Työpaikkani ennen yliopistosta valmistumistani

Muisteluni jatkuvat. Olen jo kirjoittanut elämäni kahviloista, baareista ja kodeistani. Tänään muistelen työpaikkojani 1980-luvun alun yläasteen TET-harjoittelustani vuoteen 1995. LinkedIn-CV kertoo työpaikoistani sen jälkeen.

(1) TET-harjoittelu, Anttila, Tampere, 1980-luvun alku

Anttila

Peruskouluun kuului 1980-luvun alussa jonkinlainen työharjoittelu. Nykyään vastaavan nimi on käsittääkseni TET, työelämään tutustuminen. En muista millä nimellä sitä kutsuttiin aiemmin. Minä ja (muistaakseni) luokkakaverini Severi, voin toki muistaa väärinkin, saimme harjoittelupaikan Anttilan tavaratalosta, vuoden betonirakenteena palkitusta silloin hyvin hienosta ja jännittävästä paikasta. En muista mitä teimme, muistan vain tunnelman, jännityksen jonka vallassa saavuimme aamulla harjoitteluun, uteliaisuutemme ja innostuksen, kun pääsimme tavaratalon varastoon tekemään jotain. 

Vuonna 2010 konsulttina autoin Anttilan ja City-Marketin käyttötavaraliiketoiminnan yhdistämisessä. Kävimme silloin tutustumassa Itäkeskuksen Anttilan varaston ja logistiikan toimintaan. Jonkinlainen deja vu -tunne valtasi minut, ihan kuin olisin jo aiemmin saman nähnyt, ikäänkuin tuntisin Anttilan varastotoiminnan. Vastaavaa tunnetta minulle ei tullut City-Marketin keskusvarastolla. Anttila meni sittemmin konkurssiin - olisiko syynä ollut vuosikymmenien muuttumattomuus? 

(2) Pullopoika, S-Market, Tampere, 1980-luvun alusta vuoteen 1987

Äitini hoiti minua ja veljeäni kotona vuoteen 1977 asti. Sen jälkeen hän oli eläkkeelle jäämiseensä asti töissä Sammonkadun S-marketissa, myöhemmältä nimeltään Prismassa. Suomessa oli jo silloin hyvin kehittynyt ja kattava panttipullojärjestelmä. Pullonpalautusautomaatteja ei vielä ollut vaan pullot jätettiin pullonpalautuksessa suoraan koreihin. Pulloista sai kuitin, jolla sai pullonpalautuksen viereisestä neuvonnasta rahaa.

Pullonpalautusta hoitivat pullopojat. Äitini hommasi ensin minut ja sitten veljeni töihin pullonpalautukseen. Myöhemmin pullopoikina työskentelivät myös ystäväni Kyösti ja Tommi ja iso joukko nuoria kavereita, joiden nimet olen unohtanut. 

Työ oli kivaa. Pullojen vastaanottamisen ja juomakorien lavoittamisen lisäksi siihen kuului myös ostoskärryjen kerääminen kassojen takaa ja ulkoa parkkipaikalta. Kärryjen keräämisessä ulkona oli kaksi vaihetta: ensin kärryt oli kerättävä noin 10 metrin jonoiksi ja sitten ne oli tuotava trukilla sisään. Trukkivuoro oli aina kaikista suosituin ja siitä oli kova kisa. Trukilla hurjasteleminen on teinipoikien lempipuuhaa. Kerran hurjastelin työkaverini, Juha Iltasen, auton lyttyyn. Hän ei suuttunut, koska sai ostetuksi ehomman auton vakuutusrahoilla.

Kaikenlaista keppostelua tapahtui. Töissä oli aina useita pullopoikia, koska työtä ei millään yksin ehtinyt tekemään. Välillä oli kuitenkin hiljaista. Silloin usein osa porukasta piiloutui juomakorilavojen taakse huutelemaan hävyttömyyksiä. Tai leikkimään trukilla, tai koittamaan miten pitkän soihdun voiteluöljypullosta saa aikaiseksi. Tai kuten minä kerran tein, maistamaan maantiesuolaa. Pahaa on. 

Pullopoikahommat olivat kyllä kivoja. Helppoa ja sosiaalista työtä, mukavia työkavereita, ruokatunnilla saattoi ostaa mustaamakkaaraa. Töitä oli säännöllisesti kerran pari viikolla ja lauantaisin. Työn ansiosta minulla oli kouluaikana aina omaa rahaa, minkä ansiosta kaljan juominen ei jäänyt rahasta kiinni. Ostin myös mopon.

