44 Scotland Street / Alexander McCall Smith

Alexander McCall Smithin Botswanasta ja MMa Ramotswen etsivätoimistosta kertova kirjasarja on eräs suosikkeistani. Kirjat kertovat pintapuolisesti yksityisetsivän tutkimuksista Afrikassa, mutta tarkemmin luettuna ne kertovat ihmisyydestä, elämästä, käyvät läpi filosofian ja valtio-opin perusteita. Rikostarinat ovat vain hyvä keino kertoa tärkeämmistä asioista. 

McCall Smithin kirja 44 Scotland Street on alunperin kirjoitettu sarjaromaanina sanomalehteen, yksi luku päivässä, Kirjan esipuheessa McCall Smith kertoo yrittäneensä pitää kirjan viihdyttävänä, jokaisen luvun lopun uteliaisuutta herättävänä, jotta lukija lukisi seuraavan päivän luvunkin, ja pyrkineensä kertomaan jotain yleisempää elämästä. 

Kirja alkaa, kun 20-vuotias Pat muuttaa yhteisöön, jossa asuu kaunis ja itseään täynnä oleva 25-vuotias Bruce. Naapurissa asuu 61-vuotias yksinäinen leski Domenica, alakerrassa lapsiperhe, jossa äiti on pakottanut 5-vuotiaan pojan opiskelemaann italiaa ja saksofonin soittoa. Poika on onneton ja polttaa isänsä sanomalehden isän sitä lukiessa. Muita henkilöitä ovat Patin 30-vuotias työnantaja, galleristi, krooninen isänsä rahoilla elävä Matthew, ja Brucen työnantajat.

Kirjan juoni koostuu erään taulun tekijän selvittämisestä, Patin ihastumisesta Bruceen, nuoren pojan ahdistuksesta liikaa luulevan äitinsä toiveita täyttämässä ja Brucen konservatiivisten työantajien Hyacint Bukectin tyyliin. 

McCall Smithillä on taito kehittää kiinnostavia henkilöhahmoja, heidän välilleen ristiriitoja, rakkautta, ohimenevää epäsopua. Kirjan luvut ovat lyhyitä ja todellakin jokainen loppuu tilanteeseen, joka pakottaa lukemaan seuraavan. Kirja on myös täynnä filosofiaa, jossa McCall Smith osoittautuu postmodernismin vastustajaksi ja pikemmin saksalaisen filosofian kannattajaksi. 

Kirja hieman heikkenee loppua kohden. McCall Smith kertoo esipuheessaan, että hänelle tuli lopussa kiire, eihän ole helppoa kirjoittaa lukua joka arkipäivä. Kiire näkyy, mutta se ei kirjaa huononna, loppuosa vaan muuttuu enemmän juonivetoiseksi, vähämmän yleisinhmillistä pohdintaa ja filosofiaa käsitteleväksi.

Suosittelen kirjaa junamatkalukemiseksi. Lyhyiden lukujen välillä voi katsella maisemia ja miettiä lukemaansa.