Interrail 2023 - tuokiokuvia Roomasta
Myöhemmin, Palazzo delle Esposizionissa, Pier Paolo Passolinin syntymän 100-vuotisjuhlien kunniaksi kootussa näyttelyssä, yhdestä kolmesta Roomassa, tajusin, etten ole koskaan ymmärtänyt Passolinin olleen muutakin, ja pääasiassa, kuin elokuvaohjaaja. Näyttely keskittyi hänen kirjalliseen tuotantoonsa, runoihinsa, lehtiartikkeleihin. Passolinin kirjallinen tuotanto oli ilmeisen laaja, erityisesti ottaen huomioon häneen kohdistuneet kymmenet perusteettomat oikeudenkäynnit ja hänen elämänsä päättyminen murhaan 57-vuotiaana.
Vaikka miten yritän, en voi ymmärtää miksi homoseksuaalisuus on ollut rikollista, Suomessakin aina ties miten lähelle nykyhetkeä, miksi ihmiset, mukamas hyvää tarkoittaen, ovat vainonneet homoseksuaaleja. Miksi ja miten toisten ihmisten seksuaalisuus voi uhata ketään, mitä se edes kuuluu muille? En vaan ymmärrä, en sitäkään, että Passolin kokemaa ajojahdin kaltaista Suomessakin eduskunnassa kehtaavat.
Yhä myöhemmin, puolilta päivin, ghettossa, joka on pieni, halusin kosher-ravintolaan lounaalle, mutta minulla ei ollut nälkä. Vuoden 2015 joulun välipäivinä söin puolisoni kanssa suurenmoisen lounaan Rooman ghettossa, suurenmoisia artisokkia ja pizzaa. Ilmeisesti kosher-pitsaa.
Ja vieläkin myöhemimmin, juuri auringonlaskua ennen, Pantheonissa sama ihailu muinaisia rakentajia kohtaan, miten ovat osanneet suunnitella ja rakentaa niin kauniin rakennuksen, aivan täydellisen, ja miten se on yhä vaan olemassa. Näin muitakin raunioita, mutta missä ovat kuvat ja entisöidyt tai uudestaan rakennetut asuinrakennukset? Miten ihmiset elivät silloin kuin nyt jäljellä olevat rakennukset rakennettiin? Missä asuivat teatterin 15000 katsojaa? Miksei tätä osaa historiasta, ihmistä, esitetä Roomassa tarkemmin.
Ja vieläkin myöhemmin, miksi lasillinen proseccoa maksaa kaikkialla Italiassa 6 euroa?

Kommentit