Interrail 2023 - viimeinen aamu Taorminassa

 Kun joku saapuu Hotel Villa Paradison aamiaishuoneeseen hotellin kuudenteen kerrokseen, hän ei ensimmäisenä istu alas ja jää odottamaan aamukahviaan, vaan hän kaivaa valokuvauskojeen taskustaan, menee ikkunan ääreen ja ottaa kuvan Etnasta. Kahvin aika on vasta vuoren valokuvauksen jälkeen. 

Tänään Etna on liki pilvetön, lumihuippuinen. En näe jälkiä öisestä laavavirrasta, lumi on ne jo peittänyt, laava jäänyt jäävirran alle. Vuori vaikutta nukkuvan, tai vahtivan ympäristöään. 

Asutus nousee Etnan rinteitä ylös vuoren lumettoman osan puoliväliin serpentiiniteitä myötäillen, ylös harventuen. Ovatkohan tontit halpoja tulivuorella? Saako tulivuoren rinteeseen rakennettuun taloon tavanomaisen kotivakuutuksen? Kaliforniassa tulva-aluille taloja ei enää saa vakuutettua, ilmaston muuttuminen on tehnyt vakuutukset liian kalliiksi vakuuttajille, riskit ovat suuret ja varmuudella toteutuvat. 

Ei ole ihme, että kreikkalaiset valtasivat nämä tienoot joskus antiikin aikana, satoja vuosia ennen ajanlaskumme alku. Kreikkalaisten kauneudentaju oli poikkeuksellisen kehittynyt, jumalat asuivat vuorilla, joskaan en tiedä asuivatko he tulivuorilla. Tulivuoren ympäristö on hedelmällistä, ranta loiva ja hiekkainen, hyvä sataman rakentamiseen. 

Vihollisia kreikkalaisilla ja muilla täällä asuneilla on riittänyt. Siitä todisteena voinee pitää Taorminan ja sen yläpuolisten kylien sijaintia. Asutusta tuskin on viety 200 metrin korkeuteen merenpinnasta vain näköalojen vuoksi. Mäen kipuaminen, tavaroiden tuominen ja vieminen on ollut kallista ennen polttomoottereiden aikaa. Tavaraliikenteen kalleuden sietämiselle  on vaikea keksiä muuta syytä kuin vihollisten uhka. 

Tänään jätän Taorminan, matkaan kahdella junalla Roomaan, jossa vietän tiistai. Roomassa aion mennä syömään maailman parhaimpaan pizzeriaan nimeltään Ai Marmi, joka on Teveran toisella puolen, muutaman kilometrin päässä Termini-asemasta ja hotellistani. Haluan nähdä myös kissat raunioissa ja kävellä ghettossa. Nähtävyydet olen jo aiemmilla matkoillani nähnyt, niihin ei tarvitse sisään itseäni maksaa, mutta Pantheonia käyn ulkoa katsomassa. 

Kotimatka alkaa. Tunnelma ei ole haikea, on aika palata kotiin, on aika aloittaa uusi työ, maksaa veroja. Ja kerätä rahaa, intoa, kaukokaipuuta. Maailma ei katoa vaikka toimistotiloissa aikaani viettäisinkin.