Interrail 2023 - muistoja isästäni

 “Wherever he goes, a sick man, for example - a cardiac cripple particularly - is bound to wake up now and then at three o’clock in a state of sheer terror, thinking he is going”. Nämä Brodsky sanat tulivat mieleeni eilen Palermon juna-asemalle, kun muistelin isääni. Hän oli Brodskyn tavoin “cardiac crippel”, sydänrampa, sai ensimmäisen sydänkohtauksensa 47 vuotiaana, kun minä olin 9-vuotias. 

Muistan äitini  hädän, kun hän kuuli isäni olevan sairaalassa. En itse tajunnut tarkalleen mistä oli kysymys, mutta pelko ajoi minut pöydän alle, samaan paikkaan jossa piileskelin minua laulamaan pyytäviä sukulaisia, turvalliseen paikkaan. 

Isäni sydänsairaus varjosti nuoruuttani, kävin usein katsomassa häntä sairaalassa. Isäni ei koskaan valittanut, ei edes avosydänleikkausten jälkeen, ei toipuessaan sydänpysähdyksestä sairaalassa. Minulle jäi isäni sairaudesta pelko, kauhu sydänsairauksiin, ja olen koko ikäni pyrkinyt elämään mahdollisimman tervellisesti, jotta sydämeni kestäisi mahdollisimman vanhaksi. Nyt se on jo kestänyt 7 vuotta vanhemmaksi kuin isäni, siis isäni sydän ennen ensimmäistä sydänkohtausta. Kiitos tieteen ja satiinilääkkeiden. 

Isäni oli nuorena kova matkustamaan, kävi Saksassa junalla ja laivalla ja fillarilla kesätöissä ja seikkailemassa. Myöhemmin, minun ja veljeni synnyttyä, asuntolainan ja sairauksien raskauttamana, hän matkusti vähemmän, eläkkeellä kuitenkin toisinaan äitini kanssa. Äitini oli aina huolissaan isäni sydämestä matkoilla, isäni ei asiasta puhunut. 

 Minun matkustamiseen hän suhtautui kannustavasti, osin kustansikin matkojani ja jaksoi kuunnella loputtomia matkakertomuksia. Olin nuorena kovin puhelias. 

En tiedä miten isäni matkoillaan, tai kotonaan, aamukolmelta heräili. Hän ei koskaan kertonut. Kerran hän sanoi, jo lähempänä kuolemaansa, että kokemustensa myötä hän on lopettanut kuoleman sinuttelun ja ryhtynyt teitittelemään. 

Isäni on vainaja jo yli 20 vuotta, ikävä on yhä kova, mutta hänen esimerkkinsä mukaan matkustan. Kun vielä oppisin häneltä rohkeuden vaivojen iskiessä, kotimaassa ja varsinkin ulkomailla. 

Mutta eilen, asemalla, yhtäkkiä tunsin täydellistä tyyneyttä, eikä mihinkään sattunut. Onnellinen hetki.