Koronapäiväkirja #21, lauantai 11.4.2020
Olen lukenut useita artikkeleita, haastatteluita, joissa on eri sanamuodoin ennustettu poikkeustilan muuttavan ihmisten arvoja, tuovan olennaiset asiat esiin ja vähentävän vähemmän olennaisten, jopa turhien, asioiden arvoa. Olen tänään miettinyt arvojani ja tekemisiäni näiden usein esitettyjen ennustusten kautta.
Yliopistosta valmistuttuani jatkoin opintojani, olin vuoden 1996 Jan von Platon tyyppiteorian tutkimusryhmän jäsen. Sain suoritettua kursseja, kävin konferensseissa, työskentelin Aarne Rannan tyyppiteoreettisen GF-kieliopin ja jäsennusongelmien parissa. Vuoden 1997 autoin siviilipalvelusmiehenä tietokonelingvistiikan tutkijoita IT-tukihenkilönä ja koodarina. Vuonna 1998 minun oli tarkoitus jatkaa jatko-opintojani, minulla oli jo paikka Chalmersissa Göteborgissa. Akatemia ei kuitenkaan myöntänyt minulle rahoitus.
Minun oli keksittävä muuta tekemistä. Sain kaksi tarjousta: joko jatkaisin tietokonelingvistiikan laitoksella tai vaihtaisin Nokialle 3G-tuotekehitykseen. Valitsin Nokian, olihan se silloin hyvässä nosteessa ja olin siellä ollut aiemminkin töissä. Nokialla urani urkeni yllättävän nopeasti, satuin sopivaan tuotekehitysyksikköön, jossa (ehkäpä) luontaiset järjestelmäarkkitehdikykyni olivat tarpeen. Vaikka vielä vuonna 1999 tein puolipäiväisesti tutkimusta tyyppiteoriassa, ja sitten 2005 opiskelin MIT:ssä, väitöskirjan tekeminen on jäänyt.
Elämä on mennyt ihan miellyttävästi. Työt ovat pääosin olleet kiinnostavia, joskin Nokian ja MIT-opintojeni jälkeen hyvin helppoja, kunnon arkkitehtuurityötä olen päässyt tekemään vain hetkittäin. Konsulttina työskentelin vuosikymmenen. Se oli opettavaista, näin lukemattomia yrityksiä sisältäpäin, opin esiintymään ja kalvoilemaan, joskaan jälkimmäistä taitoa en arvosta.
Vuonna 2012 koin tyhjyyttä, merkityksettömyyttä, suunnilleen Happiness Curve -kirjassa esitetyllä tavalla. Päädyin mukaan kansalaisjärjestöihin, perustamaan Open Knowledge Finlandia, mukaan Roihuvuori-seuraan ja Helsingin Polkupyöräilijöihin. Oli tarve osallistua yhteiskuntaan muutoinkin kuin veronmaksajana. Olin jopa kunnallisvaaliehdokkaana, huonolla menestyksellä. Kansalaisjärjestöissä puuhastelu oli palkitsevaa, työhön verrattuna rentoa ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta mukava oli vähemmän tyhjää valtapelailua.
Tämän vuoden (2020) alusta jättäydyin sapattivapaalle. Ajatukseni oli miettiä mitä haluan työurani seuraavien ja viimeisten 15-20 vuotta tehdä. En ollut päässyt ajatuksissani vielä pitkälle, olin lähinnä lepäillyt, kun koronapandemia pysäytti kaiken, mukaanluettuna pohtimiseni.
Tänään vihdoin aloin taas miettiä, mutta en vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä. On jotenkin selvää, että parhaimmillani olen järjestelmäarkkitehtinä, asiantuntija, en ainakaan henkilöjohtajana. Konsulttina olen kelvollinen. Koodarina en enää ole kelvollinen, en edes halua olla. Se ei työnä ole minulle sopivaa.
Saapa nähdä mitä vastaan tulee. Töitä on kiva tehdä, mutta saapa nähdä onko niitä tarjolla pandemian jälkeen, siis minun taidoilleni käyttöä. Loppukevään aion käyttää tekoälykirjallisuuden lukemiseen - ja toki mahdollisesti tarjolle tulevien duunien tekemiseen. Mutta huomisen ja pääsiäismaanantain aion levätä. Sitten täysillä eteenpäin.
