Interrail 2023 - tunteet

 Kirjassaan Watermark Joseph Brodsky toteaa: “ It is a virtue, I came to believe a long ago, not to make a meal out of one’s emotional life. There is always enough work to to, not to mention that there’s world enough outside. In the end, there’s always this city.”

Suomeksi voisi ehkä todeta, että on hyvä olla ottamatta omaa tunne-elämäänsä liian vakavasti, koska aina on töitä tehtävänä ja itsen ulkopuolella koko maailma. Ja Venetsia on aina olemassa. 

Kun luin Brodskyn ajatuksen, jäin miettimään sapattivuoteni ja yksin tekemieni matkojeni, erityisesti pitkän pyörämatkan Lübeckistä Portugalin Sagresiin, aikana ja jälkeen kokemiani tunnemyrskyjä. Pyörämatkallahan yksinäisyys, Ranskan ja Espanjankin maaseudun tyhjyys, hotellissa ainoana asiakkaana asuminen, suljetut kahvilat, kävivät lopulta ylivoimaisiksi ja stressistä sikisi melkoinen paniikki, unettomuus, toivottomuus ja epätoivo. Ne helpottivat päästyäni seikkailujen jälkeen kotiin, mutta koko syksyn ajan minulle oli mahdotonta lähteä pyöräilemään maaseudun autiuuteen. 

Tälläkin matkalla tunteet ovat vaihdelleet, suuresta Venetsia-onnesta syvään epätoivoon surkeassa hotellihuoneessa kuumeisena oksentaessa. Välillä on tehnyt mieleni palata kotiin, tuttuun turvalliseen. Välillä olen innokkaasti jatkanut matkaani. Ja nyt olen Palermossa. 

Olen huomannut, että tunteet ja fyysinen hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa. Kun vatsa on täynnä, olen nukkunut tarpeeksi, olen yleensä onnellinen. Päinvastoin, nälkä lietsoo epätoivoa. Tämä on tietenkin ilmiselvää, mutta toisinaan ja usein tunteet tuntuvat vatsassa, on vaikeata erottaa nälkää pelosta, ahdistuksesta. Silloin yritän muistella edellistä ateriaani. Jos sitä on vaikeata muistaa, siitä varmaankin on liian kauan ja vatsassa nälkä, ei pelko, eikä maailma ole salaliitossa minua vastaan. 

Yksin matkustaessa tunteiden hallinta, tai oikeastaan hyväksyminen, toteaminen, on todella tärkeää. Niistä ei pidä tehtä ateriaa, ottaa nitä vakavasti. Tämän kun muistaisin ensin kerrallakin, tunnemyrsky kun ei ole koskaan kovin kaukana tulevaisuudessa. 

Kirjoitan tätä aamiaisella Hotel Postassa Palermossa. Olen kylläinen, ulkona aurinkoista, meri, vuoret, kaupungin nähtävyydet, tuhansien vuosien historia. Uskon ja toivon tunnemyrskyjen pysyvän tänään horisontin tuolla puolen. 

Ps. On hyvä, jos kotipuolessa on joku, jolle soittaa heikoimmilla hetkillä. Itse en ilman puolisoni viisasta tukea olisi pärjännyt.