Interrail 2023 - sateinen sunnuntai Taorminassa

 Sateinen sunnuntai Taorminassa, minun 3 kokonainen päiväni, kului kuten sateisten pikkukaupunkipäivien kuuluukin. Pikkukaupunkien viehätyksessä keskeistä on tekemisen puute, uusien paikkojen löytämisen vaikeus muutaman päivän oleskelun jälkeen. Uutuus katoaa, tilalle tulee raukea tarkkailijuus, rauha, kiireettömyys.

Sateisena pikkukaupunkipäivänä kävelen kaduilla seinien vieriä, yritän välttää kastumisen. Muutkin kävelevät seinien vieriä, pienikin määrä ihmisiä saa aikaan ruuhkan. Joillakin on sateenvarjot, toisilla jopa sadetakit, he voivat kävellä keskellä kävelykatua, rennosti. Kaikki pääsevät minne ovatkaan menossa, sunnuntaina harva oikeastaan mihinkään. 

Pienenkin kaupungin keskeisillä aukioilla istuvat vain turistit. Paikallisten kahvilat ovat laidemmalla, kaupungin vanhojen porttien ulkopuolella. Sellaiseen kahvilaan kävelin, istuin siellä paikallisten tarkkaillen miesten sanallista nahistelua, vai olisiko se ollut pullistelua, vanhoilla miehillä vaikea erottaa. Tupakit paloivat, pienet koirat istuivat tuoleillaan kuin miehet ikään ja osallistuivat painokkaasti mielipiteiden vaihtamiseen. Taustalla soivat italiaksi lauletut brittiläiset hitit menneiltä vuosikymmeniltä, lapsuudestani. Oli vaikeaa olla yhdessä ajassa. 

Palasin porttien sisäpuolelle, pääaukiolle, kahvilaan sisään pehmeille tuoleille istumaan. Nyt aloin ymmärtää vieruskavereitteni puheita. Nuoret naiset puhuivat saksaa, toinen nuorten naisten porukka amerikkaan. Ihmettelin miksi amerikkaa pitää puhua oktaavia korkeammalta kuin saksaa ja miksi amerikassa joka neljäs sana on ‘like’. Ehkä se kuvaa sanavaraston suppeutta, joka johtuu lukutaidon heikkoudesta tai lukemisen vähyydestä.

Liika kahvi alkoi väsyttämään, palasin hotelliini, lueskelin kattoravintolassa yksin, katselin Etnaa ja kaupungin rinteiden taloryppäitä. Taorminan katselemiseen kyllästyy hitaasti, jos koskaan. Jos talot alkavat kyllästyttää, voi katsella elämää niiden sisällä. Ikkunoissa ei ole verhoja, ikkunat ovat isoja kattokerroksissa. Ja jos ihmisten elämä kyllästyttää, lintujen tarkkailu ei.

Illallä näin vielä Etnan valuttavan oranssi laavaan rinteitään pitkin.  

(Kuva Taorminan Duomon alttarilta.)