Pohdinta jatkuu. Lue aiemmat koronapäiväkirjani.
 |
| Kuvan auto ei liity kirjoitukseeni mitenkään |
Yliopistosta valmistuttuani jatkoin opintojani, olin vuoden 1996 Jan von Platon tyyppiteorian tutkimusryhmän jäsen. Sain suoritettua kursseja, kävin konferensseissa, työskentelin Aarne Rannan tyyppiteoreettisen GF-kieliopin ja jäsennusongelmien parissa. Vuoden 1997 autoin siviilipalvelusmiehenä tietokonelingvistiikan tutkijoita IT-tukihenkilönä ja koodarina. Vuonna 1998 minun oli tarkoitus jatkaa jatko-opintojani, minulla oli jo paikka Chalmersissa Göteborgissa. Akatemia ei kuitenkaan myöntänyt minulle rahoitus.
Minun oli keksittävä muuta tekemistä. Sain kaksi tarjousta: joko jatkaisin tietokonelingvistiikan laitoksella tai vaihtaisin Nokialle 3G-tuotekehitykseen. Valitsin Nokian, olihan se silloin hyvässä nosteessa ja olin siellä ollut aiemminkin töissä. Nokialla urani urkeni yllättävän nopeasti, satuin sopivaan tuotekehitysyksikköön, jossa (ehkäpä) luontaiset järjestelmäarkkitehdikykyni olivat tarpeen. Vaikka vielä vuonna 1999 tein puolipäiväisesti tutkimusta tyyppiteoriassa, ja sitten 2005 opiskelin MIT:ssä, väitöskirjan tekeminen on jäänyt.
Elämä on mennyt ihan miellyttävästi. Työt ovat pääosin olleet kiinnostavia, joskin Nokian ja MIT-opintojeni jälkeen hyvin helppoja, kunnon arkkitehtuurityötä olen päässyt tekemään vain hetkittäin. Konsulttina työskentelin vuosikymmenen. Se oli opettavaista, näin lukemattomia yrityksiä sisältäpäin, opin esiintymään ja kalvoilemaan, joskaan jälkimmäistä taitoa en arvosta.
Vuonna 2012 koin tyhjyyttä, merkityksettömyyttä, suunnilleen Happiness Curve -kirjassa esitetyllä tavalla. Päädyin mukaan kansalaisjärjestöihin, perustamaan Open Knowledge Finlandia, mukaan Roihuvuori-seuraan ja Helsingin Polkupyöräilijöihin. Oli tarve osallistua yhteiskuntaan muutoinkin kuin veronmaksajana. Olin jopa kunnallisvaaliehdokkaana, huonolla menestyksellä. Kansalaisjärjestöissä puuhastelu oli palkitsevaa, työhön verrattuna rentoa ja joitakin poikkeuksia lukuunottamatta mukava oli vähemmän tyhjää valtapelailua.
Tämän vuoden (2020) alusta jättäydyin sapattivapaalle. Ajatukseni oli miettiä mitä haluan työurani seuraavien ja viimeisten 15-20 vuotta tehdä. En ollut päässyt ajatuksissani vielä pitkälle, olin lähinnä lepäillyt, kun koronapandemia pysäytti kaiken, mukaanluettuna pohtimiseni.
Tänään vihdoin aloin taas miettiä, mutta en vieläkään tiedä mitä haluaisin tehdä. On jotenkin selvää, että parhaimmillani olen järjestelmäarkkitehtinä, asiantuntija, en ainakaan henkilöjohtajana. Konsulttina olen kelvollinen. Koodarina en enää ole kelvollinen, en edes halua olla. Se ei työnä ole minulle sopivaa.
Saapa nähdä mitä vastaan tulee. Töitä on kiva tehdä, mutta saapa nähdä onko niitä tarjolla pandemian jälkeen, siis minun taidoilleni käyttöä. Loppukevään aion käyttää tekoälykirjallisuuden lukemiseen - ja toki mahdollisesti tarjolle tulevien duunien tekemiseen. Mutta huomisen ja pääsiäismaanantain aion levätä. Sitten täysillä eteenpäin.
Pohdinta jatkuu. Lue aiemmat koronapäiväkirjani.
Kommentit