Marketisa sattui ja tapahtui muutenkin. Samat myymälävarkaat kävivät usein. Yhden heistä otimme kiinni ja pidimme neuvonnassa. Haimme lihatiskiltä ison lihamestarin verisessä essussaan. Lihamestari sanoi varkaalle, että annas olla laitimmainen kerta. Ja laitimmainen kerta oli.

Äitini oli vahva ihminen eikä sietänyt pikkupomoilua. Hänen kollegansa Tytti ja muut olivat samanlaisia. Tavaratalon johtaja tuli kerran yläkerran toimistostaan mikromanageeraamaan jotain. Äitini ja Tytti pistivät johtajan, joka oli heitä lyhempi ja kevyempi, kuriin. Johtajaa ei hetkeen alakerran neuvonnassa näkynyt. 

(3) Puutarhatyöntekijä, Tampereen kaupunki, kesäkuu 1987

Ylioppilaskesänä 1987 olin jo liian vanha pullopojaksi. Sain töitä Tampereen kaupungilta Kaarilan puutarhasta noin 1,5 kilometrin päästä kodistamme. Aloitin toukokuussa, joka oli sateinen. Työni oli tylsää, lähinnä puiden ja muiden kasvien hoitamista. Puita oli melko vähän, meitä työntekijöitä oli paljon. Olimme jo kaikki puut hoitaneet ensimmäisen viikon aikana. Tehtäväksemme annettiin sama homma seuraavallakin viikolla. Satoi kaatamalla, oli kylmää. Tuumasin, että tämä ei ole juuri 6 laudaturia kirjoittaneen työtä ja otin loparit. Ylpeys ja lankeemus jne. 

(4) Täryjyrän kuljettaja, Tampereen kaupunki, kesäkuu 1987

Täryjyrä

Kummisetäni, haastemies Matti Tuohenmaa, suositteli minua autonkuljettajaksi Tampereen kaupungille. Työni oli aluksi kivaa, sain ajaa kuorma-autolla ja muun muassa auttaa ammattikoulun muutossa. Oli jännää siirtää isoja koneita ikkunasta ulos ja alas kuorma-autoon. Tunsin itseni tärkeäksi.

Ammattikoulun muutto ei kestänyt kauaa. Kuorma-autokuskin hommat loppuivat. Minut määrättiin asfalttitöihin täryjyrää ajamaan. Täryjyrä on laite, jolla maan saa tampattua tiukaksi. Laitteessa on iso rumpu, jonka sisällä on epäkesko, jota pyörittää aivan hirmuisen kovaääninen kaksitahtidiesel. Jyrää vedetään traktorilla. Homma on sinänsä ihan jännää ja tarkkuutta vaativaa, koska väärän paikan jyrääminen aiheuttaa peruuttamattomia vahinkoja. Homman ikävä puoli on jyrän infernaalinen meteli ja tärinä. Jyräsin aikani Hatanpään sairaalaan parkkipaikkaa ja Hervannan uusien alueiden katujen pohjia.

Hatanpäältä Hervannan perukoille on 12 kilometriä. Täryjyrän kanssa siihen meni puoli työpäivää. Seuraavana päivänä ilman täryjyrää aikaa kului toista tuntia. Pomo kyseli, että miksi noin hitaasti. Sanoin, että traktorin jarrut ovat huonot eikä sillä uskalla. Oikeasti olin vain lusmuillut. Onneksi jarrut todettiin huollossa huonoiksi ja sain pitää työpaikkani.

Parin viikon jälkeen totesin kuitenkin, että ylioppilaslahjaksi saamani rahat yhdessä pullopoika-ajan säästöjeni kanssa riittäisivät syksyyn asti. Lopetin työt 12.6.1987 perjantaina enkä ole sen koommin käyttänyt rannekelloa. Nykyäänhän sitä ei tarvitsekaan, mutta 80-luvulla kellottomuus pani opettelemaan julkisten kellojen sijainnit ulkoa. Koskaan en ole kellottomuuteni vuoksi myöhästynyt. 

(5) Eletroniikkamyyjä, S-Market, Tampere, 1987/1988

Jouluna 1987 työskentelin S-Marketin yläkerrassa elektroniikkamyyjänä. Myin radioita, televisioita, paahtimia ja jouluvaloja. En tiennyt niistä paljoakaan, mutta huomasin nopeasti asiakkaiden tietävän vielä vähemmän. Oli siis tärkeää vaikuttaa asiantuntevalta ja itsevarmalta. Myöhemmin 2010-luvulla huomasin saman olevan menestyksekkään (tietohallinto)konsultin ammattitaidon ydin. 

