä on - toivottavasti - antibiootteja; eritteiden kautta tarttuviin meillä on suuressa osassa maailmaa riittävät hygieniajärjestelmät; liian vakavat taudit (2003 SARS) saamme kiinni ja kuriin eristyksillä.
Miettikäämme vaatimuksia, joita nykyisen epidemian kaltaiset kriisit asettavat kaupungeille. Mieleeni tulee seuraavat:
En ole edes kelpo amatööri arkkitehtuurin historiassa, joten en ole varma ovatko väitteet päteviä. Uskottavia ne kyllä ovat - Aallon suunnitteleman Paimion parantola nyt ilmeisesti. Loosin suhteen en ole kyllä hygieniaa aiemmin näin keskeisenä kuullut kenenkään pitävän.
Jäin miettimään laajempaa kontekstia. Jos aiemmat pandemia vaikuttivat rakennusarkkitehtuuriin, niin miten ne ovat vaikuttaneet kaupunkisuunnitteluun. Ja erityisesti: miten nyt meneillään oleva koronaviruspandemia voisi vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun.
Edelleen, en ole kaupunkisuunnittelija enkä epidemologi. Tarkastelen asiaa järjestelmäarkkitehtinä. Oletan, että tulevaisuudessakin epidemioita aiheuttavat koronaviruksen kaltaiset virukset, jotka tarttuvat helposti, eivät aiheutua suuressa osassa ihmisiä vakavaa tautia, ja jotka saattavat tarttua jo ennen vakavampien oireiden ilmaantumista. Tarttumismekanismi on ihmisestä toiseen, pisaroina. Nämä oletukset siksi, että bakteereihin meillä on - toivottavasti - antibiootteja; eritteiden kautta tarttuviin meillä on suuressa osassa maailmaa riittävät hygieniajärjestelmät; liian vakavat taudit (2003 SARS) saamme kiinni ja kuriin eristyksillä.
Miettikäämme vaatimuksia, joita nykyisen epidemian kaltaiset kriisit asettavat kaupungeille. Mieleeni tulee seuraavat:
- Kaupungissa on oltava tilaa ulkoiluun epidemian aikanakin siten, että tauti ei tartu ihmisistä toiseen
- Kaupungissa on oltava kriittisiä palveluita (kauppoja, apteekkeja, terveydenhuoltoa ainakin) hajautetusti, jottei palveluiden pariin pyrkiminen aiheuta väkijoukkoja
- Kaupungissa on oltava mahdollisuus liikkua omavoimaisesti tilanteissa, joissa epidemia vähentää joukkoliikenteen käytettävyyttä tai suosiota
- Kaupunkien energia-, vesi- ja jätehuollon on oltava hyvin varmistettua (osin ehkä hajautettua) ja mahdollisimman automaattista
- Kaupungeissa on oltava tiloja, joita voidaan ottaa terveydenhuollon käyttöön tarvittaessa ilman suuria muutostoimenpiteitä.
- Kaupungeissa on oltava varalla välineistöä ja laitteistoja, joita epidemian aikana tarvitaan, mutta joiden hankkiminen epidemian aikana on hankalaa ja myöhäistä
Muitakin vaatimuksia varmasti on. Nämä tulivat ensimmäisinä mieleeni.
Vaatimukset on mahdollista toteuttaa monella eri tavalla. Toteutuksessa on kuitenkin otettava huomioon ilmastokriisi ja tämän epidemian aikana opitut taudin vakavuutta lisäävät seikat. Tiedämme, että nykyisen covid-19 -taudin vakavan ja vaarallisen muodon todennäköisyyttä lisäävät ainakin seuraavat:
- krooniset, osin elintavoista (huono ravintoa, liikkumattomuus) johtuvat sairaudet
- ylipaino
- korkea ilmansaasteiden määrä
- tupakointi
Tupakointia voi vähentää hinnoittelulla ja rajoituksilla. Kroonisiin sairauksiin, ylipainoon auttaa liikunta. Liikuntaa voi lisätä tarjoamalla mahdollisuuksia omavoimaiseen liikkumiseen eli kävelyyn ja pyöräilyyn. Omavoimainen liikkuminen korvaa moottoriajoneuvojen käyttöä, mikä vähentää saasteita, mikä vähentää nykyisen kaltaisen epidemian vakavuutta. On hyvin todennäköistä, että saasteiden väheneminen vähentää minkä tahansa tulevan epidemia ja pandemia vakavuutta: mitä terveempiä ihmiset ovat, sitä paremmin he selviävät mistä tahansa taudista.
Jos nykyisestä pandemiasta on mahdollista jotain oppia, opittakoon puhtaan ilman ja ulkoilun tärkeys. Ja vaalittakoon puhdasta ilmaa myös kaupunkisuunnittelun keinoin luomalla mahdollisuuksia omavoimaiselle liikkumiselle, pyrkien 50% kulkumuoto-osuuteen. Silloin ei ehkä tarvitsisi edes julistaa ulkonaliikkumiskieltoja Italian ja Espanjan tapaan.
Kommentit
Lisätila jalankululle pitäisi ottaa pyöräilyltä. Pyöräilijät sitten ajoradalle.