Interrail 2023 - valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta
Miksi ihmiset valokuvaavat? Miksi jokainen, minäkin, otan kännykällä kuvan, kun näet jotain erikoista, kotimaasta poikkeavaa, tai vain huvittavaa, matkoillani? Ylenmääräinen kuvaaminen ihmetyttää, kuvien käyttötarkoitus kummastuttaa.
Alexander McCall Smith kirjassa 44 Scotland Street galleristi Matthew - eli McCall Smith itse - tarjoaa erään selitysmallin pakonomaiselle valokuvaamiselle:
Matthew had an immediate answer. "Because they can't look at what's before them and think about it for more than two seconds. It's a sign of distraction. They see, photograph, and move on. They don't really look."
Jo ennen kuin luin tämän mahdollisen selitysmallin, olin huomannut, että jos yritän päässäni, äänettömästi itsekseni puhuen, kuvata näkemäni sanoin, lausein, kirjallisesti, ja vasta sitten otan muistoksi valokuvan, muistan tilanteet paremmin. Muistamisen lisäksi nautin tilanteista enemmän, olen läsnä, en kameran (kännykän) takana piilossa.
Taannoin luin kirja-arvostelua, jossa kirjailijan tyyliä moitittiin liiallisesta valokuvasta kirjoittamisesta. Kun luin arvioidun kirjan, huomasin saman itsekin. Kirjailija kuvasti valokuvia tarkasti, lopulta maneerimaisesti. Kun kuvaa näkemäänsä, ja eritoten kun kertoo valokuvasta, liiallinen tarkkuus, kirjallinen valokuvamaisuus, vieraannutta lukija, joka ei näe kuvaa. Ja jos lukija näkisi kuva, kertomus olisi tarpeeton.
Miten näkemästään, josta on ottanut kuvan, sitten olisi hyvä kirjoittaa? Kirjailijuuskursseilla tästä varmasti oppisi paljon. Itse pyrin kertomaan niukasti näkemästäni, sen herättämistä ajatuksissa, ja liittämään näkemäni (eli valokuvalla ikuistamani) laajempaan ympäristöönsä, tapahtumiin ennen ja jälkeen kuvan ottamisen.
Tämän kirjoituksen kuvan olen ottanut hotellihotellihuoneeni ikkunasta. Avasin ikkunan ja huomasin ulkona olevan vielä kylmempää kuin huoneessani, jopa kylmempää kuin kylpyhuoneessani, jossa on pakko käyttää villasukkia. Ulkona oli jopa kylmempää kuin suihkussani, josta tulee vain kylmää vettä. Suljin ikkunan ja pukeuduin.
Ai niin, hotellini vastaanottovirkailijan mukaan kuvasssa on Italian sisäministeriö.

Kommentit