(6) Opettajan sijaisuuksia, Tampereen kaupunki, 1988

Teekkarina minun oli helppo vakuuttaa Tampereen kaupungin opetusvirasto kelvollisuudestani matematiikan sijaisopettajaksi. Opetin matematiikkaa joitakin viikkoja Härmälän ylä-asteella. Huomasin nopeasti, että teinien vakuuttaminen kelvollisuudestani oli paljon vaikeampaa kuin opetusviraston. 

(7) Xenix-ylläpitäjä, Nokia Data, Helsinki, kesät 1988 ja 1989 ja syksy 1989.

Valimotie 21, Nokia Data

Teekkarina olin viettänyt enemmän aikaa TTKK:n tietokoneluokassa unix:iin perehtyen kuin luennoilla. Olin aika hyvin perillä unix:sta ja osasin ohjelmoida sujuvasti komentotulkilla. Sain jonkun sukulaisen suhteiden avulla töitä Nokia Datan Xenix-kehityksestä. Työni oli kiinnostavaa. Nokia Data teki Xenixille muun muassa apteekkijärjestelmiä. Minä autoin omalta pieneltä osaltani tuotekehitystä. Pääosan ajasta käytin labratiloissa omien projektieni edistämiseen. Minulle oli kertynyt melkoinen levykokoelma, jonka halusin syöttää tietokoneelle. Kehitin siksi ohjelmiston, jolla saattoi generoida tietokantaohjelmistoja. Toteutin ohjelman sh-komentotulkilla ja awk-kielellä. Ohjelma kysyi valikkorakenteen avulla kokoelman rakenteen ja generoi ohjelman, jolla kokoelman saattoi syöttää ja jolla sitä pystyi hallitsemaan ja jolla kokoelmasta pystyi tekemään monipuolisia sisäkkäisä hakuja. Varsin näppäräksi tunsin itseni. 

Xenix-kehityksessä oli töissä silloin myös Like-kustantamon perustajista Jari Takala, joka käytti työaikaansa Linkolan kirjeiden editoimiseen, pyöräaktiivi Klaus Tuurala, joka oli pelottavan synkkä suurkonehahmo, ja mestaripyöräilijä ja Tour de Helsingin perustja Olli Heikurinen. Jännää sakkia. 

(8) Opettajan sijaisuuksia, Helsingin kaupunki, 1990

Jatkoin opettajien sijaisuuksia Helsingissä. Työ oli helppo saada, riitti kun käveli virastoon ja käyttäytyi miellyttävästi. Pääsin sijaiseksi Jakomäen yläasteelle. Siellä oppilaat näyttivät minulle nopeasti kuka määrää. Se en ollut minä. Ensimmäisenä päivänä kaikki oppilaat poistuivat ikkunan kautta ulkoilmaan kesken tunnin. Sain heidät houkuteltua takaisin, tosin oven kautta. Seuraavana aamuna yksikään ei ilmestynyt tunnilleni. Kerroin asiasta rehtorille, joka käski minut kotiini. Palkan sain yllätyksekseni täysimääräisenä. 

(9) Iltavahtimestari, Helsingin kaupunki, 1990-luvun alusta vuoteen 1995

Lapinlahden koulu, 1939

Perin Lapinlahden yläasteen iltavahtimestarin duunin ystävältäni Mikalta hänen muuttaessaan Namibiaan. Työ oli aika helppoa: piti saapua ajoissa paikalle, avata ovet, vahtia ettei tiloihin pääse rosvoja ja neuvoa tilojen käyttäjiä ja lopuksi siivota voimistelusalit ja pukuhuoneet ja lukita koulun ovet. Työaika oli kello viidestä kello yhdeksään illalla, mikä sopi opiskelijalle hyvin. Työn aikana oli hyvä sekä opiskella että juoruta puhelimessa muissa kouluissa iltavahtimestareina työskennelleiden ystävieni (ainakin Maria ja Satu) kanssa. 

Onnistuin kyllä munaamaan pahemman kerran. Eräänä päivänä minulla oli armoton krapula. Päivystimme silloin vahtimestari kopissa, jossa oli myös paarit. Suljin ovet, oikaisin paareille ja nukahdin sikeään uneen.  Heräsin tunnin päästä. Rosvot olivat murtautuneet vahtimestarin kopin alapuolella olevaan sosiaalitilaan ja vieneet siivoajan kuukausilipun. Nolo tilanne! Väitin olleeni "kierroksella" tarkistamassa muita tiloja. Sen koommin emme enää saaneet vahtimestarin kopissa oleskella vaan meidän piti päivystää käytävällä. Onneksi en saanut potkuja. 

Tein iltavahtimestari töitä myös Käpylässä ja Martinlaaksossa.