Interrail 2023 - Zürichistä Venetsiaan ja illalliselle

Zürichistä voi matkustaa junalla joko vanhaa rataa kauniiden vuorimaisemien läpi tai uutta rataa ison vuoren läpi. Valitsein jälkimmäisen, koska se on nopeampi ja sain matkustaa Gotthardin tunnelin läpi 57km vuoren sisällä eli 7km enemmän kuin taannoin Eurostarilla Englannin kanaalin kautta saarelta mantereelle. Tunneli ei kyllä poikkea tunnelista: samaa pimeyttä jokaisessa. 

Milanossa nautin perinteisen tervetuliaismaljan Sambucaa ja kahvia. Teen ja teemme niin aina saapuessamme Italiaan. Milanon asema oli ennallaan, mahtipontinen ja aivan täynnä ihmisiä, meluista, ruuhkainen. Lyhyesti sanottuna se on yksi junamatkailun pyhätöistä maailmassa.

Venetsiassa minua vastussa oli sama tuoksu, josta Brodsky kirjoittaa Watermark-kirjassaan, jonkinlainen meren ja kaupungin ja talven yhteistuoksu. Olen kaivannut sitä, nautin suuresti astuessani asemalta ulos kanaalin rannalle. Suuresti iloitsen päästyäni vihdoin Venetsiaan - edellisen kerran kävin täällä 2006.

Hotellini Locanda Salari on hintansa arvoinen: halpa ja aika huono, mutta huone on lämmin, suihkusta tulee kuumaa vettä ja asemalle on lyhyt matka. Ulko-ovi aukeaa koodilla, jota ei ollut missään ja näppäimistöllä, joka ei oikein toimi. Kaikenlaista. 

Illallisesta Paradiso Perdutossa kirjoitan myöhemmin. Kävin myös ajelemassa vaporetto-vesibussilla, mikä paransi fiilistäni kummasti, pieni yksinäisyyspelko hälveni.

Nyt kello on 23 ja minua alkaa väsyttää.